9.12.2018

Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää


Etsiskellessäni mielenkiintoisia teoksia viimetalvisille Taiteilijanaisia-teemaviikoilleni, olisin halunut lisätä luettavieni joukkoon myös jonkin (mieluusti suomalaisesta)  naispuolisesta taidemesenaatista kertovan kirjan, mutta etsiskelyni ei tuolloin tuottanut tulosta. Tänä syksynä ilmestynyt Anna Kortelaisen kirjoittama Sara Hildénin elämäkerta oli tästäkin syystä mitä riemastuttavin yllätys ja meni luonnollisesti heti 'tuoreeltaan luettavien teosten listalleni'.

Varmasti moni suomalainen tunnistaa Sara Hildénin nimen ja on vieraillut hänen nimeään kantavassa taidemuseossa Tampereen Särkänniemessä. Hildén tunnetaan intohimoisena taidemesenaattina, mutta millainen ihminen tuon kuuluisan - ja kansainvälistä arvostusta saaneen nimen taakse kätkeytyy?

Tämän teoksen sivuilla Anna Kortelainen tutustuttaa meidät  naiseen, joka elinaikanaan kätki yksityisimmät ajatuksensa - ja yksityisimmän elämänsä - muulta maailmalta. Kortelainen on käyttänyt kirjansa pohjana erityisesti Sara Hildénin laajaa yksityistä kirjearkistoa, joka koostuu Hildénin vastaanottamista kirjeistä; vain muutama Saran oma kirje on säilynyt jälkipolville, mutta nekin luovat oman tärkeän sävynsä tähän elämäkertaan. Mukana on myös valikoituja poimintoja lehtikirjoituksista sekä laaja kuvakooste Sarasta ja hänen keräämästään taiteesta. Elämäkerran primus motorina on toiminut Sara Hildénin säätiö, joka halusi muistaa Hildéniä laajalla, tarkkoihin arkisto- ja haastattelulähteisiin perustuvalla elämäkertateoksella juuri tänä vuonna, jolloin hänen kuolemastaan on kulunut 25 vuotta.

Millainen nainen kuuluisan nimen takaa paljastuikaan! Olen tätä juttua kirjoittaessani lukemassa teoksen viimeisiä sivuja, ja tuntuu, että olen näiden muutaman lukupäivän aikana saanut seurata  kaikin tavoin erityislaatuisen naisen elämäntarinaa. Mieleeni jää kuva tahtonaisesta, itsenäisestä, lahjomattoman rehellisestä ja älykkäästä ihmisestä, joka rakasti taidetta, työtään ja vapauttaan. Miehiään hän rakasti myös, mutta vapauttaan kuitenkin aina enemmän - vain kerran hän löysi todellisen, (mutta valitettavan kohtalokkaasti päättyneen) rakkauden, jonka vuoksi hän oli valmis luopumaan vapaudestaan...

Vuonna 1905 syntyneen orvon, taidemaailman suunnannäyttäjäksi kasvaneen torpparintytön tarinassa on mukana ripaus sadunomaisuutta, mutta tie ryysyistä rikkauksiin vaati käytännössä monia vuosia kestävää sinnikästä työtä, omapäisyyttäkin. Sara (joka tuossa vaiheessa oli nimeltään vielä Saara Hilden ilman sukunimen heittomerkkiä) lopetti koulunkäyntinsä lyhyeen ja lähti jo keväällä 1919 Tampereelle etsimään elantoaan - ja onneaan. Tampere oli noina vuosina sisällissodan raunioittama sotaleskien ja sotaorpojen kaupunki. Elämä oli ankeaa, espanjantauti levisi kulon lailla ja asuntopula oli suuri, sillä laajat asuinalueet olivat tuhoutuneet pommituksissa. On suoranainen ihme, miten nopeasti Tampere toipui: jo muutaman vuoden kuluttua kaupungissa virisi uusi, innostunut ilmapiiri. Tampere oli naisten kaupunki ja sopi sellaisena mitä parhaiten muodin ruhtinattaren asemapaikaksi -sillä sellainenkin Sarasta tulevina vuosina sukeutui...

