Mutsuki ja Shoko ovat uunituore aviopari, jonka yhteiselo poikkeaa tavanomaisesta: Mutsuki on homoseksuaali ja pitää yhtä pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa, ja yksinolemista arvostava Shoko on toipumassa masennuksesta ja muista mielenterveyteen liittyvistä ongelmista. Kulissiliitto tuntuu heistä kummastakin helpolta keinolta kuitata ympäristön asettamat vaatimukset ja odotukset siitä, miten heidän tulisi elää ja suunnitella tulevaisuuttaan.
Tai niin, niin he luulevat. Hyvin pian käy ilmi, ettei pelkkä naimiskauppa riitä: miksi kukaan ei ollut kertonut heille niistä välttämättömistä, ihanista, aikaavievistä ja raivostuttavista asioista, jotka seuraavat avioliiton solmimista? Pian heiltä alettaisiin kärttää uutisia perheenlisäyksestä - kuinka he olivatkaan unohtaneet tämän pienen seikan! Ja mitä tulee Mutsukin poikaystävään: onko oikein, että Kon viettää enemmän aikaa rakastajansa vaimon kuin rakastajansa kanssa? Voiko aviopuolisonsa rakastetun kanssa ystävystyä ilman seurauksia? Mutsukin poikaystävä Kon teki minuun erityisvaikutuksen: hän tuntuu olevan tästä porukasta ainoa, joka on sinut itsensä ja koko maailman kanssa.
Ekuni ei sorru dramatiikkaan, vaikka Blink blinkin aihe on oikeasti vaikea ja täynnä melodraaman siemeniä. Kirja on tyylipuhtaasti sitä mitä sen nimi lupaa: se on keveästi etenevä, kirkas, hyvällä tavalla kevyt, ja pitää sisällään myös aimo annoksen herkällä vainulla kirjoitettua huumoria. Ekuni kertoo yksilöön kohdistuvista paineista ja tutuista, joskus todella kummallisistakin sosiaalisista koodeista riemastuttavalla otteella.
Tokiolainen, 1960-luvulla syntynyt Kaori Ekuni on vuonna 1991 ilmestyneen esikoisteoksensa Blink Blinkin jälkeen kirjoittanut lukuisia romaaneja ja voittanut kotimaassaan monia arvostettuja kirjallisuuspalkintoja. Blink blinkistä tuli kansainvälinen menestys, mutta valitettavasti Ekuni on
sen jälkeen painunut unholaan paitsi Suomessa, myös muualla länsimaissa. Hänen muita kirjojaan ei ole käännetty - ei ainakaan suomeksi eikä englanniksi...
Jälleen kerran huomasin kuinka paljon hyvää kirjallisuutta meiltä menee sivu suun kustantajien keskittyessä käännöstoiminnassaan pääosin angloamerikkalaiseen tarjontaan. (Tässä kohtaa on tietysti syytä todeta väitteeni kärkevyys.) Ekuni on tästä ilmiöstä vain yksi esimerkki. Tuntuu siltä, että tämän 'kulttuurisen kuplan' ulkopuolisia teoksia suomennetaan vain, jos ne ovat ensin hypänneet ilmiöiksi esimerkiksi Yhdysvalloissa tai muualla Euroopassa. Oma-aloitteista sukeltelua eri kulttuurialueiden kirjallisuuteen ei meillä juurikaan harrasteta, luulen ma...
Blink blink on virkistävä ja valoisa lukukokemus. Se ei kääntänyt eikä järisyttänyt maailmaani, mutta jätti jälkeensä lämpimän tunteen.
KaoriEkuni: Blink Blink (Kirakira hikaru, 1991)
Bazar 2006
Suomentanut Leena Perttula kirjan englanninkielisen laitoksen pohjalta.
Alkuperäiskieli: japani
Olen pannut saman merkille, että suomalaiskustantajat suosivat angloamerikkalaista kirjallisuutta. Melkein mitä tahansa epäkiinnostavaa höttöä käännetään, koska se on USA-UK-akselilta. Muunkieliset kirjat valikoituvat käännettäväksi, jos ne ovat saaneet mainetta ja myyneet hyvin Yhdysvalloissa. Tätä valittavat myös monet suomentajat...
VastaaPoistaTilanne on todella harmillinen, sillä se vääristää entisestään suomalaisten kuvaa maailmasta. Kun media seuraa vain angloamerikkalaista mediaa ja televisiosta tulee melkein pelkästään amerikkalaista viihdettä, tilanne on aika... no, kummallinen.
