"I read like the flame reads the wood"
Kirjailija ja lääkäri Alfred Döblin
Jäin tämän ajatuksen nähdessäni pohtimaan, milloin viimeksi olen lukenut kirjaa yhtä ahnaasti kuin liekki lukee puuta, lukenut kirjoja samalla intohimolla ja palolla kuin syntyjään saksanjuutalainen Alfred Döblin. Minulla on vapaus lukea mitä haluan - milloin haluan. En koskaan voi täysin ymmärtää, millaista on lukea ja kirjoittaa todellisella vaaravyöhykkeellä - jopa kuolemaa uhmaten.
Döblinin sanoissa on hänen taustansa takia erityistä voimaa. Tunnemme hänet parhaiten vuonna 1929 ilmestyneestä kirjastaan Berlin Alexanderplatz (suom. 1979, WSOY). Kansallissosialistit laittoivat koko hänen tuotantonsa kiellettyjen kirjojen listalle - ja vuonna 1933 syttyivät kirjaroviot. Döblin pakeni samana vuonna Ranskaan ja myöhemmin Yhdysvaltoihin - ja palasi kotimaahansa vasta vuonna 1988, vuosikymmenten diasporan jälkeen...
"Luen niin kuin liekki lukee puuta."
Koen Döblinin et co. edessä nöyryyttä. Lukijana voin verrata itseäni parhaimmillanikin vain illan tihmeessä sytyttämäni kynttilän lepattavaan liekkiin...
Lohtua tuo tieto, että pieni liekkikin kykenee puhkaisemaan pimeyteen pienen pienen valoreiän...
Lohtua tuo tieto, että pieni liekkikin kykenee puhkaisemaan pimeyteen pienen pienen valoreiän...
Sytytetään kynttilöitä tai roihu!
Valaistaan pimeyttä lukemalla!
Oih, miten hienosti sanottu, suorastaan hottia!
VastaaPoistaOlen ainakin nähnyt elokuvana Berlin Alexanderplatzin ja ehkä myös lukenut vuosina, jolloin kotimaani oli saksalainen kirjallisuus. Kaikki, mikä koski Saksaa ja etenkin Kolmatta valtakuntaa.
Tuo ensimmäinen kuva on kuin taideteos samalla kun se on julistus.
♥♥
Leena, tuo ajatus on minusta niin hieno, että se oli pakko tuoda tänne...
PoistaMinä en ole lukenut kirjaa, vaikka tunnen sen, mutta nyt teos taitaa mennä listalleni. Luettava tulee luo mitä ihmeellisimpiä teitä!
Kiitos kauniista sanoistasi ♥
Kaunis kirjoitus Kaisa Reetta! Tässä ei ole mitään liikaa eikä myöskään mitään puutu. Nuo alun ja lopun kuvasi toimivat kuin johdantona ja loppusanoina.
VastaaPoistaMinulla nousi ihokarvat pystyyn tätä lukiessa. Kiitos!
Kiitos Marjatta ♥
VastaaPoistaTörmäsin eilen tuohon Döblinin sanomaan ja se tuli mukaan iltamietteisiinikin... Yllättäen tulin ihan uskomattoman onnelliseksi vastuullisesta ja jokaisen ihmisarvoa kunnioittavasta sananvapaudestamme. En voi edes kuvitella, miltä tuntuu seurata kirjarovioita - puhumattakaan siitä muusta 1933-1945 välisenä aikana tapahtuneesta.
Itsenäisyyspäivänä Helsingin kaduilla tapahtui jotakin, mikä ei saa enää toistua.
♥
Kaunista ja pysähdyttävää, kiitos. Yksittäisistä kynttilänliekeistä tulee yhdessä suuri vapauden valo, emmekä me anna sen sammua...
VastaaPoistaTakkutukka, juur niin!
PoistaKiitos ihanasta kommentistasi <3