Monien mutkien ja vaiheiden jälkeen Sara sai harjoittelupaikan tekstiilejä basaarimaisesti myyvästä vaatekaupasta ja muutaman vuoden kuluttua hän siirtyi jo Tampereen pukutehtaalle -  ja siitä Puku-Aitan myyjättäreksi, missä roolissa Sara sai jo kulkea ympäri Suomea ja naapurimaissakin täysin itsenäisesti tekemässä hankintoja työnantajalleen. Nuoren naisen toimiminen yksin matkustavana kauppaedustajana oli 1920-luvulla miltei ennenkuulumatonta, mikä omalta osaltaan osoittaa Saran erityislaadun: hänen liikevaistossaan täytyi olla jotakin sisäsyntyistä, koska häneen uskottiin ja luotettiin näin lujasti jo vähän päälle parikymppisenä.

Kiinnostus muotiin heräsi ja Saran liikevaisto pääsi kehittymään kaikessa rauhassa.
Vaikka hänen ympärillään kuhisi miespuolisia ihailijoita, hän valitsi avioliiton sijaan aina työn - ja vapauden. Rakastajia hänellä silti riitti, ja hän otti heistä kaiken irti - häpeämättä mitään ja samalla vapauttaan varjellen. Kortelainen siteeraa lukuisia Saran rakastajiltaan saamia kirjeitä joista huokuu todellinen tunne ja pohjaton kaipaus - Saran vastaukset, ne jotka ovat jälkipolville säilyneet,  ovat hyvin asiallisia, yksitotisiakin.

Pitkän työuran päässä häämötti oman yrityksen perustaminen, ekslusiiviseen naisten muotiin keskittyvä  Hildén. Oman liikkeen pyörittämiseen tarvittavaa auktoriteettia ja bisnesälyä Saralla oli jo omasta takaa, mutta lisävarmuutta tulevaan toivat monet Lotta-järjestössä vietetyt vuodet. Keski-ikäisenä Sara tiesi jo, mitä osasi ja mitä halusi. Eurooppaan suuntautuneilla loma-ja työmatkoillaan Sara imi tietoa ja vaikutteita muodista ja oli ensimmäisten joukossa tuomassa uusinta uutta suomalaisiin vaatekaappeihin. Taideinnostuskin oli jo herännyt - hän oli tehnyt ensimmäiset taidehankintansa ennen sotia, kiitos laajan, taiteilijoista koostuvan ystäväpiirin, johon Sara suhtautui miltei äidillisellä suojelevuudella, auttaen kaikessa, missä vain ikinä kykeni. Mesenointia muistuttava toiminta alkoi siis jo varhaisessa vaiheessa. Apuaan Sara antoi auliisti, sillä  hänellä oli sodan aikanakin  mahdollisuus välittää hyödykkeitä ja pieniä ylellisyystavaroitakin niitä tarvitseville. Eikä musta pörssikään ollut hänelle vierasta maaperää...

Muoti ja taide tasapainottivat toisiaan - eivätkä niiden maailmat olekaan niin kaukana toisistaan kuin yleensä ajatellaan. Sitä paitsi Sara oli haka yhdistämään työn ja rakkaan taide'harrastuksensa': Eurooppaan suuntautuvilla matkoillaan hän pyhitti päivänsä muotinäytöksille ja illalla koluttiin taidemuseoita ja gallerioita. Kansainvälisillä taideareenoilla hänen nimensä alettiin pian muistaa: hänet tunnettiin tinkimättömästä, nykytaiteeseen suuntautuvasta taidemaustaan ja kivenkovasta bisnesvaistostaan: tinkiminen saattoi olla Sarallekin uuvuttava kokemus, mutta usein hän sai sen, mitä halusi - sillä hinnalla millä halusi. Venetsian kuuluissa biennaaleissakin hänelle esiteltiin  pian vain parasta mahdollista...

