Shusaku Endo: Kuiskaus

Monet viime kesän ja tämän syksyn aikana lukemistani teoksista nivoutuvat jotakin kautta Japanissa toisen maailmansodan jälkeen  tapahtuneeseen kulttuuriseen murrokseen. Vanhojen ja uusien arvojen yhteentörmäystä ovat kuvanneet muun muassa Yasunari Kawabata, Kazuo Ishiguro ja Junichiro Tanizaki. Tämän pienen otantani perusteella otaksun, että kyseessä on yksi tärkeimmistä japanilaisen nykykirjallisuuden teemoista.

Ja nyt tuohon edellä mainitsemaani joukkoon liittyy myös Shusaku Endo, vuonna 1923 Tokiossa syntynyt kirjailija. Endo luetaan yhdeksi tärkeimmistä toisen maailmansodan jälkeen uransa  aloittaneista japanilaisista kirjailijoista. Hänet luetaan niin sanottuun Kolmanteen sukupolveen (The Third Generation of Postwar Writers , 第三の新人, daisan no shinjin),kirjailijaryhmittymään, jonka oli ensi alkuun hyvin vaikea asemoitua japanilaiselle kirjallisuuskentälle. Endo itse on kertonut, että 1950-luvulla juuri kukaan ei uskonut Kolmas sukupolvi -ryhmän mahdollisuuksiin tulla vakavasti otettaviksi kirjailijoiksi. Oliko sota-aika ja kirjailijoiden omat sotakokemukset vielä liian lähellä, liian vaikeita sulateltaviksi?
Jotenkin tämä asetelma tuo mieleeni toisen maailmansodan jälkeisen Suomen, sen  kuinka vaikeaa kaiken koetun käsittelemisen on täytynyt olla, ja kuinka pitkään sodan traumoja on sen jälkeen suomalaisessa kirjallisuudessa käsitelty. Sama ilmiö taitaa olla käynnissä myös japanilaisen kirjallisuuden puolella.

*

Shusaku Endon vuonna 1974 kirjoittama Kuiskaus on hieno, monisyinen kertomus toisen maailmansodan jalkoihin jääneistä ihmisistä ja heidän lapsistaan, uudesta sukupolvesta, joka on hylännyt aiempien sukupolvien arvomaailman, perinteiset ajatusmallit, jotka vielä ennen toista maailmansotaa olivat tuntuneet ihmisistä joltisenkin loogisilta ja läheisiltä.

Tarina kertoo pian eläkkeelle jäävästä, vaatimattomasta Ozusta ja hänen kunnianhimoisesta lääkäripojastaan Eicchistä. Hetimiten tulee selväksi, etteivät isän ja pojan maailmat voisi olla kauempana toisistaan: heidän keskinäinen dialoginsa on täynnä kyteviä kipunoita, hiljaisuutta ja huonosti peiteltyä pettymystä. Ozu edustaa tarinassa viatonta jalosydämisyyttä, hän on ihminen joka kaikista kokemuksistaan huolimatta uskoo vielä sellaisiin hyveisiin kuin kunnia, omanarvontunto ja rehellisyys. Poika taas - hän tuntuu loitontuvan yhä kauemmas isästään ja tämän vaalimista arvoista.
Tarina etenee kahdella aikatasolla: niistä ensimmäisellä kuljemme Ozun nuoruudenaikaisissa muistoissa ja toisella keskitymme seuraamaan Eicchin uraa - sekä isän ja pojan kiemuraista suhdetta.

Kirjan alussa elämme Ozun nuoruusvuosia. Tapaamme teinipojan, jolle maailma näyttäytyy kauniina paikkana - siihen saakka kunnes huolettomiin, ikuisilta tuntuviin päiviin sekoittuu epämääräinen aavistus tulevasta. Kun sota alkaa, Ozuun ja hänen ystäviinsä leviää innostunut, Japanin propagandakoneiston masinoima kiihtymys: Japanin voittoon ja Hitlerin apuun luotetaan vuorenvarmasti, miehet, joista suurin osa on pelkkiä poikia vasta, lähtevät valloittamaan maailmaa sydän taistelu- ja voitontahtoa uhkuen. He, jotka onnistuvat palaamaan sodasta  elossa, ovat sisimmässään kaikkea muuta paitsi eläviä. He eivät enää tunnista itseään eivätkä maata, josta kerran lähtivät...

