Huhtikuun dekkareita: Nuotio & Soininen, Davidkin ja Griffiths

Tässä kuussa olen etsiytynyt (muun lukukimarani ohella) myös astetta kevyemmän kirjallisuuden pariin. Valikoin keväisiin iltoihin kolme hyvin erilaista dekkaria, joista kustakin lyhyesti seuraavassa. 

Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella

Nuotion ja Soinisen taidedekkarissa jahdataan Albert Edelfeltin taidetta Pariisissa, Turussa ja Helsingissä.  

Iäkäs taide-entuasisti A.S. Merenmaa saa yllättävän yhteydenoton nuorelta elokuvaohjaajalta Salome Virralta: Merenmaalla on omistuksessaan teos, joka kiinnostaa Salomea sekä ammatillisista että henkilökohtaisista syistä. Edelfeltin  Pariisissa 1884 maalaaman Nainen Pariisissa -taulun tarina on täynnä avaamattomia salaisuuksia, joiden ratkaisu saattaa löytyä taulun lukuisista luonnoksista: Kuka oli tuo taulun salaperäinen kaunotar, millainen oli hänen kohtalonsa? Salomella on asiasta omat ajatuksensa ja intuitionsa, joiden vahvistukseksi vanhan herrasmiehen apu olisi enemmän kuin tarpeen... Merenmaa on aluksi epäileväinen, mutta yhtäkkiä hän huomaa olevansa jutussa kiinni sydäntään myöten.

Nuotio ja Soininen käyttävät teoksessaan aikahyppelyjä ja näkökulmatekniikkaa, kirjeromaaniksikin heidän yhteistä teostaan voisi tituleerata. Pääosan nappaavat Salomen ja Merenmaan sähköpostit, jotka pitkinä ja kirjeenomaisina vievät ajatukset aikaan, jolloin tällainen paneutuva, hengeltään hyvin henkilökohtaisellekin tasolle uppoutuva kirjeenvaihto oli luonnollinen osa ihmisten sosiaalista elämää. Kirjailijoiden idea yhdistää sähköinen viestintä jo kauan sitten unohtuneeseen kirjekulttuuriin on oivallinen ja tuo tarinaan viehättävää menneen maailman tunnelmaa.

Kirjailijakaksikko Nuotio & Soininen lennättää meidät 1800-luvun Pariisiinkin, missä Edelfeltin asuinpaikan portinvartijan vaimo kertoo oman versionsa maalarimestarin elämästä Nainen parvekkeella -teoksen syntyaikoihin. Tarina sivuaa Edefeltin tunnetuimman mallin ja rakastajattaren Virginien kohtaloa, joka tutkimuksista huolimatta on jäänyt hämärän peittoon. Taideteoksen salaisuutta ratkoessaan Salome saa uutta tietoa myös henkilökohtaisesta historiastaan: Yksityiset maailmat järkkyvät tässä kertomuksessa siis monella aikatasolla.

Nuotio ja Soininen ovat punoneet taidearvoituksen ympärille lempeästi etenevän ja rauhallisen dekkarin, josta kelpaa nautiskella vaikkapa cafe au laitin, croissanttien ja kevätsateen kera.

Kirjailijakaksikon taidedekkarisarjan toinen osa on ilmestynyt tänä keväänä. 

Muualla blogeissa muun muassa: Kirja hyllyssä,  Kirja vieköön,  Kirsin kirjanurkka, Lumiomena ja Tuijata. kulttuuripohdintoja.


Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella
Bazar 2016

Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus

Samuel Davidkinin esikoisdekkarissa kaivaudumme Helsingin katujen ja kortteleiden alle pelastamaan sukupolvesta toiseen varjeltuja, mutta juuri nyt erityisvaaraan joutuneita salaisuuksia.

Davidkinin kirja toi teemoillaan mieleeni pari vuotta sitten lukemani Geraldine Brooksin teoksen  Kirjan kansa (People of the Book), jonka tarina punoutui vahvasti juutalaisen kulttuuriaarteistoon kuuluvan, vanhan kirjoituskokoelman ympärille. Esikoisten lunastus kulkee tarinallisesti toki aivan eri teitä, mutta tälläkin kertaa olemme kultttuurihistoriallisesti merkittävän aineiston jäljillä. 

Tarina alkaa kun Helsingin poliisilaitoksen rikoksentorjuntayksikössä eräänlaisena 'freelancerina' toimiva Leo Asko saa kutsun tulla tutkimaan Ullanlinnassa tapahtunutta huoneistomurtoa. Asunnosta löytyy nuori, juutalainen mies surmattuna ja sängyn alle piilotettuna. 

