29.6.2016

Anthony Doerr: Davidin uni

Viimevuotisen Pulitzer-yllättäjän, Kaikki se valo jota emme näe -teoksen jälkeen oli tietenkin tarttuttava myös Anthony Doerrin esikoisteokseen Davidin uni (About Grace), jonka suomennos putkahti ulos kesäkuun alkupuolella.

  Tarina  kertoo alaskalaisesta hydrologista David Winkleristä, joka - suomalaisen äitinsä tavoin - rakastaa lunta ja erityisesti lumihiutaleiden uniikkia kauneutta. Sen lisäksi, että David on talvifriikki, hänellä on toinenkin omituinen ominaisuus: mies näkee enneunia, joiden osumatarkkuus on pelottavan suuri.  Kun David kohtaa elämänsä naisen ja saa tämän kanssa lapsen, hänen unensa muuttuvat jatkuviksi ja ahdistaviksi ja saattavat heidän pienen perheensä lopulta todelliseen vaaraan.

  David pakenee Anchoragesta ja rantautuu pitkän, päämäärättömän harhailun jälkeen johonkin Karibian meren rantakaupunkiin, sairaana, rahattomana ja vailla menneisyyttä, vähän kuin Robinson Crusoe saarelleen. Perjantainsakin hän löytää - perheen, jonka ystävällisyyden turvin hän saa elämänsä kulissit pystyyn, ja vaikka sisin on vielä silkkoa täynnä, elämä alkaa kantaa häntä, joskin  hapuillen. Katumuksen ja surun täyttämä huoli Sandyn ja Grace-tyttären kohtalosta ei kuitenkaan sammu; satojen vastaamattomien kirjeiden ja neljännesvuosisadan odottelun jälkeen  David tekee ratkaisunsa: kotiin on palattava, menneisyys on kohdattava, ja erityisesti: on saatava tietää, mitä tapahtui eräänä synkkänä ja myrskyisenä yönä vuosia, vuosia sitten...

  Tarina on kokonaisuutenaan hyvin kaunis ja inhimillinen mutta Doerrin tapa käyttää maagisia elementtejä sai minut putoamaan kerronnan imusta aivan liian monta kertaa. En pidä maagisia tehokeinoja ongelmana silloin, kun niitä käytetään maltillisesti, mutta  Doerrin kerronnassa yliluonnollisuus lyö yli ja palaa kiinni. Unijaksot toistuvat etenkin kirjan alkupuolella niin taajaan, että olin valmis heittämään kirjan syrjään, mutta sitten jo opin: kun unet väistyvät, kerronta selkiytyy ja lukuintoni palaa. Mutta jokin tässä tökki silti. Muutamat juonenkäänteet ovat auttamattoman huolimattomasti pohjustettuja  ja henkilöhahmoihinkin olisin kaivannut vähän lisää tarttumapintaa. Edellä mainituista syistä johtuen lukukokemukseni soljunee pian unohduksen virtaan...

   Mutta jotakin mielenkiintoistakin tästä teoksesta löysin: huomaan Doerrin rakastavan luonnontieteitä! KSVJEN -romaanissa hänen kiinnostuksenkohteinaan olivat radioaallot, Davidin unessa kohteena on vesi ja sen ikuinen kiertokulku. Vesi on romaanissa kaikkialla läsnä oleva, kaikkeen vaikuttava, kauneutta synnyttävä - ja sitä tuhoava luonnonvoima. Veden ikuinen, levoton liikehdintä toimii teoksessa myös Davidin elämänpolun allegoriana. On kuin David olisi sieluineen, ruumiineen ja ajatuksineen vuorovaikutuksessa tuon suuren, määrittämättömän luonnonmahdin kanssa,  osa sen voimaa ja  vetovoimaa, jota ei voi selittää, kyseenalaistaa eikä varsinkaan vastustaa.
Vesi ympärillä, vesi hänen sisällään. Kaksi vetyä, yksi happi; olihan se ylivertainen liuotin. Kuka hän oli ollut? Epäonnistunut isä, pakoon lähtenyt aviomies. Poika. Nippu avaamattomia kirjeitä. Hän oli kuollut; hän oli kuollut.
Miten paljon, miten paljon, miten paljon? Vesipisara sisältää 10 potenssiin 20 molekyyliä, jotka pyrkivät rauhattomina ja hermostuneina liittymään naapuriinsa, erkanemaan siitä ja liittymään taas uuteen vaihtaen kumppania miljoona kertaa sekunnissa. Jokaisessa kappaleessa vesi yrittää epätoivoisesti löytää lisää vettä, kiinnittää sitä lisää itseensä, takertua käteen, joka sitä pitelee, löytää pilviä ja meriä...

