Trilleripläjäys. Camilla Grebe, A. J. Finn, Pierre Lemaitre

Kuuntelin ja luin kesällä paljon kirjoja eräällä nimeltämainitsemattomalla kirjasovelluksella. Suorastaan ahmin trillereitä, dekkareita ja muuta 'kevyeksi kesäluettavaksi' laskettavaa kirjallisuutta.  Ensimmäiseksi trillerien kimppuun!

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta

Grebe jatkaa ruotsalaisten dekkaristien voittokulkua maailmalla. Stieg Larssonin Millenium-sarjaa kevyesti henkivä Kun jää pettää alta on saanut dekkarien ystävät polvilleen monissa maissa. Dekkarin resepti on tietenkin takuuvarma: tarvitaan kohtalokas rakkaustarina, epävarma kertoja, persoonallisuushäiriö, vanhaa suolaa ja hämärää menneisyyttä. Tarvitaan petos, joka vaatii oikaisuaan...

Nykyisen (enemmän kuin tervetulleen) trendin mukaisesti tämänkin dekkarin pääosan ovat saaneet naiset. On vaateliikkeessä työskentelevä Emma Bohman, joka rakastuu kohtalokkaasti työnantajaansa, julkkisuudessa ryvettyneeseen, ristiriitaiseen ja silti niin ihanaan Jesper Orreen, ja on Hanne Lagerlind-Schön, muistisairautensa kanssa taisteleva viisikymppinen psykologi, joka ryhtyy avustamaan Tukholman poliisia hankalassa murhatapauksessa, joka muistuttaa vuosia sitten sattunutta, ratkaisemattomaksi jäänyttä juttua. 

 Tarina alkaa kun Peter Orren  asunnosta löytyy raa'asti surmattu nainen. Katkaistu, tarkoin aseteltu pää, oveen suuntautuvat silmät... Naista on vaikea tunnistaa - poliisi on ymmällään, ratkaisevat tunnit kuluvat ja jäljet haalenevat. Ja Peter - hän on kadonnut kuin tuhka tuuleen...

Alkavaa dementiaa sairastava Hanne tuo dekkarigenreen jälleen hiukan uudentyyppisen tutkijahahmon. Muistilappujen varassa elävä psykologi on sympaattinen ja lähestyttävä, uskottavakin. Hannen työkomennus Tukholman poliisissa saa annoksen henkilökohtaista särmää, kun hän kohtaa täällä entisen rakastajansa, rikoskomisario Peter Lindgrenin. Kuinka Hannen ja Peterin yhteistyö sujuu -  yhteisen, vähemmän onnellisen  menneisyyden varjossa?

En kokenut tätä teosta kuunnellessani suurensuuria jännityksen väristyksiä. Syynä saattoi olla se, että aavistin lopputuleman, toisin sanoin ' haistoin syyllisen' jo melko varhaisessa vaiheessa tarinaa. Jaksoin silti seurata Greben juonenkehittelyä, sillä hän onnistuu luomaan teoksestaan varsin mielenkiintoisen epikriisin tuhoavan luonnehäiriön synnystä - ja sen karmeista seurauksista.

**Kirjan tiedot postauksen lopussa.

A. J. Finn: Nainen ikkunassa

Muistan joskus keväällä lukeneeni tästä Hitchcockin Takaikkuna-leffasta inspiraationsa saaneesta trilleristä monia ylistäviä blogiarvioita. Kun Hesari julkaisi kirjasta vielä mitä suitsuttavimman erikoisartikkelin, päätin minäkin antaa Finnille mahdollisuuden vietellä minut (oletetuilla) kertojakyvyillään. Olisiko maailman tämän hetken myydyin kirja niin hyvä kuin...Valitsin kirjan kuunneltavakseni eräänä lämpimänä ja tapahtumattomana kesäpäivänä.

Valinta oli loistava. Entisessä elämässään kustannuspäällikkönä toiminut, rikoskirjailija Patricia Highsmithistä väitellyt A. J. Finn tietää, kuinka kirjoitetaan vetävä, lukijansa koukuttava trilleri. Hitchcock häivähtää taustalla, kyllä, mutta todellakin vain häivähtää. Nainen ikkunassa on esikuvastaan selvästi erottuva, tähän hetkeen ankkuroituva moderni jännitystarina.

Tarinan päähenkilö Anna Fox kärsii elämää täydellisesti invalidisoivasta, postraumaattisesta agorafobiasta eli julkisten paikkojen pelosta. Vaiva on äitynyt hänen kohdallaan niin pahaksi, ettei hän pysty poistumaan kotoaan edes pieneen puutarhaansa ilman kaikennielevää kuolemanpelkoa. Lastenpsykologina toiminut Anna täyttää päivänsä netin keskustelupalstoilla, naapurien tarkkailulla, vanhoilla mustavalkoleffoilla - ja turruttaa itseään viinan ja psyykelääkkeiden sekoituksilla.

