Viime vuonna tähän aikaan pidin kuukauden pituisen blogiloman, mutta nyt bloggaaminen tuntuu pitkästä aikaa niin kivalta, että tänä vuonna en lomille taida luikahtaakaan.
Joulukuussa tuon blogiin syksyisten teemaviikkojeni aikana lukemiani kirjoja. Mukana on pari tietokirjaa, pari elämäkertaa sekä kotimaisia uutuusromaaneja. Aloitan myös uuden, 'kuukauden dekkaristi' -sarjan, jossa on tarkoitus esitellä kuukausittain minua kiinnostavien ja innostavien rikoskirjailijoiden tuotantoa eräänlaisenä yhteispostauksena. Joulukuun dekkaristi tulee esittelyyn pian, joten olkaahan kuulolla.
Toivottelen kaikille lukijoilleni - ja muuten vain blogissani piipahtaville - onnellista joulun odotusta ja antoisia lukuhetkiä hyvien kirjojen parissa!
Omiin rakkaisiin joulunaluskirjoihini kuuluu - yllätys yllätys - Aleksis Kiven Seisemän veljeksestä. Eilen otin kirjan taas pitkästä aikaa esille ja luin siitä muutaman lyhyen otteen.
Jostakin syystä veljesten tarinat tuovat minulle aina yhtä lämpimän, jouluisen tunteen, mikä saattaa kyseistä teosta vierastavan korviin kuulostaa hyvinkin oudolta, mutta minkäs teet... Saattaa olla, että olen tutustunut veljessarjaan ensimmäistä kertaa juuri joulun tietämissä. Varsinaisia muistijälkiä minulla ei tästä ensikohtaamisesta ole, joten sen on täytynyt tapahtua hyvinkin varhaisessa lapsuudessani. Seuraavat muistijäljet vievätkin minut mummilan kirjahyllylle, josta löytämääni todella vanhaa Seitsemän veljeksen painosta tavasin jo itse...
Mistä kirjoista sinä ammennat itsellesi joulun taikaa?
Seitsemän veljestä löytyy minunkin lapsuudesta ja muistan tavanneeni hyvin vanhaa kirjaa heistä, liekkö ollut äidin vanhoja kirjoja kirjahyllyssä. Pieni kirja ja kannen kuvitus oli tehty punaisella värillä.
VastaaPoistaUseita vuosia sain joululhjaksi finlandiavoittajan kirjan, joten joulu sujui yleensä sitä lukiessa.
Kun äiti vielä eli, hän laittoi minulle aina joululahjaksi erään suomalaisen kirjailijan kirjoja, joista en pitänyt ollenkaan. Sanoin kyllä hänelle, että en lue niitä, mutta jääräpäinen kun oli, jatkoi kirjojen ostelua. Äidin kuoltua annoin kirjasarjan eräälle tutulle vanhemmalle ihmiselle, joka rakasti niitä kirjoja. Kirjat saivat siis lukijansa.
Äiti oli kova ostamaan kirjoja ja lopulta sain hänet innostumaan kirjaston kirjoista, ensin kirjastoautosta ja sitten kirjastosta. Hän oli todella onnellinen löydettyään kirjaston kirjat ja ystävälliset työntekijät.
Joulun taika löytyy joulurauhasta ts. lukurauhasta ♥♥
Mai, nämä kirjamuistot ovat siiis yhteisiä! <3
PoistaVoi että, äidit on mainioita noissa tavoissaan... Mutta onneksi tuttavapiiristäsi löytyi henkilö, joka rakasti kyseistä sarjaa!
kiitos kommentistasi <3
Taianomaiset kuvasi heijastavat oivasti sitä joulun lukurauhaa, jonka Mai yllä osuvasti taiaksi mainitsee:)
VastaaPoistaMummilan kirjahyllyistä löytyy omakin harrastuksen alku, mitä aarreaittoja ne olivatkaan meille opettelijoille... Leppoisaa ja lämminhenkistä joulunalusaikaa Sinulle!
Takkutukka, kyllä, lukurauhauhaisassa joulussa on taikaa!
PoistaMummilan kirjahyllyistä löytyi vaikka mitä! Niitä luettiin eriityisesti sateella kun ulos ei viitsinyt mennä ja lautapelit alkoivat kyllästyttää - oi niitä päiviä! :)
Lämmin kiitos - ja kiitokset kommentistasi <3
Kiitos, Sinulle myös mukavaa joulun alusaikaa ja ihania lukuhetkiä!
VastaaPoistaLämpimät kiitokset, Sirpa! <3
PoistaSattuipa somasti! Luin viime viikolla viimeiset sivut Seitsemän Veljestä kirjasta. Kyllä nautin! Kirjan lopussa Jukolan kaikki veljekset kokoontuvat perheineen vielä yhteiseen jouluaaton viettoon ja jouluaamuna joulukirkkoon. Näin joulun alla sai oikein tunnelmoida Kiven kuvailusta.