Erityiseen valoon Ozun muistoissa nousee hänen ystävänsä Kampela, sameasilmäinen ja hidasliikkeinen nuorimies, joka tuntuu kantavan  laihoilla, kumaraisilla harteillaan koko maailmaa. Endo kuvaa Ozun ja Kampelan ystävyyttä vähäeleisesti - ja silti sydäntähivelevän kauniisti ja koskettavasti. Heidät liittää yhteen paitsi ystävyys, myös mitä hellyttävin rakkaustarina, jonka säikeet linkittyvät yllättävällä tavalla nykyaikaan, aina Ozun poikaan, Eicchiin asti.

Ozu kantaa Kampelaa ja tämän rakastettua Aikoa sydämessään läpi elämänsä. Heidän ystävyydessään ja Kampelan eriskummallisessa, sydäntäsärkevässä rakkaudessa kiteytyy kaikki se hyvä, mitä Endo tuntuu nykyajassa eniten kaipaavan.

***

Hyppäämme sotavuosista 1970-luvulle: Ozun poika Eicchi työskentelee tokiolaisessa sairaalassa ja pyrkii urallaan eteenpäin, mutta tuntee itsensä aliarvostetuksi ja osattomaksi. Katkerana hän seuraa, kuinka vaikutusvaltaisten perheiden pojat etenevät urillaan.  Eicchi syyttää tästä kaikesta isäänsä, joka ei pojan mielestä ole tavoitellut elämässään korkeampia oksia, asemaa, jolta jälkikasvu voisi ponnistaa. Katkeruus tekee Eicchistä kovan ja keinoja kaihtamattoman pyrkyrin. Sopivan tilaisuuden tullen hän heittää loputkin kunniantunnostaan pellolle ja antaa palaa ja sanoutuu irti moraalisesta vastuustaan - koka isä, koska huonot lähtökohdat...
Endo antaa sairaalamaailmasta koruttoman kuvan: päädymme maailmaan, jossa potilaiden etu ja ihmisarvo väistyy lääketieteellisten ja tieteentekijöiden  henkilökohtaisten ambitioiden, kateuden ja vehkeilyjen tieltä. Vanhojen japanilaisten, kunniantuntoa korostavien arvojen mureneminen näkyy romaanin sairaalajaksoissa korostetun selkeänä, toisinaan ehkä liiankin provosoivasti esitettynä, ajattelin minä lukiessani...

Teemallisesti toisistaan poikkeavista kerroksista ja monista kerronnallisista juonteistaan huolimatta romaani on yhtenäinen ja rauhallisesti etenevä. Endo nivoo aikajänteitä ja ihmiskohtaloita yhteen taitavasti ja tarkasti, päästää lukijan lähelle romaaninsa henkilöitä ja heidän tunteitaan. Kuiskauksessa sellaista hyvää tekevää  'vanhan ajan romaanin' henkeä, jollaiseen on aika ajoin ihana törmätä. Minun on tosin tunnustettava, etten ihan aluksi tahtonut saada tarinasta otetta (luulin törmänneeni vähän tylsähköön koulupoikaromaaniin), mutta pikku hiljaa, sivu sivulta, kirjan hienous alkoi paljastua. Ja niin kävi, että viimeisen sivun kääntyessä minä olisin tahtonut vielä jatkaa...

Blogin 'Japanilaisessa syksyssä' tähän mennessä ilmestyneet jutut:
Yasunari Kawabata: Lumen maa
Junichiro Tanizaki: Avain
Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari
Murasaki Shikibu: Genjin tarina 1 ja 2 /Kirsikankukkajuhla & Tuuli männyissä
Yasunari Kawabata: Tuhat kurkea
Hiraide, Takashi: Kissavieras
Kawakami, Hiromi: Sensein salkku
Kawabata, Yasunari: Kioto
Tanizaki, Jun'ichirō: Unien silta
Natsume, Sōseki: Kokoro
Ekuni, Kaori: Blink blink
Kankimäki, Mia: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin


Shusaku Endo: Kuiskaus (口笛をふく時, 1974)
Otava 1985
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Suomennos laadittu teoksen englanninkielisestä versiosta.
Alkuperäiskieli: japani