Saattaa olla, että useista rakastajistaan huolimatta Sara antautui todelliselle rakkaudelle vain kerran, avioituessaan 56-vuotiaana 12 vuotta itseään nuoremman taidemaalari Erik Enrothin kanssa. Rakkaus oli kohtalokas, sillä Enrothin alkoholismi pilasi suhteen. Avioeroa seurasi dramaattinen, taidepiirejä kuohuttanut oikeudenkäynti, jossa käsiteltiin Enrothin teosten omistajuutta ja tekijänoikeuksia, ja joka antoi vahvoja suuntaviivoja Suomen nykyisille tekijänoikeustulkinnoille.

Sara oli taas vapaa - sekä fyysisesti että henkisesti. Vuosien kuluessa hänen ympärilleen muodostui oma 'taiteilijaklaani', jota alettiin kutsua nimellä Saaran pojat. Naistaiteilijoihin hänellä ei koskaan ollut erityisen hyvää suhdetta, ainakaan mesenoinnin saralla. Kun hänen kansainvälisesti arvostettu, pääasiassa Ateneumissa säilytetty taidekokoelmansa kasvoi kasvamistaan,  syntyi ajatus omasta taidemuseosta. Tässäkin suhteessa Sara oli edelläkävijänaisia: omaa nimeä kantava museo oli lopullinen silaus Saran uskomattomalle elämätarinalle.

Sara  Hildén kuului (ja kuuluu) niihin ihmisiin, jotka tekevät  todellakin sitä, mitä eniten rakastavat. Hän teki työskenteli sekä taiteessa ja vaatebisneksessä intohimoiselle ihmiselle tyypillisesti, suurella sydämellä ja koko sielullaan. Julkisuuden levittämä kuva Sarasta on tähän saakka ollut valitettavan  yksipuolinen ja kivenkova,  kovempi kuin monen aivan samalla, tinkimättömällä asenteella elävän miehen. Näinhän julkisuus yleensäkin (yhä vieläkin) kohtelee itsenäisiä, älykkäitä tahtonaisia. Yksityiselämässä Sarasta kuoriutui monia kerroksia, sellaisia joita hän ehkä tietoisestikin tahtoi pitää julkisuudelta piilossa.
Tämä kirja kuorii Sarasta noita kerroksia esiin - Kortelainen uskoo saaneensa kirjaansa Saran hyväksynnän - säilyttihän Sara kirjeenvaihtonsa tarkkaan, todennäköisesti tulevia sukupolvia varten -  Ja ken tietää, ehkäpä hän toivoi juuri tämän kirjan ilmestyvän ...

Suosittelen Hyvä Sara! -teosta  kaikille taiteen ja vahvojen tarinoiden ystäville!


Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää
Gummerus 2018

5 kommenttia:

  1. Hyvä kun muistitit tästä!:) Luin tästä aiemmin lehdestä ja jo pelkkä lehtisrtikkeli oli hurjan kiinnostava. Ja muutaman lukemani kirjan perusteella pidän Anna Kortelaisen kirjoitustyylistä.
    En ole mitenkään erityisen suuri elämäkertojen/muistelmien ystävä, mutta nyt niitä on lukulistallani vaikka kuinka monta kiinnostavaa. Täytyy laittaa tämä sinne jonon jatkoksi, ihan mustaa valkoiselle, jottei unohdu toistamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Äh, noita näppisvirheitä tulee normaalia enemmän puhelimella näpytellessä.)

      Poista
    2. sanna, minäkin luen suht vähän elämäkertoja ja kun luen, ne liittyvät jollakin lailla taiteeseen...
      Tähän kirjaan suosittelen ehdottomasti tarttumaan. Hildenin elämäkerran lisäksi Kortelainen käsittelee kirjassaan melkoisella antaumuksella myös sisällissotaa ja sen vaikutuksia erityisesti Tampereen lähialueilla sekä naisten asemaa liike-elämässä 1900-luvun alusta tuonne 1970-luvulle...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Radiosta taisi kuulla tästä kirjasta ja kiinnostuin. Josko joulupukille tästäkin toivomus.

    VastaaPoista
  3. Rita, tätä kirjaa kannattaa toivoa joulupukilta! Suosittelen lämmöllä! <3

    Kiitos kommentistasi <3

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!