Jun'ichirō Tanizaki: Unien silta

Japanilaiskirjailija Jun'ichirō Tanizakin (1886-1965) päiväkirjaromaani Avain hämmensi minua siinä määrin, että halusin hetimiten lukea lisää tätä outoa, ristiriitaisia tunteita herättävää mestaria. Tartuinkin siltä istumalta  omasta kirjahyllystä löytämääni Unien silta -novellikokoelmaan.

 Teos sisältää seitsemän valikoitua novellia, jotka ovat syntyneet vuosien 1910-1959 välillä. Pitkästä, miltei viidenkymmenen vuoden mittaisesta aikajänteestä huolimatta novelleista löytyy vahva, yhteinen teema: kertomuksissa sukelletaan ihmismielen unenomaisiin, usein hyvin tummiin syvyyksiin.

Tavoistani poiketen pysähdyn tässä postauksessa erikseen jokaisen novellin äärelle...

1. Shunkin
...kertoo miltei sadunomaisen tarinan kauniista, hyvin nuorena sokeutuneesta koto- ja samisen-taiteilijasta Shunkinista ja hänen uskollisesta oppilaastaan, palvelijastaan ja rakastajastaan Sasukesta. Julmista opetusmetodeistaan kuulu nainen on ylpeä, itsetietoinen  ja vallanhaluinen. Hänen luonteestaan löytyy sadistisia piirteitä, joita hän ei suitsi edes suhteessaan Sasukeen. Nauttiiko Sasuke alisteisesta asemastaan, sitä Tanizaki ei kerro suoraan, mutta kaikki on luettavissa rivien väleistä.

Kun nimettömäksi jäävä oppilas eräänä yönä kostaa kokemansa vääryydet viemällä Shunkinilta hänen suurimman ylpeydenaiheensa, on Sasuke valmis äärimmäiseen tekoon todistaakseen rakkautensa palvomaansa naista kohtaan...


2 Kauhu
on lyhyt, aiheeltaan moderni, nykyaikaan(kin) iskevä novelli, joka sukeltaa päistikkaa kuoleman spiraalia muistuttavaan paniikkihäiriökohtaukseen. Istumme asemalla ja odotamme junan saapumista, sydän hakkaa, ilma loppuu, täältä on päästävä pois! Tehokas, eläytyvä novelli jättää jälkeensä hengästyksen ja paniikin tunteen...


3. Unien silta
Kokoelman pitkä niminovelli on teoksen arvoituksellisin ja hämmentävin lukukokemus. Tapaamme varakkaan nuorukaisen, joka on menettänyt äitinsä varhaisessa lapsuudessaan. Pojan isä ottaa sopivan suruajan jälkeen uuden, edesmennyttä puolisoaan muistuttavan vaimon, ja alkaa käyttäytyä kuin minkäänlasta muutosta ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Isän mielestä myös pojan on sulautettava äitinsä muisto uuteen tulokkaaseen ja vähitellen näin tapahtuukin...

Mikä oli hämmentävintä: Pojan isä vuosia myöhemmin makaa sairasvuoteellaan odottaen kuolemaa. Hänen uusi vaimonsa antaa vastikään synnyttämänsä lapsen adoptoitavaksi ja ryhtyy luomaan erityistä äiti-lapsisuhdetta miehensä nyt jo teini-iän ohittaneeseen poikaan ja tahtoo hoitaa ja ruokkia tätä kuin rintalasta. Poika ymmärrettävästi hämmentyy, muttei voi vastustaa kiusausta lähentyä äitipuoltaan tällä oudon kieroutuneella tavalla.
Tanizaki kulkee  kertomuksessaan seksuaalisuuden marginaalissa, psykologisesti syvissä, freudilaisissa vesissä...
Novelli on kerronnaltaan hyvin seesteinen: kuljemme kauniissa, linnulaulun ja puronsolinan täyttämässä puutarhassa, pysähdymme ihailemaan karppilammikkoa, auringonlaskua, hetkien virtausta ja jossain soi koto...

Juuri tämä taitaa olla sitä 'tyypillistä' Tanizakia (ja yksi hänen kertojataitojensa salaisuuksista): hän kertoo  mieltä kuohuttavista, usein hyvin absurdeistakin aiheista kauniisti, rauhaa huokuvin sanakääntein. Ristiriita lataa tarinoihin taikaa ja tuhat volttia energiaa.


4. Varas
...on lyhyt ja napakka novelli epäilyksistä ja syyllisyydestä, siitä, voiko pelkkä epäillyksi joutuminen saada ihmisen tuntemaan syyllisyyttä asiasta, johon ei ole osaa eikä arpaa. Kuljemme tässä novellissa siis tietyllä tavalla erityisherkän ihmisen jalanjäljissä...
Tanizaki pohtii, mihin ehkäpä perusteetonkin syyllisyydentunne saattaa johtaa.