Samaan aikaan  Leo saa vihiä kaupungin eri puolilla tapahtuvista salaperäisistä, peitellyistä  kaivauksista, joita tutkiessaan hän löytää viittauksia hebreankielisiin teksteihin. Voisivatko Ullanlinnan surmatapaus ja kaivaustyöt liittyä yhteen? Leo päättää pyytää apua Helsingin juutalaiseen seurakuntaan kuuluvalta Daniel Janovskyltä, joka on aiemmin saanut lähtöpassit poliisista kulttuuristen väärinkäsitysten vuoksi. Tutustumme siis jälleen yhteen uuteen dekkarikaksikkoon, jotka  tukevat ja täydentävät toisiaan tapauksen edetessä - ja panosten kovetessa. 

Samalla kun seurasin dekkarin perustarinan etenemistä, imin itseeni tietoa Suomen juutalaisten pitkästä historiasta ja heidän rikkaasta kulttuuristaan - jotka  vaikuttavat ihmisten elämään vielä nykyäänkin - sekä arjessa että syvällä filosofisella tasolla. 

Mielenkiintoisen dekkarisarjan aloitus on saanut jatkoa tänä keväänä.

Lisää kirjasta muun muassa täällä: Kirjan pauloissa, Kirsin Book Club, Kirsin kirjanurkka ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Samuel Davidkin: Esikoisten lunastus

Johnny Kniga 2016

Elly Griffiths: Risteyskohdat

Briteissä jo kymmenisen vuotta ilmestynyttä, hurjan suosion saavuttanutta Ruth Galloway-dekkarisarjaa alettiin kääntää vihdoin myös suomeksi - sarjan kaksi ensimmäistä osaa sai käännöksensä viime vuonna ja lisää on tulossa parin suomennoksen vuosivauhdilla.

Kiinnostuinpa sitten minäkin ottamaan tästä 'uutuudesta' selvää, erityisesti siksi, että sarjan  keskeisenä teemana on arkeologia, yksi nuoruuteni erityisistä kiinnostuksen kohteista. Sarjan päähenkilö on arkeologi Ruth Galloway, jolta Risteyskohdissa pyydetään ensimmäisen kerran virka-apua rikostutkintaan: tuulisen Norfolkin rannalta, vuoroveden rusikoimalta marskimaalta, löytyy luuranko, jonka ajoittamisessa tarvitaan Ruthin asiantuntijuutta: olisiko kymmenen vuotta sitten kadonneen lapsen kohtalo viimein ratkennut - surullisimmalla mahdollisella tavalla?  Pienestä, aamupäivän mittaisesta keikasta käynnistyy tapahtumaketju, joka ravisuttaa pientä yhteisöä  ja myös Ruthin henkilökohtaista elämää ja lähipiiriä.
(Suhteet Norfolkin poliisiin - ja erityisesti erääseen rikoskomisario Harry Nelsoniin - on nyt luotu, joten jatkoa seuraa: Briteissä ilmestyi tänä keväänä kymmenes Ruth Galloway -tarina.)

Sarjan eka osa on varsin lempeä dekkari. Tarina ei mässäile väkivallalla, eikä toisaalta sisällä mitään hiuksia nostattavaa jännitystä, sen paremmin kuin psykologisia kiemuroitakaan. Kerronta on suoraa ja  rentoa,  hyvin viihdyttävää, hyvin brittiläistä.  Griffiths on kirjoittanut päähenkilöstään mutkattoman nelikymppisen akateemisen naisen, joka asuu kahden kissansa kanssa yksinäisellä marskimaalla, menneiden aikojen myyttisten tarinoiden ja haamujen naapurina. Ruthista löytyy tarttumapintaa: urallaan kovanluokan ammattilainen on yksityiselämässään kovin tavallinen, hitusen epävarma ja syrjäänvetäytyväkin, mutta yhtä kaikki ihan mahdottoman symppis. Niin mukava hän on, että oikean hetken tullen etsiydyn hänen seuraansa vielä ainakin yhden tarinan verran.

Synkähköstä aiheestaan huolimatta Risteyskohdat onkelpo valinta viihdyttävän, vetreästi ja suht harmittomasti kulkevan  dekkarin nälkään.

Elly Griffiths: Risteyskohdat (The Crossing Places, 2009)
Tammi 2017
Suomentanut Anna Lönnroth
Alkuperäiskieli

Muualla blogeissa: Kirjakaapinkummitus, Kirsinkirjanurkka,  Lumiomena ja Yöpöydän kirjat