26.8.2018

Karl Axel Björkin kuulumisia...

Virpi Hämeen-Anttilan Koston kukat ja Tiergartenin teurastaja



Virpi Hämeen-Anttilan historiallinen dekkarisarja yksityisetsivä Karl Axel (Kalle) Björkin tutkimuksista eteni männä kesänä jo viidenteen osaansa. Aloin seurata sarjaa heti ekan osan ilmestyttyä, sillä sydämessäni on oma erityinen nurkkauksensa historiallisille romaaneille ja dekkareille. Hämeen-Anttilan 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvissa tarinoissa on lisäksi vielä erityistä lumovoimaa. Menneisyyden Helsingin tunnelma on ollut näissä tarinoissa niin vahvasti läsnä, että kaupunki on oikeastaan yksi sarjan päähenkilöistä. (Ja tähän liittyen joudunkin hiukan kitisemään yhdestä kirjailijan tekemästä päätöksestä, mutta siitä lisää tämän postauksen loppupuolella.)

Sarja on edennyt mukavan rauhallisesti ja tyylikkäästi, ilman turhia revittelyjä. Tietty vanhanaikaisuus vetoaa ja se, että Hämeen-Anttila taustoittaa tarinansa erinomaisesti. Ajankuva on kirkas, jokainen historiallinen yksityiskohta harkittu ja varmasti oikealla paikallaan. Romaanien  taustalla häämöttävät poliittiset tapahtumat antavat lukukokemukseen vielä erityistä toden tuntua.

Tähän saakka olen seurannut sarjaa kovakantisista, kauniiseen vintagetyyliin painetuista kirjoista,  mutta viimeksi ilmestyneet kaksi seikkailua päätin ottaa kuunteluun. Formaatin muutos ei vaikuttanut kokemukseen . Olen kirjojen ’kuluttajana’ varsin helppo tapaus: se, miltä alustalta ja missä muodossa kirjani nautin, on minulle oikeastaan samantekevää. Tärkeintä on sisältö.

Hämeen-Anttila on kirjoittanut Karl Axel Björkiin hiljaista karismaa. Sisäasiainministeriössä  ministeri Ritavuoren alaisuudessa eräänlaisena konttuurirottana  työskentelevä Kalle rakastaa rikosten ratkomista ja on tähän mennessä joutunutkin harrastuksineen jos jonkinlaisiin seikkailuihin. Yksityiselämässään eri yhteiskuntaluokkien välillä tasapainotteleva Kalle välttelee köyhtynyttä perhettään ja luo suhteita rikkaampaan sukuhaaraansa, niihin ihmisiin, jotka tuntuvat luonteimmin tukevan nuoren miehen haparoivia toiveita päästä ’elämässä eteenpäin’.  Järjestystä, kauneutta ja elämän pikku ylellisyyksiä arvostava Kalle on tällä hetkellä jo varsin äveriäs mies perittyään kaukaisen sukulaisensa, mutta ei sittenkään osaa luopua oppimastaan vaatimattomasta elämäntyylistä. Poikamiesboksi vaatimattomine keittomahdollisuuksineen ja rautaisine vannoineen kelpaa vielä... vakiintuminenkin kiinnostaisi semminkin kun kaksi kaunista nuorta naista osoittaa kiinnostuksen merkkejä, toinen heistä hänen rikas pikkuserkkunsa, vaan jokin estää: Kalle ei saa mielestään salaista rakkauttaan venäläiseen, kohtalokkaaseen Katjaan...

 Koston kukissa elämme jäätävää, pimenevää marraskuuta vuonna 1922. Kalle tylsistyy ministeriössä, vaikka  Suomen ja Venäjän välisellä rajalla tapahtuu jos minkälaista liikettä ja joukkojen siirtelyä. Työpäivät venyvät, virkistystä suovat illat ystävien ja sukulaisten seurassa.

Sitten ilta oopperassa, jossa kaunis, nuori laulajatar murhataan klassisesti näyttämölle - loistavan Carmen-esityksen päätteeksi. Kalle pääsee tapauksen tutkimuksissa aitiopaikalle, mutta surman jäljet haalenevat. Kuka muistaa nuorta kiitettyä tähteä kuihtuneella kukkakimpulla, johon liitetty viesti  tihkuu syytteleviä sanoja ja ruokottomuuksia? Kalle on nyt elementissään, hän päättää napata murhaajan.

Koston kukat päättyy historiasta tuttuun murhenäytelmään sisäasiainministeriössä. Taustalla häilyvät 1920-luvun epävakaat poliittiset olot...

Tiergartenin teurastaja jatkaa juttua välittömästi siitä hetkestä, johon Koston kukat jää. Sisäasiainministeriön tilanne on kaoottinen, eikä Kalle voi tutkia esimiehensä kuolemaa, vaikka haluaisi. Paras vain tarttua läheiseksi käyneen Gustav-sedän tarjoukseen ja lähteä Berliiniin tutkimaan sukuyhtiön kirjanpidossa ilmenneitä epäselvyyksiä.

