Takashi Hiraide: Kissavieras

Kissa saapuu kuin varkain, pehmeästi ja hiljaa, valloittaa heidän kotina ja sydämensä kuin rakas, kauan kadoksissa ollut ystävä.

Koti sijaitsee Tokion laitakaupungilla, leikkisästi kääntyilevän kujan varrella, melkein näkymättömissä ohikulkijoiden katseilta. Suuren omakotitalon sivurakennus tarjoaa kaiken, mitä nuori, lapseton pariskunta voi asumiseltaan toivoa. He ovat kumpikin kirjoittamisen ammattilaisia ja tekevät töitä kotona. Vaikka asunto on pieni, kummallakin on täällä tarpeeksi tilaa kirjoittaa - ovatpa he saaneet käyttöönsä pienen nurkkauksen päätalon suuresta puutarhastakin. Elämä tuntuu ihan mukiinmenevältä...

...mutta silti jotakin puuttuu - onko kyse jatkuvan yhdessäolon aiheuttamasta tottumisesta, rutiinista, päivien samankaltaisuudesta. Tarinan kertojana toimiva aviomies huomaa kirjoittamisensa tökkivän, eikä suhde vaimoonkaan ole enää mitenkään kouriintuntuvan tuore. Periaatteessa elämässä ei pitäisi valittamisen sijaa ja silti...

Sitten saapuu hän, jota he alkavat kutsua Chibiksi, ちび (nimi tarkoittaa vapaasti suomennettuna pikkuista kakaraa). Kissa pujahtaa puutarhaan naapurin puolelta, vapaana sieluna se ei tunne rajoja eikä kieltoja, vaan pitää koko maailmaa omanaan...

Chibi astuu heidän pienen kotinsa kynnyksen yli, tutkii kotia arvioden - ja lähtee palatakseen taas uudelleen. Pian he jo odottavat sen vierailuja. Eikä aikaakaan, kun oveen on ilmestynyt Chibin mentävä luukku ja olohuoneen nurkkaan pahvilaatikko, jossa vierailija saa ottaa päiväunet.  He hankkivat sille leluja ja herkkuja - siitäkin huolimatta, että etteivät he ole koskaan tunteneet itseään varsinaisiksi kissaihmisiksi.
Vaikka asiaa ei koskaan sanota ääneen, he ovat kumpikin menettäneet sydämensä pienelle kissavieraalleen. Tuntuu kuin heidän keskinäiset välinsä, joissa ei pitänyt alunperinkään olla moitteen sijaa, alkaisivat nyt muuttua parempaan suuntaan.

On kuin Chibi tietäisi, että juuri täällä hänen läsnäoloaan tarvitaan.

Näin kissat toimivat, ne valitsevat ihmisensä, ei koskaan toisin päin. Takashi Hiraiden pieni kertomus on täydellinen kuvaus kissan ja ihmisen suhteesta parhaimmillaan: kysymys on molemminpuolisesta kunnioituksesta, tilan antamisesta, kissan itsenäisyyden hyväksymisestä, sen vapaudesta valita. Nämä kaikki ominaisuudet tunnistan kaikissa elämäni varrella tuntemissani kissoissa. En koskaan voi sanoa omistavani kissaa: kissat ovat omistaneet minut - jos ovat halunneet. Onneksi useimmat kissaystäväni ovat suoneet minulle tämän ilon...

Kissavieras on hyvän mielen kirjojen aatelia ja samalla täydellinen pieni taideteos. Hiraiden kerronta on maanläheistä ja konstailematonta - ja samalla hyvin lyyristä. Vasta tätä tekstiä kirjoittaessani saan selville, että Hiraide on paitsi kirjailija, myös runoilija - ja sen aistii: arjen tasolla kulkeva kertomus lentää runon siivin.

Hiraide kehottaa lukijaa pysähtymään hetkeen,  näkemään tavallisten, jokapäiväisten asioiden kauneuden ja merkityksen. Tässä tarinassa ne pienet, päivittäiset  hetket jotka useimmiten tulevat ohitetuiksi pelkällä olankohautuksella, nousevat arvoon arvaamattomaan.

Vietämme tänään  kansainvälistä eläinten päivää ja eläinten viikon alkua. Omistan tämän postauksen kaikille rakkaille eläinystävilleni!

Blogini japanilaisessa syksyssä tähän mennessä julkaisemani jutut:
Yasunari Kawabata: Lumen maa
Junichiro Tanizaki: Avain
Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari
Shikibu Murasaki: Genjin tarina 1 ja 2 Kirsikankukkajuhla & Tuuli männyissä
Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea

Takashi Hiraide: Kissavieras ( Neko no Kyaku 平出隆『猫の客』2001)
S & S 2016
Suomentanut Raisa Porrasmaa
Alkuperäiskieli: japani