Kaunista turhuutta

Sukelsin kitschiin.

Kauneus ei ole asioiden itsensä laatumääre: se on olemassa ainoastaan niitä tarkkailevien mielessä. Joku voi jopa nähdä epämuotoisuutta siinä, missä toinen aistii kaunetta. 

David Hume: Of the Standard of  Taste, 1757

Nästä hassuista rokokoo-tunnelmista hypätään seuraavaksi hiukan erilaiseen maailmaan - kirjajutun muodossa.

Heijastuksia - eli omituiset kuvakokeilut jatkuvat...

Leikin jälleen valoilla varjoilla.  Kuvista tuli tummahkoja suht vahvatunnelmaisia, sellaisia joista puuttuu kaikkinainen hempeys. 

Tummanvihreä verkatausta loihti kuviin läikähteleviä sammalensävyjä. 

Kuvauksen jälkeen kolmen pienen parsapullon asetelma pääsi koristamaan keittiöni työpöytää.

Rakastan lasia. Varsinkin arkilasia, sellaista, jota saa kirpputoreilta pikkurahalla. Rakastan lasin läpikuultavuutta, valon ja ympäröivän todellisuuden välähteleviä heijastuksia sen pinnalla. Maailma pienoiskoossa.  

Parsaa & inkaliljoja ja viikon kimppu

Parsa-aika on parhaimmillaan! Reilusta nipusta syntyy aterioita ja silmänruokaa. Tässä vihreitä versoja kera inkaliljojen.  

Tietyissä lähes ylimaallisissa sieluntiloissa elämän koko syvyys paljastuu äkkiä jossakin aivan jokapäiväisessä näkymässä, joka sattuu silmiin.

Tästä tulee vertaus.

Charles Baudelaire Välähdyksiä 11, 1859-1862

 

Pajunkissoja, barokkia - ja huhtikuu

Pääsiäisen iltoina kulutin paljon aikaa selailemalla taideopuksia. Tällä kertaa jäin ihailemaan erityisesti barokkiajan taitelijoiden teoksia, niitä joissa valo ja varjo vaihtelevat elävästi ja luovat maalauksiin kontrasteja ja kolmiulotteisuutta.  Sain idean kokeilla tätä valohämynä tunnettua tekniikkaa kameralla ja kuvankäsittelyllä.

Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäisiä chiaroscuro-kokeilujani. Hyvin valoa heijastavilla materiaaleilla - metallilla ja lasilla - on helppo aloittaa.  Otin kuvat mahdollisimman vähällä valolla ja 'maalasin' esineet sen jälkeen kuin uudelleen esiin kuvankäsittelyohjelman valo- ja sävysiveltimillä, siveltimenveto kerrallaan. Tekniikka on aikaa vievä, mutta mahdottoman hauska - melkein koukuttava!  Alakuvan valotusaika oli suurempi kuin muissa kuvissa ja siksi se sai lopullisen muotonsa melko nopeasti.
Kokeilut tulevat jatkumaan, aiheet monipuolistumaan... Tästä innostuu!

Viikon kimppu

Tänään alkoi yksi minun mielikuukausistani. Toivotan kaikille blogissa pistäytyville ihanaa huhtikuuta!

Vasta puhjenneen kevään ja viikonlopun kunniaksi tunti ranskalaista barokkia.