Ensimmäistä kertaa sarjan aikana päädymme jonnekin muualle kuin Helsinkiin. Vaikka Hämeen-Anttila kertookin 1920-luvun Berliinistä samalla asiantuntevuudella ja tarkkuudella kuin saman aikakauden Helsingistä, tulen tätä teosta lukiessani vakuuttuneeksi siitä, että suuri osa Björk-sarjan viehätystä piilee juurikin sen taitavassa Helsinki- kuvauksessa. Berliiniin siirryttyämme jotakin puuttuu! Toisaalta Suomen tietyillä piireillä oli 1920-luvulla vahva yhteys Saksaan. Tältä kannalta katsottuna Berliiniin siirrtyminen on luonnollinen valinta - jos kerran jonnekin oli lähdettävä.
Ja luohan Tiergartenin teurastaja varsin mielenkiintoisen kurkistusaukon 1920-luvun Berliiniin, kummalliseen, ristiriitaiseen kaupunkiin kahden maailmanpalon välissä...

Saksa on taloudellisessa ahdingossa, mutta Berliinissä kukkii uudenlainen vapauden ilmapiiri, joka toimii kasvualustana uudenlaisille taiteellisille kokeiluille.
Mutta on muutakin kuin vain 'taiteellista vapautta': rikollisuus kasvaa ja saa uusia ilmenemismuotoja. Kaupunki kärsii muun muassa ennennäkemättömästä intohimo- ja sarjamurha-aallosta. Tällaiseen tapaukseen törmää myös Kalle heti Berliiniin saavuttuaan: hän näkee kirkuvat lehtiotsikot lapsia tappavasta Tiergartenin teurastajasta, jota poliisit ovat jahdanneet kuukausia - tuloksetta. Kallen uteliaisuus ja salapoliisivaistot heräävät ja pian hän jo kulkee kaupungin hämärillä kujilla kammottavaa, kasvotonta tappajaa etsien ...

Tiergartenin teurastajassa Hämeen-Anttila kuljettaa sarjaansa kohti kovempaa, nykytrendien mukaista rikoskirjallisuutta. Teos sisältää useita kohtauksia, jotka ainakin minä luokittelen (sarjan aiemman hengenkin huomioon ottaen) hyvinkin raaoiksi, jopa makaabereiksi. Ihmettelen, miksi Hämeen-Anttila vääntää viileäntyylikästä sarjaansa tällaiseen suuntaan. Jäin kaipaamaan sarjan edellisisten osien rauhallista, 'trendielementeistä' vapaata kerrontaa.
Vai onko niin, ettei 1920-luvun Berliinistä  kertakaikkiaan voi kirjoittaa ilman verta ja lattialla lilluvia suolenpätkiä?

Tässä tarinassa menetämme myös yhden sarjaa kannatelleista, Kallen yksityiselämään kuuluvista jännitteistä. Olisiko Kalle tämän jälkeen valmis heittämään hyvästit menneisyydelle?


* Lisää Björk-sarjasta ja 1920-luvusta Virpi Hämeen-Anttilan blogissa Kadonnutta 20-lukua etsimässä.

Ajatuksiani muista Björk-sarjan kirjoista:
Yön sydän on jäätä 
Käärmeitten kesä
Kuka kuolleista palaa

Virpi Hämeen-Anttila:
Koston kukat 
Otava 2017
Tiergartenin teurastaja 
Otava 2017

6 kommenttia:

  1. Oho, en tiennytkään sarjan ilmestyneen jo näin pitkälle! Itsekin innostuin sarjasta, mutta kolmas osa jäi jotenkin kesken. Pidin paljon Björkin ihmissuhteista ja ajankuvauksesta, mutta rikoksien ratkaisu puolestaan oli minusta hiukan puuduttavaa. Olisi mukava jatkaa sarjaa, jos ehdin. Raa'at kohtaukset eivät toisaalta kyllä ole minua varten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pearl Clover, niin se aika kuluu! :)

      Hämeen-Anttilan ajankuvaus on loistavaa ja jo sen tähden jäin sarjaan koukkuun!

      Toivottavasti löydät itsellesi aikaa jatkaa sarjan seuraamista.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Kiinnostava sarja, mutta se on vielä lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, muistan sinun pitävän historiallisista romaaneista, joten uskallan suositella sulle tätä!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Minustakin sarja on parhaimmillaan Helsinkiin sijoitettuna, mutta se voi johtua ihan siitä, että siellä tiedän, miltä keskustan kadut ja rakennukset näyttävät ja tuntuvat (nykyisin), kun taas Berliinissä en ollut kirjaa lukiessa vielä käynytkään. Samoin 20-luvun historian poliittiset tapahtumat ovat kiinnostavia. Mielenkiintoista nähdä, minne Björkin matka jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, totta tuo mitä sanot. Saattaa olla että moni Berliininkävijä tuntee Tiergartenin heti omakseen!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!