"I read like the flame reads the wood"
Kirjailija ja lääkäri Alfred Döblin
Jäin tämän ajatuksen nähdessäni pohtimaan, milloin viimeksi olen lukenut kirjaa yhtä ahnaasti kuin liekki lukee puuta, lukenut kirjoja samalla intohimolla ja palolla kuin syntyjään saksanjuutalainen Alfred Döblin. Minulla on vapaus lukea mitä haluan - milloin haluan. En koskaan voi täysin ymmärtää, millaista on lukea ja kirjoittaa todellisella vaaravyöhykkeellä - jopa kuolemaa uhmaten.
Döblinin sanoissa on hänen taustansa takia erityistä voimaa. Tunnemme hänet parhaiten vuonna 1929 ilmestyneestä kirjastaan Berlin Alexanderplatz (suom. 1979, WSOY). Kansallissosialistit laittoivat koko hänen tuotantonsa kiellettyjen kirjojen listalle - ja vuonna 1933 syttyivät kirjaroviot. Döblin pakeni samana vuonna Ranskaan ja myöhemmin Yhdysvaltoihin - ja palasi kotimaahansa vasta vuonna 1988, vuosikymmenten diasporan jälkeen...
"Luen niin kuin liekki lukee puuta."
Koen Döblinin et co. edessä nöyryyttä. Lukijana voin verrata itseäni parhaimmillanikin vain illan tihmeessä sytyttämäni kynttilän lepattavaan liekkiin...
Lohtua tuo tieto, että pieni liekkikin kykenee puhkaisemaan pimeyteen pienen pienen valoreiän...
Lohtua tuo tieto, että pieni liekkikin kykenee puhkaisemaan pimeyteen pienen pienen valoreiän...
Sytytetään kynttilöitä tai roihu!
Valaistaan pimeyttä lukemalla!