Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea

Lumen maa -romaanissaan Yasunari Kawabata johdatti meidät talvisiin, lumen saartamiin vuoristomaisemiin, ja tänään päädymme  kirjailijan omaan kotikaupunkiin, Tokion eteläpuolella sijaitsevaan Kamakuraan, missä kesä on vaihtumassa alakuloiseksi syksyksi. Tulikärpästen aika on ohi ja puut punertuvat Engakujin zen-temppelin puistossa.

Kawabata tutustuttaa meidät nuoreen Kikuji-nimiseen mieheen, joka saa vastikään kuolleen isänsä rakastajattarelta, rouva Chikakolta, kutsun osallistua kaupungin temppelialueella pidettävään teeseremoniaan. Kuin sattumalta paikalle saapuu myös isän toinen rakastajatar, rouva Oota tyttärineen. Naisten välillä kipinöi, vaikka päällepäin tilanne näyttää täydellisen rauhalliselta ja hallitulta.

On kuin Kikujin kuolleen isän henki väreilisi muistotilaisuuden yllä, näkymättömissä mutta silti heihin kaikkiin voimakkaasti vaikuttavana. Kikuji tulee vastoin tahtoaan vedetyksi mukaan kahden ikääntyvän naisen valtataisteluun. Tarinan edetessä heidän välilleen syntyy perin merkillinen kolmiodraama, jonka tapahtumia voimakastahtoinen rva Chikako yrittää ohjailla  kuningatarmehiläisen ottein. Kohtalolla on kuitenkin omat suunnitelmansa, Kikuji päätyy häpeän ja hämmennyksen täyttämään salasuhteeseen rouva Ootan kanssa. Tilanne on outo ja tietenkin täyttä psykodraamaa.

Alakuloa huokuva tarina sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Japaniin, missä perinteiset arvot joutuvat vastakkain länsimaisten ajattelutapojen kanssa. Kikuji edustaa sukupolvea, joka on jo erkanemassa vanhasta japanilaisesta tapakulttuurista. Hän ei ymmärrä edesmenneen isänsä rakkautta teeseremonioihin, vanhoihin teeastioihin, teehuoneiden hiljaisiin, alati samanlaisina toistuviin tapahtumiin. Yhtäkkiä hän toivoisi pääsevänsä tradition kautta lähemmäs isäänsä, mutta ei saa luotua  teeseremoniaan sisäistä kosketusta: traditiot ovat hänelle kuin vierasta näytelmää. Kawabata tuntuu hienokseltaan vihjaavan, että kulttuurin nopea muutos voi jättää jälkeensä vaikeasti täytettävän tyhjiön:  Kikuji roikkuu kahden maailman välissä eikä tiedä, kumpaa tavoitella. Hän ei tunnu olevan täysin kotonaan edes omissa nahoissaan.

Mutta on jotakin, jota kohti tämä surumielinen nuori mies (joko tieten tai tiedostamattaan) kääntyy, aurinkoa janoavan luumupuun lailla: rouva Chikako on esitellyt hänelle tytön, eräänlaisen morsianehdokkaan, ja olkoonpa Kikujin henkilökohtaiset tunteet isänsä toista rakastajatarta kohtaan miten negatiiviset tahansa, hän ei saa tyttöä mielestään, ei silloinkaan kun lepää isänsä rakastajattaren rinnalla...

Kuva nuoresta, kauniista tytöstä ja hänen huivissaan lentävistä valkoisista kurjista lävistää tarinan seepiansävyisen alakulon kuin valonsäde.
Tuhannen kurjen tyttö edustaa Kikujille hyvyyttä ja puhtautta, asioita, joista hän itse tuntuu loittonevan yhä kauemmas. Japanilaisessa kulttuurissa kurki merkitsee onnea ja uskollisuutta, ja juuri noita asioita Kikujin elämästä ja hänen lähipiiristään tuntuu aina puuttuneen. Ja nyt Kikuji tuntee olevansa vielä turmeltuneempi kuin naisseikkailuissaan sydämensä karrelle polttanut isänsä.

***

Teeseremonia ja erityisesti siihen liittyvät astiat saavat tarinassa suuren roolin. Satojen vuosien ikäisiä, sukupolvilta toisille siirtyneitä astiastoja pidetään sukuaarteina. Teeseremoniaan oikeaoppiseen noudattamiseen kuuluu, että teen juomisen jälkeen niitä katsellaan kuin arvostettuja taideteoksia ainakin ja niistä myös keskustellaan - asiantuntevasti ja ajan kanssa.
Kikujin isän vaalima vanha teekalusto saa tässä kummallisessa draamassa monimutkaisen roolin, sellaisen, jonka syvimpiä merkityksiä minun japanilaiseen kulttuuriin perehtymättömänä lukijana on vaikea ymmärtää. Tuntui kuin tarinan ihmiset olisivat kommunikoineet näiden suurella hellyydellä vaalittujen astioiden välityksellä - paitsi toistensa, myös tuonpuoleisen maailman kanssa - ja antaneet kohtalonsakin niiden huomaan.

 Tuhat kurkea on lukukokemus, jota suosittelen kaikille, jotka pitävät hitaasti etenevistä, vähäeleisistä ja meditatiivisista tarinoista.

* Pieni lisävinkki:  japanilaisesta teekulttuurista löytyy tietoa myös Minna Eväsojan hienosta, tänä vuonna ilmestyneestä  kirjasta Shoshin - Aloittelijan mieli, jota suosittelen myös lämpimästi!


Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea (Senbazuru, 1949-51)
Tammi 1965
Suomentanut Eeva-Liisa Manner
Suomennos on tehty kirjan saksan- ja englanninkielisten käännösten pohjalta.
Alkuperäiskieli: japani