VastaaPoistaRita, aivan, mä muistan kun mainitsit tästä tuolla toisaallakin!
PoistaJukolan loppukohtaus on oikein sellaisen vanhanajan joulurauhan ylistys - aivan ihana, vaikka voihan sieltä rivien väleistä lukea halutessaan muutakin - esim. hiukan suruilua poikain kesyyntymisestä... Mutta yhtä kaikki: <3
Kiitokset kommentistasi <3
Seitsemän veljestä on oiva joulunaluskirja! Onhan siinä aika mainiota, tunnelmallistakin joulukuvausta. Nauti! ♥
VastaaPoistaMinä löydän joulutunnelmaa melkein mistä vain, koska rakastan joulua niin, että pidän sen täällä kotoankin aina nuutinpäivään saakka. Tunnen jo nyt haikeutta siitä, että joskus tämä taas loppuun - ja tiedän, että joulun aika tulee joka vuosi. :D
Mutta nyt on yksi ongelma: joulukirja puuttuu! Tiedän lukevani yhden uuden kirjan, mutta haluaisin myös sellaisen täydellisen vanhemman jouluromaanin... Sitä miettiessä täällä, siis!
Hyvää alkanutta joulukuuta! ♥
Katja, nautin! <3
PoistaJa kyllä, minäkin roikun joulussa vielä hyvän matkaa tammikuulle, ovat ne niin pimeitä ne tammikuun alun päivät että joulun valot saavat luoda tunnelmaa vielä pitkälle tammikuuhun. Viime vonna poistin joulualot muistaakseni tammikuun viimeisellä viikolla -sitten alkaakin jo tulppaanien aika! <3
Joulukirjaa en minäkään ole vielä ainakaan silleen aktiivisesti hakenut, jokin erityinen pitää kyllä löytää pyhien ajaksi...
Toivottavasti eteesi osuu jokin ihanuus!
Kiitos kommentistasi <3
Ihanaa, että muillekin Seitsemän veljestä kolahtaa! Ei se aivan joulukirjani ole, mutta miksei... Eipä minulla varsinaista joulukirjaa olekaan, aina on kelvanneet lahjaksi saadut! Isä eläessään lahjoitti niin jouluksi kuin muiksikin merkkipäiviksi kirjan. En hyljeksinyt yhtään niistä ;) Olen jatkanut samaa perinnettä ja lapseni ovat syntymästään saakka saaneet aina vaan kirjoja. Meidän perinne on lukea niitä yhdessä ääneen, juurikin joulunaikaan.
VastaaPoistaHyviä joulukuun lukuhetkiä sulle myös!
Mags, iana perinne teillä tuo ääneen lukeminen!
VastaaPoistaKirjalahjat ovat joulu- ja syntymäpäivälahjoista parhaita! Joskus lahja osuu just nappiin, joskus vähän viereen, mutta silti niitä rakastaa. Yhden joululahjakirjan olen tainnut jättää lukematta... :)
Kiitos kommentistasi <3
Kaisa Reetta, minulle ei vain Seitsemän veljestä kolahda. Ennen jotain Merin joulukirjoja. Mutta Sitä joulua en unohda olisi ihana, vaan kun se meni arvonnassa viime vuonna. Hyvin erilainen joulun ajan kirja. Jotain on tullut jo ensi vuodelle, mutta niillä embargot, joten saatan lukea Bolsoin perhosen uudestaan. Meriharakat luin just välipalana. Ja Ofelian suruuun palaa aina vain...
VastaaPoistaMinä luin Michellen niin ääneen Lumimiehelle, että nyt hänen ei tarvitse sitä lukea. Kasa hänellä on kuitenkin korkeampi nyt kuin minulla.
Eikö kukaan keksi minulle toista 'linnuntietä' tai 'suojelusta'?
Onpa kumma, Katjaltakin puuttuu joulukirja, mutta niin minultakin. Sen pitäisi olla lukuromaani, sana, joka toisille aiheuttaa ihottumaa, minulle ei. Siis vetävä, laadukas, nautinnollinen, ikimuistoinen...
♥♥
Leena, sitä joulua en unohda olisi ihana! Selailin sitä kirjakaupassa ja haaveilin ostosta, mutta sinne se vielä jäi... Kirjastosta voisi, mutta olen nykyään turhan laiska kirjaston käyttäjä...
PoistaBolsoin perhonen! Sinäpä sen sanoit! Mietin tässä just, minkä ihanuuden valitsisin joulukirjaksi - myös äitini luettavaksi - ja tuohan olisi just nappi <3
lukuromaani on minun mielestäni oikein hyvä sana kuvaamaan aivan tietyn tyyppistä romaania, juuri kuvailemaasi! Jokin ihana lukuromaani tekisi nyt niin hyvää <3
Kiitos kommentistasi <3