Tarinan lopussa lukija jää pohtimaan, oliko jutussa sittenkin vielä yksi mutka - ja mutta...


5. Tatuoija
Tätä tarinaa pidetään teoksen kansiliepeen mukaan Japanin nykykirjallisuuden kuuluisimpana novellina. Se on hämmentävä (huomaan toistavani tätä sanaa Tanizakin yhteydessä!) kertomus tatskantekijästä, jonka salaisena toiveena on jättää oma, maaginen puumerkkinsä koskemattoman puhtaalle ja kauniille iholle. Tästä syystä hän lakkaamatta etsii täydellistä ihoa, täydellistä naista, jota voisi käyttää kuin  materiaalina oman taideteoksensa luomiseen.

Tällainen nainen löytyykin ja pitkä, kivulias, hyvin unenomainen  operaatio voi alkaa. Ei liene syytä kertoa, että tatuoija saa työstään jos jonkinlaisia kiksejä: mitä enemmän nainen kärsii, sen enemmän tatuoija itse nauttii.

Kun nainen nousee lavitsaltaan, hänen selässään suuri hämähäkkikuvio, joka antaa naiselle voiman saada satimeen kenet haluaa.
Tästä lähtien jokainen mies on naisen vallassa, tatuioija lupaa.
Jok'ikinen...

En uneksikaan ryhtyväni analysoimaan tätä novelllia. Minusta tuntuu, että Tanizakin kanssa minulla pitäisi olla psykoanalyytikon koulutus tai muuta 'kättä pidempää' häntä ymmärtääkseni. Mutta kaiken kaikkiaan novelli osoittaa jälleen kerran, kuinka taitava kertoja tämä japanilainen mestari on.

6. Aguri
Ennen terve ja voimakas keski-ikäinen mies kituu ja kuihtuu salaperäisen taudin kynsissä, samaan aikaan kun yrittää ylläpitää hyvin erikoista suhdetta itseään huomattavasti nuorempaan, käsitykseni mukaan maksettuun naiseen. Suhde on erikoinen ja jollakin salaperäisellä tavalla hyvin surullinen: mies hoitaa ja paapoo naista kuin tyttöystäväänsä ainakin, käyskentelee tämän kanssa Tokion kauppakaduilla, ihaillen näyteikkunoissa kimmeltäviä koruja ja asusteita.

Mies haluaa pukea naisen länsimaisiin vaatteisiin ja haaveilee hotellihuoneesta, hetkestä, jolloin  kaikki uudet, lännestä tulleet hepenet riisuttaisiin yksi kerrallaan.
Yhtäkkiä hän tuntee vointinsa huononevan, hän pelkää romahtavansa keskellä katua kaikkien nähden. Pelko kasvojen täydellisestä menettämisestä hyökyy kaiken yli...


7. Sokean miehen kertomus
Tässä novellissa Tanizaki palaa Japanin sotaisaan menneisyyteen. Päädymme 1500-luvulle  seuraamaan kahden suvun välistä taistelua vallasta ja maan herruudesta. Tanizaki kysyy tarinan kertojan, vanhan sokean palvelijan suulla, kannattaako vanhoja kunniasääntöjä noudattaa, jos toinen osapuoli ei vaivaudu tekemään niin. Täytyykö ihmisen olla roisto hallitakseen maata?

Verisen taistelukertomuksen sisällä seuraamme sotivien sukujen väliin jäävän ylimysnaisen kohtaloa... Tämä novelli on varmastikin Tanizakin kunnianosoitus Japanin pitkälle kertomusperinteelle ja poikkeaa sekä teemoiltaan että kerrontatavaltaan kokoelman muista novelleista. Olemme Seitsemän samurain tunnelmissa...

*

Suosittelen Jun'ichirō Tanizakia tummasta eksentrismistä pitäville sekä heille, jotka haluavat tehdä tutkimusmatkoja oman kirjallisen mukavuusalueensa ulkopuolelle.

*

Blogin japanilaisessa syksyssä tähän mennessä ilmestyneet jutut:

Yasunari Kawabata: Lumen maa
Junichiro Tanizaki: Avain
Kazuo Ishiguro: Menneen maailman maalari
Shikibu Murasaki: Genjin tarina 1 ja 2 Kirsikankukkajuhla & Tuuli männyissä
Yasunari Kawabata: Tuhat  kurkea 

tTakashi Hiraide: Kissavieras

Hiromi Kawakami: Sensein salkku

Yasunari Kawabata: Kioto

 Jun'ichirō Tanizaki: Unien silta (Seven Japanese Tales, 1963)
Tammi 1966
Suomentanut Kai Kaila englantilaisen käännöksen pohjalta.
Alkuperäiskieli: japani