Anthony Doerr: Davidin uni (About Grace, 2004)
WSOY 2016
Suomentanut Hanna Tarkka
Alkuperäiskieli: englanti

26 kommenttia:

  1. On ärsyttävää joo maagiset elementit (tai mitkä elementit vaan) alkaa tuntua itsetarkoituksellisilta. Doerr ei jotenkin etukäteen ajatellen ainakaan inspiroi mua ollenkaan. Onneksi joskus niinkin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tässä teoksessa vaikutelmaksi tuli just tuo itsetarkoituksellisuus, toisaalta ei tiedä, mitä Doerr itse on aatellut tätä kirjoittaessaan.

      Mulla on näitä paheita, niin kuin nyt Doerrin lukeminen ;D

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Hydrologi, lumihiutaleet, Anchorage, miksei enneunetkin. Paljon kaikkea mua kiinnostavaa, mutta siitä huolimatta tiedän ettei tämä ole mun kirja. Mutta huomasin sun palkista, että Izhigurolta on uusi kirja!:) (tai ainakin mulle tuntematon kirja.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, tässä on jännää talvikuvausta; sellaisesta tykkään yleensä kovastikin, mutta nyt sekään ei riitä tekemään tästä kirjasta vaalimisen arvoista muistoa.

      Ishugurolta on ilmestynyt uutta, kyllä, pitkän pitkän odotuksen jälkeen! Itse en ole lukenut hältä ihan kaikkia suomennettuja vieläkään... Uutuus on tuntematon vielä mullekin, mutta kansi näyttää komealta!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Olipa mielenkiintoista lukea arviosi! Tykkäsin ihan hirveästi Doerrin edellisestä suomennoksesta ja olin kyllä ajatellut lukea tämänkin jossakin vaiheessa, mutta ei tämä lähtökohtaisesti houkuttele ollenkaan samalla tavoin kuin Kaikki se valo jota emme näe. Hmm, pitää miettiä.

    Onko tämän kirjan maagisuus semmoista murakamimaista, vai jotain ihan muuta? Veden ikuinen kiertokulku ja nuo kaikki mainitsemasi vesielementit kiehtovat kyllä kovasti.

    (Huomaan sivupalkissasi Lempin! <3 Odotan arviotasi ja mielipidettäsi siitä hienosta kirjasta kovasti.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, Davidin uni ei valloittanut sydäntäin, vaikka siinä olikin monia kauniita tuokikuvia, tähtiä lumella ja taivaallakin...

      Murakamin maagisuus on ihan omanlaistaan, eli tämän kirjan maagisuus ihan jotain muuta, ainakin omasta mielestäni. Kirjoitin muuten tuohon tekstiinikin Murakamin olevan hyvä esimerkki maagisten elementtien taitavasta käyttäjästä, mutta huomio ei jäänyt jutun lopulliseen versioon...

      Lempi, niin <3 Juttu Lempistä tulee blogiin heinäkuun alkupuolella!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Hyin kirjoitettu teksti, Kaisa Reetta. <3

    Doerrin Kaikki se valo... oli mielestäni aika keskinkertainen enkä ymmärtänyt, miksi sille myönnettiin Pulitzer. Viihdyin kyllä kirjan parissa, mutta silti. Tämä uusi suomennos jääneekin lukematta, vaikka kirjassa kiinnostavia teemoja onkin.

    Mukavaa torstaita!

    T. Lumiomenan Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :)

      Pulitzer oli kyllä pieni yllätys, vaikka mielelläni KSVJEN luinkin...
      Kirjamakuasi hiukan tuntien: et menetä mitään, vaikket Davidin uneen tartukaan!

      Kiitos kommentistasi ja mukavaa kesätorstaita myös sinulle <3

      Poista
    2. Ladyt, ladyt, älkääs nyt, Doerrin edellinen teos on ja oli tosi vetävä, ja sokean tytön selviytyminen ja samalla se sota ja muistatteko Hitler-Jugend -simputksen etc. R. ei ole vieläkään toipunut:)

      Poista
    3. Leena, muistan! Marien tarina kosketti, kuten myös Wernerin... Pidin siitäkin, ettei Doerr ollut tunkenut Valoon enää minkäänlaisia (ylimääräisiä) rakkaustarina-aineksia...

      Kiitos Leena muistutuksestasi. Pitäisi tarttua valoon joskus ihan uudemman kerran :)

      <3

      Poista
    4. Ole hyvä <3 Miten valitettavaa, että tämä ei tavoittanut Katjaa:)

      Olet oikeassa: Siihen 'valoon' ei saanut lisätä enää mitään!

      <3

      Poista
    5. Leena, jospa Katja joskus näkeekin tämän...