Päivien kulku muuttuu, kun Anna saa uudet naapurit, näköetäisyydelle puiston toiselle puolen muuttavat Russelit. Tapahtuu murha, ainoana todistajanaan perhettä ikkunastaan seuraava Anna. Hän näkee Jane Russelin hoipertelevan olohuonessaan, hopeaa välkehtivä veitsi rinnassaan...

Finn viivyttää tapahtumien kulkua, valmistelee, hämää, leikittelee lukijansa kanssa.
Palaamme Annan traumaattiseen lähimenneisyyteen ja taas takaisin nykyhetkeen, elämään, jonkalaista hän ei osannut odottaa pahimmissa painajaisunissaankaan. Olemme vankina Annan kanssa hänen hulppeassa nelikerroksisessa huvilassaan, yksin, ahdistuneina ja ahdistettuina.
Talo, jonka piti olla Annan turvapaikka, ei enää pysty suojelemaan häntä uhkaavalta vaaralta.

Saamme myös  kaikkia jännitysfriikkejä syleilevän loppukohtauksen...

... ja todistamme hetkeä, jolloin  Annan on vihdoin käännyttävä, kohdattava se, mikä häntä eniten pelottaa...

** Kirjan tiedot postauksen lopussa.

Pierre Lemaitre: Verihäät

Sokerina tämänkertaisen kimaran pohjalla on ranskalaisen lempidekkaristini Pierre Lemaitren uusin suomennos, hämmentävän hieno Verihäät. 
Lemaitre ei petä koskaan - olen toistellut tätä lausetta täällä blogissakin varmaan väsyttävyyksiin asti, mutta sanonpa sen taas: tuntuu että jokaisen uuden lukukokemuksen myötä Lemaitre vain paranee. Teos on Lemaitren vanhempaa tuotantoa, ilmestynyt ranskassa jo ennen suuren suosion saavuttanutta Verhoeven-sarjaa. Hienoa, että saimme tämän nyt suomeksikin!

Tällä(kin)  kertaa Lemaitre kiepauttaa lukijansa mielen solmuun useampaan kertaan. Juuri kun luulen tajuavani jutun juonen, hän vaihtaa suuntaa ja tarjoaa minulle uuden kieron yllätyksen - ja minä seuran huuli pyöreänä perässä.

Lemaitre yhdistää pirullisen, ihmismielen syvyyksiä luotaavan  juonensa kaunokirjallisesti korkeatasoiseen kerrontaan. En tiedä, voiko trilleriltä enää enempää vaatia. Ei ole sattumaa, että mies on pokannut itselleen useita kansainvälisiä dekkaripalkintoja. Ja olemmehan me suomalaisetkin muistaneet häntä: Suomen dekkariseura myönsi hänelle ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirjan vuonna 2017.

Kuten niin monessa tänä kesänä lukemassani dekkarissa, putoan tämän kirjan seurassa riekaleisten muistojen ja unohduksen hämärään. Tapaan lastenhoitaja Sophien, joka on alkanut unohdella asioita jopa sitä tahtia, ettei enää voi puhua normaalista hajamielisyydestä  - kokonaisia päiviä katoaa,  hän ei pysty enää luottamaan itseensä eikä toimiinsa...

Kauhein tapahtuu kun hän eräänä aamuna löytää pienen hoidokkinsa huoneestaan kuristettuna. Mikään ei viittaa siihen, että huoneistoon olisi tunkeuduttu Sophien ja lapsen vanhempien nukkuessa. Sophie on pelosta suunniltaan, hänellä on omat kammottavat epäilynsä jotka pakottavat hänet pakenemaan...Tästä alkaa järkyttävä, pelottava, painajaismainen  matka alas - yhä alemmas ihmismielen pimeimpiin kerroksiin. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sain vilunväristyksiä jotakin kirjaa lukiessani. Siinä taitaakin muuten olla paras todiste kirjan vaikuttavuudesta.

Kirjojen tiedot:

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta (Älskaren från huvudkontoret, 2015)

Gummerus 2018

Suomentanut Sari Kumpulainen

Alkuperäiskieli: ruotsi

A.J. Finn: Nainen ikkunassa (The Woman in the Window 2018)
Otava 2018
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Alkuperäiskieli: englanti

Pierre Lemaitre: Verihäät (Robe de marié, 2009)
Minerva Crime 2018
Suomentanut Kaila Holma
Alkuperäiskieli: ranska