Leppoisaa jännitystä Turun ja Tukholman saaristoissa

Luvussa Eppu Nuotiota ja Viveca Steniä

Eppu Nuotio: Myrkkykeiso

Eppu Nuotio kirjoittaa dekkareitaan sillä tahdilla, ettei hitaampi meinaa perässä pysyä: tuntuu, että heti kun katseensa kääntää, hänellä on jo uusi rikossarja aluillaan! 

Tutustuin aikoinani Nuotion Pii Marin -sarjaan, joka jätti sen verran miellyttävän lukumuiston, että päätin antautua hänen uusimpien  luomuksiensa vikiteltäväksi. Taiderikoksia ratkovaan Salome Virtaan ehdin tutustua jo keväällä, ja nyt oli vuorossa Ellen Lähde, intohimoinen kukkaihminen ja marttuuden perikuva. 

Kustantajan tiedotteissa Nuotion Lähde-sarjaa (jossa on tähän menessä ilmestynyt kaksi osaa) verrataan Agatha Christien Neiti Marbleen. Mielikuva vahvistui Helsingin Sanomien taannoisessa arviossa, jossa jompaa kumpaa ilmestynyttä kirjaa  kuvailtiin 'villasukkadekkariksi'. Kummatkaan luonnehdinnat eivät osuneet yksiin oman lukukokemukseni kanssa. Ymmärrän kyllä, että Marble-vertaus on kätevä ja varmasti kannattava markkinointikeino: yhtymäkohtia Marbleen on kuitenkin hyvin vähän, itseasiassa niitä on vain yksi: rakkaus kukkiin.

Ellen Lähde on itseasiassa varsin moderni 57-vuotias nainen, joka leskeksi jäätyään ottaa 'uussinkkuudestaan' kaiken irti: hän rakastaa matkustamista ja viettää todellista laatuaikaa huomattavasti itseään nuoremman miesystävänsä kanssa silloin kun itse tahtoo. Jos suoraan sanotaan, mies on Ellenille ennen muuta harmiton  toyboy. Asetelma on kirjallisuudessa uusi ja aika virkistävä.

 Ja kyllä: Ellen rakastaa myös puutarhanhoitoa ja marttakerhoaan, mutta haloo: nykyajan martat harrastavat  muutakin kuin sukkien kutomista ja ikuisten herkkukurkkujensa säilömistä. Ellenistä ei saa tekemälläkään Suomen neiti Marblea, sanon ma!
(Ja tiedoksi: kaikki kunnia kutomiselle & säilömiselle!)

Ensimmäisessä jutussaan Ellen päätyy kesäiselle Kemiön saarelle tutkimaan nuoren perheenäidin ja suositun lifestyle-bloggaajan Mirkka Kairikon katoamista. Mirkka jättää aviomiehensä ja parivuotiaan tyttärensä kotiin Turun Itäharjulle ja lähtee pariksi päiväksi Kemiöön hoitelemaan sukuhuvilansa remonttiin liittyviä juttuja. Sen koommin emme Mirkasta kuule, hän katoaa ja jättää jälkeensä vain pihapuuhun sidotun koiran ja kuistin alle tippuneen puhelimen.

Ellen, joka on tutustunut Kairikon perheeseen Martta-yhdistyksen kautta, ei saa Mirkan katoamista mielestään. Hän alkaa tonkia...

Nuotion tarjoilema visiitti Turun lämpimille kesäkaduille ja saariston idyllisiin maisemiin sopinee kaikille, jotka nauttivat leppoisasta, räiskähtelemättömästä dekkarikerronnasta.

Kirjan tiedot postauksen lopussa.

Viveca Sten: Juhannusmurhat

Tykästyin tv:n Murha Sandhamnissa -sarjaan heti kun sitä alettiin esittää Suomessa. Tukholmalaiseen saaristoidylliin sijoittuva dekkari viehätti kauniilla maisemillaan ja jollakin tavalla hyvin leppoisalla otteellaan. Kaiken lisäksi se toi (ja tuo edelleen) vaihtelua pohjolan tv-dekkareissa muodissa olevaan vähän tosikkomaiseen ja  harmaaseen yleisilmeeseen.
En tiedä kehtaisinko edes tunnustaa tätä, mutta minulta meni aikaa ennen kuin tajusin sarjan perustuvan Viveca Stenin kirjoihin, mikä toisaalta oli ymmärrettävää, olinhan 'hylännyt' ruotsalaiset dekkaristit vuosiksi...

Tänä kesänä, kun olin nauttinut kaikki Sandhamnin murhien uuden tuotantokauden jaksot, päätin sitten vihdoin viimein testata, huokuisivatko Stenin kirjat samaa ihanaa kesäfiilistä kuin tv-sarja. Koska nämä uusimmat rikosjutut olivat nyt (liian) hyvässä muistissa, valitsin luettavakseni sarjan viidennen osan, Juhannusmurhan.

... Sarjan toinen päähenkilö, Tukholmalainen syyttäjä Nora Linde on tässä vaiheessa jo eronnut lastensa isästä ja aloittelee uutta suhdetta lentokapteenina toimivan Jonaksen kanssa. Kaikki olisi täydellistä, jos miehen murrosikäinen tytär Vilma hyväksyisi Noran poppooseen kuuluvaksi...

Tavoitin telkkusarjasta tutuksi tulleen valoisan ja rennon tunnelman vaivatta... Sandhamnissa on juhannus, kesä on pian kauneimmillaan... Satamassa vilisee porukkaa, nuoret juhlivat yötöntä yötä kunnes juhlat riistäytyvät käsistä...
Nora ja Jonas odottavat Vilmaa kotiin, mutta turhaan... Seuraavana aamuna juhlapaikalta löytyy nuori poika - surmattuna. Paikalle rientää veneellään Sandhamnin luottopoliisi ja Noran ystävä Thomas Andreasson.  Sandhamnin aurinkoinen juhannus saa hyytävän käänteen: mitä on tapahtunut, miksi kukaan paikalla olleista nuorista ei muista tapahtuneesta mitään - salaavatko he jotakin?

Rullaavaa ja viihdyttävää tekstiä oli helppo seurata helteisimpänäkin kesäpäivänä. Kirjojen  tv-versioista jo tiesinkin, että Sten tykkää maustaa murhajuonteensa keveällä ihmissuhdetarinoinnilla. Tällä kertaa pohdittiin aikuisiällä solmittuun ihmissuhteeseen liittyviä kipupisteitä: miten sovittaa entinen ja nykyisen elämä yhteen?

P.S. Jännä yhteensattuma, että Murha Sandhamnissa -sarja alkoi pyöriä telkkarissa uudelleen eilen alkaen kaudesta 5, ensimmäisenä juuri tähän Juhannusmurhaan perustuva juttu. Ohjelma löytyy 7 päivän ajan Areenasta!

Kirjojen tiedot:
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso
Otava 2017

Viveca Sten: Juhannusmurha (I stundens hetta, 2012)
WSOY 2016
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom
Alkuperäiskieli: ruotsi