      <3

      Poista
  5. Doerrin Kaikki se valo jota emme näe oli huikean hieno kirja. Tämä taitaa olla seuraavaksi luettavana, sillä muutkin kirjaston lukijat haluavat lukea tämän :) Odotukset ovat korkealla ja vesi on elementti, joka kiinnostaa minua kirjoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, mielenkiinnolla odotan postaustasi Davidin unesta! :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Maagisten elementtien kanssa taiteilu taitaa sekin olla oma taiteenlajinsa - parhaimmillaan ne ovat upeita ja oikeasti tuovat jotakin lisää, välillä ne taas ovat jotenkin turhia ja juurikin itsetarkoituksellisia... Kiitos kurkistuksesta, tämä riittänee minulle tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sillä alueella mennään herkillä - on niin kirjailijan taidoista kiinni, miten maagisuuden saa asettumaan tarinan kontekstiin niin, että lukija lähtee juttuun mukaan. Joillakin on tuo taito hyppysissään, toiset kapsahtavat katajaan.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  7. Kaikki se valo jota emme näe oli todella hyvä! Aloitin tätä, mutta oli kuin olisin valetanut suossa. Olen tosi surkea jatkamaan, jos kirja ei ved heti alusta. Miten voi olla niin erilainen kuin ihana Saint-Malo -kirjansa....

    Sinä sisupussi ja kiitos, että kerroit just, mikä tässä voi uuvuttaa: Maagisuutta saa olla, mutta ei yli kaiken muun!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, innolla odotin tätäkin, sillä tykkäsin Valosta. Davidin uni oli Doerrin esikoisteos, olisiko siis yksinkertaisesti kypsymisestä. Kirjojen välillä on ollut sentään 10 vuotta väliä...

      Sisupussina jatkoin.. Ja niin, olihan tällä hetkensä.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
    2. Minäkin muuten nyt vasta tajusin, että tämä oli esikoisteos!: Se merkitsee. Jonkun muun kohdalla kävi ihan samoin...ehkä loistavan Stonerin kohdalla...tai siten joku muu. Tällaisessahan silloin haetaan menestystä/hyötyä toisen ja suosituksi tulleen teoksen peesissä.

      Nyt olen entisät tarkempi mitä luen. Ehkä pidän saikkua ja luen vaikka Nesserin Barbarotti-sarjan Sukujuhlien jälkeiset jaksot. Ystäväni tuo ne minulle to. Miten en ole aikaisemmin kohdannut Nesseriä!

      Ole hyvä<3

      Poista
    3. Leena, kustantaja teki oikean ratkaisun tässä kun laittoi ensin KSVJEN-romaanin ulos, kuten Kulttuuri kukoistaa-blogin Arja jutussaan mainitsikin.

      Ota kunnon loma, Leena! Lukijasi jaksavat kyllä odottaa paluutasi 'sorvin ääreen'. Nesser on minulle tuntematon dekkaristi, pitäisi joskus tutustua! Tällä hetkellä luen Hämeen-Anttilan uutuusdekkaria, sen jälkeen uutta suomalaista dekkaristia Jari Salosta (en tiedä, onko Salonen aikaisemmin kirjoittanut jotakin, mutta ainakin dekkaristina uusi tulokas).

      Kiitos ja <3 <3 <3

      Poista
    4. Ai, Arja on siitä kirjoittanutkin...Olihan se hyvä, sillä se sai kaikki kiinnostumaan Doerrista!

      Yritän, yritän....Olen nyt kahden vaiheilla, kun yksi trilleri -teksti olisi valmiina, mitä teen, mutta tosiaankin, en nyt jaksa lukea kynä kädessä ja muistiinpanoja tehden. Varmaan jodun kunnon lomalle, sillä tänään sain mustaa valkoisella eli patologin lausunnon ja tunnen oloni edelleen ihan epätodelliseksi. Minä en ollut kuullutkaan Nesseristä ennen hänen uutuuttaan Carmine Streetin sokeat. Siihen on kirjastoissa toooosi pitkät jonot, joten kai muut ovat Nesserinsä sitten löytäneet. jari Salosesta en ole kuullutkaan mutta Jari Järvelään olisi pitänyt ehtiä, siltä tuntuu.

      Ole hyvä ja ♥♥♥

      Poista
    5. Leena, minä just huomasin, että sulta on tullut uusi postaus! :) Tulen kohtapuoliin lukemaan...

      Mustaa valkoisella... Toivon koitokseesi kaikkein parasta ja lähetän sinulle sylikaupalla kirkasta voimaa! <3 <3 <3

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  8. Minä kuulun KSVJEN hehkuttajiin ja tämän lukemista odotan, vaikka jotenkin en usko tämän välttämättä yltävän samalle tasolle. Jännityksellä jään odottamaan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassu, KSVJEN:ssä oli taikaa... Mielenkiinnolla odottelen postaustasi tästä!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  9. Minäkään en tähän ihastunut täysin, mutta arvostan kyllä kirjailijan paneutumista luonnontieteisiin, josta kirjoitat. Liityin myös blogisi seuraajaksi, kun en näköjään vielä ollut, vaikka olen täällä vieraillut useastikin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, pidin paljon enemmän Doerrin edellisestä suomennoksesta kuin tästä. Luonnontieteistä hän kyllä kirjoittaa kaiken kaikkiaan valloittavasti!

      Mukavaa että jätit viestin, niin minäkin löydän blogiisi. Tervetuloa lukijakseni ja kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!