Japanilaisen syksyni rakkaat lukumuistot

Palaan vielä hetkiseksi 'Japanilaisen syksyni' lukumuistoihin.

Luin tämänkertaisten teemaviikkojeni aikana kuusitoista japanilaista romaania ja kolme suomalaista muistelma/matka/tietokirjaa.  Näiden lisäksi luin yhden japanilaissyntyisen kirjailijan kirjoittaman (Japaniin sijoittuvan) romaanin, jonka alkuperäiskieli on englanti. Lukurupeamani oli vasta niin sanottu Hyvä alku, eli tutkimusmatkani aiheen parissa jatkuu... ja jatkuu...
Linkit kaikkiin syksyn kuluessa julkaisemiini juttuihin löytyvät tämän postauksen lopusta.

Oli kerrassaan hienoa keskittyä oikein ajan kanssa yhden kulttuuripiirin kirjallisuuteen. Löysin monia uusia kirjailijarakkauksia,  joita haluan lukea jatkossakin. Näihin kuuluu sekä vanhempia että uudempia sanataitureita.
Uudemman sukupolven kirjoittajat yllättivät minut hyväsydämisellä ja raikkaalla tyylillään. Mainitsen tässä Yoko Ogawan, Takashi Hiraiden, Kaori Ekunin ja Hiromi Kawakamin. Löysin heidän teoksistaan paljon hiljaista elämänviisautta ja voimaa -  mutta myös hienovaraista huumoria.

Sitten olivat japanilaiset klassikkokirjailijat, Yasunari Kawabata, Jun'ichirō Tanizaki, Sōseki Natsume ja Yukio Mishima... Toiset heistä - kuten esimerkiksi Kawabata - veivät sydämeni heti ensimmäisillä sivuilla, ja toiset - vahvimpana esimerkkinä Tanizaki - herättivät hämmennystä, uteliaisuutta - ja lopulta heidän kirjallista taituruuttaan vain ihaili... Palaan heidän pariinsa vielä monta kertaa, luulen.

Suuri osa lukemistani klassikoista keskittyi kuvailemaan Japanissa tapahtunutta toisen maailmansodan jälkeistä kulttuurista muutosta  ja sen yhteiskunnallisia ja yksilöön kohdistuvia vaikutuksia. Teema on ollut mitä ilmeisimmin kuuma aihe japanilaisessa kirjallisuudessa - erityisesti 1950- 1960-luvuilla. Kun kerronta on perustuksiltaan seesteistä ja vähäeleistä, tuovat vanhan ja uuden maailman, perinteiden ja uusien arvojen yhteentörmäytykset ja ristiriidat teoksiin mielenkiintoista ja virkistävää dynamiikkaa.

Ja eipäs unohdeta japanilaisen klassikkokirjallisuuden Grand old Ladya Murasaki Shikibua, jonka kirjoittama Genjin tarina tutustutti minut tuhat vuotta sitten vallinneen heian-kauden hovielämään, jonka tavat sekä ihastuttivat että hämmensivät: hovissa rakastettiin estetiikaa, mutta erityisesti naisten elämä oli rajattua ja tiukasti säänneltyä. Romaanisarja, josta olen lukenut nyt kaksi ensimmäistä nidettä, on mitä hienoin kurkistus kaukaiseen Japaniin...

Tänä syksynä otin luettavakseni myös Mia Kankimäen ja Minna Eväsojan kolme äärimmäisen viehättävää, meidän näkökulmastamme hyvin eksoottiseen kulttuuriin sukeltavaa teosta, jotka toivat aiheeseen aivan omanlaistaan näkökulmaa. Millaista on elää suomalaisena  tai ylipäätään ulkomaalaisena Japanissa? Minkälaisina vanhat japanilaiset kirjoitukset ja kulttuuri avautuvat ulkopuoliselle katseelle ja mielelle?

***

Huomasin muuten juuri, että tänä vuonna on kulunut täsmälleen kuusikymmentä vuotta siitä, kun japanilaista romaanitaidetta käännettiin ensi kertaa suomeksi. Ensimmäiseksi sai käännöksensä Yasunari Kawabatan Lumen maa. Japanilainen kirjallisuus koettiin tuossa vaiheessa ehkäpä vielä niin erikoiseksi, eksoottiseksi ja  vaikeasti tajuttavaksi, että teoksen suomentaja Yrjö Kivimies sisällytti jälkisanoihinsa selkeät ohjeet siitä, kuinka kirjaa ja kirjailijan kerrontatapaa on paras tulkita: 

"Jos Lumen maa on jättänyt jonkun lukijan hiukan ymmälle, hänen on paras lukea se uudelleen - ja vähemmän eurooppalaisittain...."

Toki nämä jälkisanat käyvät ohjenuoraksi nykylukijallekin...

Useat lukemani japanilaiset romaanit on suomennettu teosten englannin- ja/tai  saksankielisten versioiden pohjalta. Tällainen käännöstapa oli (ja on osittain yhä) valitettavan yleinen, sillä suomalaisten  japaninkielen tuntemus on vähäistä. Nyt trendi näyttää hitaasti kääntyvän. Toivotaan, että japanilaisen kirjallisuuden  käännös- ja julkaisutoiminta säilyisi kustantamoiden intresseissä ja ehkä vielä lisääntyisikin nykyisestä. Huomasin nimittäin tänä syksynä, että maassa kirjoitetaan valtavan paljon mielenkiintoista kirjallisuutta, joka valitettavasti jää meillä Euroopassa angloamerikkalaisen tarjonnan jalkoihin. 

Seuraavat teemaviikkoni suuntautuvat Latinalaiseen Amerikkaan. Juttusarjan aikataulu on tässä vaiheessa kuitenkin vielä täysin auki. Alan koota aiheeseen soveltuvaa kirjallisuutta näillä näkymin ensi kevättalven aikana...

Linkki blogini muihin teemaviikkoihin: KLIK

Alla lista 'Japanilaisen syksyn' aikana ilmestyneistä kirjajutuista:

Yasunari Kawabata: Lumen maa

Junichiro Tanizaki: Avain
Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari
Murasaki Shikibu: Genjin tarina 1 ja 2 /Kirsikankukkajuhla & Tuuli männyissä
Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea
Takashi Hiraide: Kissavieras
Hiromi Kawakami: Sensein salkku
Yasunari Kawabata: Kioto
Jun'ichirō Tanizaki:  Unien silta
Sōseki Natsume: Kokoro
Kaori Ekuni : Blink blink
Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Shusaku Endo: Kuiskaus
Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
Haruki Murakami: Maailmanloppu ja ihmemaa
Minna Eväsoja: Melkein geisha - Hurmaava ja hullu Japani
Minna Eväsoja: Aloittelijan mieli- Japanilaisia ajatuksia ja ajatuksia Japanista
Kenzaburō Ōe: M/T ja kertomus Metsän ihmeestä
Yukio Mishima: Aaltojen pauhu