Tämä sinun Japani-syksysi on ollut todella mielenkiintoinen ja on ihanaa, että nostat näitä kirjoja esiin! Monta olen laittanut korvan taakse. Ja nykyään on onneksi japanista suoraan kääntäviäkin suomentajia, ettei tarviste englannin kautta mennä, siinä kun tapahtuu väistämättä väärinkäsityksiä, niin erilaisia ovat nuo kielet ja kulttuurit.
la plume, no niinpä! Tässä on todellakin vääristymä. Onneksi poikkeuksiakin löytyy, joten emme oe ihan vielä ummistaneet silmiämme kokonaan muun maailman kirjallisuudelta... Mutta pahalta tämä näyttää. Juuri eilen selailin parin suuremman kustantamon katalogeja keväällä 2019 ilmestyvistä kirjoista, ja kyllähän se tarjonta on pahasti 'vinoutunutta'. Ja sama homma jatkuu tietenkin tv:n ja elokuvien puolella, kuten sanoitkin...
PoistaIhanaa kuulla! on tosi kiva tietää, että blogissa kävijät saavat tämänkaltaisista tempauksista lukuvinkkejä! <3
On kerrassaan ihanaa, että japanilaista kirjallisuutta käännetään alkukielestä ja että kääntäjiä löytyy. Yhteen aikaan koko homma taisi olla pelkästään Kai Niemisen harteilla...
Kiitos kommentistasi <3
Kai Nieminen on upea kääntäjä, ja on ollut hienoa huomata että uusia nimiäkin japanin kääntäjinä näkyy. Mutta esimerkiksi Bashōn Kapea tie pohjoiseen juurikin Niemisen kääntämänä on ollut lukukokemuksista hienoimpia.
PoistaJuu, Suomessa on todella hienoja kääntäjiä, ja on mahtavaa, kun heidän työnsä kautta me lukijat pääsemme kurkistamaan kirjallisuuteen ja samalla elämään ja ajattelutapaan eri puolilla maailmaa! Se on iso rikkaus.
Kai Nieminen on upea! olen lukenut jonkin verran hänen suomentamaansa lyriikkaa, ja esimerkiksi Ema Saikoon runous on tullut minulle kovin läheiseksi.
PoistaBashōn Kapea tie pohjoiseen on minulla lukematta, pistänkin sen heti muistiin. Kiitos vihjeestä! <3
Olen lukenut tämän kirjan kymmenkunta vuotta sitten. Silloin opetin lukiossa, jonka yhteistyö paikallisen kirjaston kanssa toimi hyvin, ja kirjaston henkilökunnalla oli resursseja järjestää kirjavinkkauksia. Tämä kirja kuului vinkkaukseen, jossa esiteltiin pieniä, suuria kirjoja eli kirjoja, joissa on ehkä vähän sivuja, mutta paljon sanottavaa. Tykkäsin kyllä kirjasta, samoin sen valinneet lukiolaiset.
VastaaPoistaJapani-teemasi on ihana valinta! Kuulun lukupiiriin, jossa olemme valinneet seuraavaksi kirjaksi nimenomaan japanilaista kirjallisuutta, Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja -teoksen. Enemmänkin saisi kyllä suomentaa japanilaista kirjallisuutta, ja parempi varmasti olisi, jos suomennettaisiin suoraan japanista, ei englannin kautta.
Hanna: siinäpä ihana arvio tästä kirjasta: pieni suuri kirja! Tällaisiin helmiin on aina yhtä ihana törmätä. En usko, että olisin koskaan ottanut tätä teosta luettavakseni, ellen olisi keksinyt tätä teemaa, mikä pistää toisaalta miettimään sitä, kuinka paljon hyviä teoksia jää lukematta kun ei pidä silmiään auki! :)
PoistaIhana kuulla, kiitos! Tämä lukurupeama on ollut itsellenikin hieno!
Kylläpä valitsittekin hyvän kirjan lukupiiriinne. Minä rakastuin Professoriin ja taloudenhoitajaan! Se taitaakin olla seuraavaks tulossa tänne blogiin (muistaaksein sunnuntaina).
Onneksi japanilaista kirjallisuutta suomennetaan nykyään yhä enemmän myös alkukielestä. Toivoisi vain enemmän riskinottoa, sitä, että kustantajat ottaisivat kustannus/käännösohjelmiinsa myös maailmalla täysin tuntemattomia japanilaisia kirjailijoita (hui miten uhkarohkea ajatus! ;))
Kiitos kommentistasi <3