Kenzaburō Ōe: M/T ja kertomus Metsän ihmeestä

Japani-syksyni aikana olen saanut tutustua moniin minulle ennen tuntemattomiin kirjailijoihin, sellaisiin, joihin tuskin olisin ilman tätä omaa pientä lukuhaastettani tarttunut. Yksi heistä on Japanissa vuonna 1935 syntynyt ja vuonna 1995 Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Kenzaburō Ōe.

Hänen romaaninsa M/T ja kertomus Metsän ihmeestä kuuluu syksyni erikoisimpiin lukukokemuksiin. Kirja hämmensi jo kannellaan: ensi alkuun luulin saaneeni eteeni kahden pienoisromaanin yhteisniteen, tai peräti novellikoelman - ja mihin ihmeeseen nimen outo kirjainpari M/T viittasi? Ihastuin kovasti teoksen kansikuvaan, sen pehmeisiin ja harmonisiin sävyihin, onnistuneeseen taittoon. Jätin romaanin odottamaan, sillä jokin esti minua tarttumasta siihen päätä pahkaa...

 M/T ja kertomus Metsän ihmeestä ei ole varsinainen lukusukkula. Minun täytyi - jälleen kerran - asetella ajatuksiani ja mieleni 'vastaanottimia' uusille taajuuksille lukemista aloitellessani. Olen muuten huomannut, että vasta tämä uusien taajuuksien etsiminen (ja löytäminen) on minulle henkilökohtaisesti lukemisen korkein ideaali, sen 'sokeri ja suola'. Jos lukisin vain omalle mukavuusalueelleni asettuvia kirjoja, homma alkaisi nopeasti käydä tylsäksi.
(Tähän heti perään on lisättävä, että luen paljon kirjoja myös 'vain' viihtyäkseni tai uteliaisuudesta tiettyyn aihealueseen, eli en tietenkään alinomaa halua haastamalla haastaa 'sisäistä lukijaani'.)

*

Romaani perustuu Ōen lapsena isoäidiltään kuulemiin japanilaisiin muinaistaruihin. Kirjailijan ja hänen sukunsa suhde näihin nimenomaisiin tarinoihin on hyvin henkilökohtainen, sillä ne kertovat kylästä, jossa Ōe itse on syntynyt ja kasvanut, joten romaani on kutkuttava sekoitus dokumenttia ja tarua.

Sillä, että isoäiti valitsi tarinoiden kuulijaksi -ja niiden eteenpäin kuljettajaksi - juuri Kenzaburōn, on erittäin painavat syynsä, mutta nuorelta Kenzaburōlta nuo syyt jäävät vielä hämärän peittoon. Valituksi tuleminen on nuorelle pojalle tietenkin suuri kunnia, mutta aiheuttaa myös ristiriitaisia tunteita, pelkoa ja tietynlaista vastenmielisyyttäkin - miksi juuri hänen täytyy ottaa tämä hirmuinen taakka kannettavakseen? Kestää aikansa ennen kuin asia valkenee  Ōelle itselleen: hän saa selville seikkoja, jotka liittävät muinaistarinat yllättävällä tavalla juuri hänen omaan sukuunsa - sitein, joista kertovat merkit näkyvät hänessä itsessään - ja jopa hänen kehitysvammaisena syntyneessä pojassaan...

Tarina alkaa kaukaisesta historiasta: 25 vallatonta nuorta aatelista saa karkoituksen kotiseudultaan mahtavasta linnakaupungista. Nuoret ajautuvat pakolaivallaan kaukaisen Shikoku-saaren rantaan ja päättävät jäädä asumaan saaren keskellä sijaitsevaan, suojaisaan ja metsäiseen kattilalaaksoon.
He haluavat salata sijaintinsa maailmalta (ennen muuta virkavallalta) ja ryhtyvät innokkaina rakentamaan uutta kylää, johtajinaan Murskaaja-niminen raudanluja nuorukainen, vierellään merirosvopäällikön tytär Oobaa. Murskaaja ja Oobaa ovat kylän historian ensimmäiset johtajat. Ajan kuluessa kylän johtajien henkilöitymät vaihtuvat, mutta heidän tarunhohtoinen voimansa säilyy muuttumattomans. Nämä parit Ōe nimeää kirjainyhdistelmällä M/T, jossa M tarkoittaa matriarkkaa ja T (yleensä) miespuolista temppuilijaa.

Tarinan edetessä seuraamme kylän rakentamista ja vähittäistä kehittymistä. Ajan oloon huhut salaisen kylän olemassaolosta leviävät ympäristöön, ja sen asukkaiden miltei neitseellisen paratiisimainen elämänmeno muuttuu: yhteydenpito muun maailman kanssa tuo siihen paitsi mahdollisuuksia, myös uhkia. Kyläläiset tahtovat pitää kynsin hampain kiinni satoja vuosia kestäneestä itsenäisyydestään, mistä tietenkin seuraa vaikeuksia ja suoranaisia yhteenottoja maan valtaapitävien kanssa. Tässä vaiheessa kylän tarinaan alkaa sekoittua historiallisia, todennettuja tapahtumia, joista osaa jopa Ōen isoäiti itse on saanut olla todistamassa. Nykyaikaakin lähestyttäessä kerronnan yllä lepää kuitenkin selittämätön tarunhohtoisuus, aistimme  kylän kohtaloon salaperäisesti vaikuttavan voimakaksikon M/T.n läsnäolon ja vielä jotakin muuta:kattilalaaksoa ympäröivän metsän ihmeen...

Kyläläiset kokevat kovia, he saavat vastaansa läänistysvirkavallan ja lopulta myös Suur-Japanin keisarikunnan armeijan. Heidän sitkeää ja ovelaa taisteluaan oman elämäntapansa säilyttämisen vapautensa puolesta on loppujen lopuksi hyvinkin kiintoisaa seurata, siitäkin huolimatta että monet tarinan juonteista jäivät tällaiselle Japanin kulttuurihistoriaa tuntemattomalle lukijalle auttamatta hivenen hämäriksi.

Yritin tätä kirjaa lukiessani välttää omien tulkintojen tekemistä, mutta minkäs sitä luonteelleen voi: eräänlaisen 'laajennetun muinaistarun' ja Kenzaburō Ōen oman, hyvin henkilökohtaisen sukukertomuksen lisäksi näin romaanin hyvinkin yleismaailmallisena yhteisöjen synnyn ja yhteisöllisyyden dynamiikan kuvauksena: minkälaiset tekijät saavat sattumanvaraisen ihmisryhmän kokemaan  yhteenkuuluvuuden tunnetta, me-henkeä - jopa niin, että sen puolesta on valmis ankariinkin uhrauksiin?  Aivan ilmeisesti siihen tarvitaan jotakin järeämpää kuin yhdessä jaettu harmaa arki: tarvitaan yhteinen tarina, mieluummin sankarillinen sellainen, tarvitaan satua, taikaa, tähtipölyä - ja ehkäpä myös yhteinen vihollinen... 

Kenzaburō Ōe: M/T ja kertomus metsän ihmeestä ( M/T to mori no fushigi no monogatari, 1986)
Tammi 1995
Suomentanut Kai Nieminen
Alkuperäiskieli: japani