Sōseki Natsume: Kokoro

Kirjallisen Japanin matkani aikana olen lukenut monta romaania, joiden tapahtumat tai teemat kiertyvät erityislaatuisen opettajan/mentorin/mestarin ja hänen oppilaansa välisen suhteen ympärille. Olen tämän lukurupeamani aikana vakuuttunut siitä, mitä aikaisemminkin jo aavistelin: tämänkaltaisia suhteita pidetään Japanissa erityisessä arvossa: sanalla sensei (suom. opettaja, mestari, mentori, jonkin alan ammattilainen) on Japanissa - vielä nykyäänkin - voimallinen kaiku.

Myös Sōseki Natsumen (1867-1916) Kokorossa tämä asetelma on läsnä.  Tarina vie meidät 1900-luvun alkuvuosien Tokioon, missä tapaamme nuoren, itsenäistä elämäänsä aloittelevan nuoren miehen. Maaseudulla syntynyt ja kasvanut nuorukainen onromaanin alussa totuttautumassa kaupunkilaisuuteen ja akateemiseen maailmaan...

Ehkäpä uusi elämäntilanne saa hänet alitajuisesti etsimään jonkinlaista mentoria, tukipylvästä,vanhempaa ja kokeneempaa ystävää.  Siinä lienee syy, miksi nuori mies kiinnittää huomionsa aivan sattumoisin tapaamaansa itseään vanhempaan mieheen ja alkaa tehdä tämän kanssa tuttavuutta. Vähitellen miesten välille syntyykin yhteys, jota voisi kuvailla sanoilla 'omalaatuinen ystäyyssuhde'.

Vanhempi mies, jota minäkertojamme kutsuu maisteriksi (alkukiel. sensei), on älykäs, maailmaan kyllästynyt eksentrikko, joka on vetäytynyt miltei kaikesta sosiaalisesta elämästä kotinsa suojiin. Mutta niin käy, että minäkertojasta tulee maisterin ja tämän vaimon vakituinen illallisvieras. Vaikka heidän rupattelutuokionsa käyvät tämän tästä syvissäkin vesissä, maisteri ei itse koskaan avaa sisintään, ei kerro edes kysyttäessä syytä siihen, miksi on päättänyt hylätä maailman - ja ihmiset. Hänen oma vaimonsakin tuntuu olevan tietämätön hänen sisällään piileksivistä salaisuuksista...

Romaani koostuu kolmesta osasta, joista ensimmäisessä nuori mies ystävystyy (edellä kuvatulla tavalla) maisteriin. Toisessa osassa päädymme nuoren miehen kotiseudulle, minne tämän on palattava isänsä vakavan sairastumisen tähden. Lapsuuskodissa oleskelu on hänelle uuvuttava ja hämmentävä kokemus: mies ei voi olla enää vertailematta synnyinseutuaan ja sen ihmisiä uuteen elämäänsä Tokiossa, eikä tahdo enää löytää samaistumispintaa menneisyyteensä.

Romaanin kolmas osa on sen pisin - ja intensiivisin. Maisteri kirjoittaa nuorelle ystävälleen kirjeen, jossa hän avaa sielunsa pohjiaan myöten - ensimmäistä kertaa elämässään. Teemme aikahypyn, siirrymme vuosikymmenten taa maisterin lapsuuteen ja nuoruuteen, vuosiin, jotka sinetöivät hänen yksinäisen kohtalonsa...

***

Vuonna 1887 syntynyt Sōseki Natsume on yksi Japanin kirjallisuuden moderneista klassikoista. 1900-luvun alussa Natsume opiskeli Lontoossa ja työskenteli tämän jälkeen englantilaiseen kirjallisuuden lehtorina Tokion keisarillisessa yliopistossa. Hänen runsaaseen tuotantoonsa kuuluu muun muassa lukuisia romaaneja, novelleja, runoja, esseitä, matkakertomuksia. Hänen neljätoista romaaniaan julkaistiin alunperin jatkokertomuksina sanomalehdessä, mikä käytäntö oli Japanissa tuohon aikaan tavallinen.

Kokoro on Natsumen ainoa suomennettu teos. Sen henkilöt ovat voineet saada vaikutteita Natsumen omasta persoonasta ja historiasta, mutta kansitekstin mukaan se ei ole varsinainen avainromaani.

Nimi Kokoro on tälle teokselle mitä oivallisin. Suomeksi se merkitsee sydäntä, erityisesti inhimillisenä, tunteisiin ja mieleen liittyvänä käsitteenä. Tässä romaanissa sydän, ihmismielen kaunein vertauskuva, onkin läsnä kaiken aikaa. Natsumen psykologinen ote on huimaavan tarkka - tekstissä voi niin halutessaan nähdä viittauksia myös  psykoanalyysiin. (En tosin ole ko. alueen asiantuntija, mutta mutu-arviot sallittakoon.)
 Natsume kuvaa ihmismielen liikkeitä vastaansanomattomalla, kipua kaihtamattomalla voimalla - ja  hyvin modernisti.

Jos en tietäisi, en veikkaisi tämän teoksen iäksi sataaneljää vuotta.


Blogin japanilaisessa syksyssä tähän mennessä ilmestyneet jutut:
Yasunari Kawabata: Lumen maa
Junichiro Tanizaki: Avain
Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari
Shikibu Murasaki: Genjin tarina 1 ja 2 Kirsikankukkajuhla & Tuuli männyissä
Yasunari Kawabata: Tuhat  kurkea 

Takashi Hiraide: Kissavieras

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Yasunari Kawabata: Kioto

Jun'ichirō Tanizaki: Unien silta

Sōseki Natsume: Kokoro (Kokoro, 1914)
Tammi 1985
Suomentanut Kai Nieminen
Alkuperäiskieli. japani