25.6.2016

William Shakespeare: Kesäyön unelma

Unohtumattoman suviyön resepti: Otetaan suuren suuri säkki, heitellään sinne neljä (lemmen)paria, epämääräinen, käsityöläisistä koostuva teatteriseurue, hyppysellinen keijutunnelmaa, yksi suurehko aasinpää, taikayrttejä ja pahanilkinen metsänpeikko Puck. Sitten vain sekoitetaan, sekoitetaan - ja sekoitetaan. Kun hämmentelijänä on toiminut kaikkien aikojen mestarikynäilijä William Shakespeare, aineksista syntyy pakostakin jotakin hulvatonta, äkkiväärää - ja niin: hyvin brittiläistä. Syntyy komediaa, jota esitetään täysille katsomoille vuosisatoja ensiesityksensä jälkeenkin.
Edvin Landseer: Titania and Bottom 1848

  Tänä vuonna vietettävä Shakespeare 400 -juhlavuosi on minulle oivallinen tekosyy tarttua tämän maailman kuuluisimman kirjailijan teoksiin. Aluksi riittävät kevyemmät kipaleet - jotka sinänsä  ovat vertaansa vailla nekin -  mutta myöhemmin toivon ehtiväni Shakespearen vakavampaan osastoon. Hamletiin nyt ainakin, ehkä johonkin kuningasnäytelmäänkin - ja sonetteja, tietenkin sonetteja!

  Shakespeare sijoitti vuonna 1605 ensiesitetyn Kesäyön unelman (a Midsummer Night's Dream) Ateenaan ja sen ympärillä avautuvaan metsään. Kaupungissa valmistaudutaan herttua Theseuksen ja amatsonien kuningatar Hippolytan häihin. Samaan aikaan toisaalla neljä nuorta käy rakkauden ikuista ja julmaa piirileikkiä: Demetrius haluaa naida Hermian, joka on jo lupautunut rakastetulleen Lysanderille. Hermian ystävätär Helena taas käy kuumana Determiukseen, joka puolestaan ei voi sietää Helenaa. Hermia ja hänen mielitiettynsä päättävät karata ja pakenevat metsään, toiset kaksi onnetonta perässään.

  Mutta taikametsä kuhisee draamaa jo valmiiksi: keijukaisten kuningas Obeiron ja hänen vaimonsa Titania siellä selvittelevät välejään niin että salo raikaa, taustakuoronaan liuta pikkuruisia keijuja ja Obeironin pirullinen palvelija Puck. Eikä tässä vielä kaikki: samaiseen ryteikköön on saapunut myös surkuhupaisa ja kovin eripuraisa teatterijoukkio tarkoituksenaan harjoitella herttuan häissä esitettävää todennäköisesti pannukakuksi lätsähtävää näytelmäntekelettä.
Kun kesäyö laskeutuu, alkavat keijujen ja Puckin järjestämät taikabakkanaalit, joissa menevät sekaisin yhdet jos toisetkin suhteet. Vaan aamu armahtaa, uni katoaa... Kirjailija leikittelee hahmoillaan, teksti raikaa - väärinkäsityksiä, valheita, mustasukkaisuutta - ja tietenkin rakkautta.

  Shakespearen monitasoinen  komiikka toimii edelleen kertakaikkisen upeasti. Varsinkin tuon tuiki tavallisista pulliaisista koostuvan teatteriseurueen edesottamukset ja sanailut olivat riemukasta seurattavaa. Tehdään näytelmää näytelmässä, ja katsojatkin tulevat lopulta liitetyksi farssin rytmiin. Ironisoiko Shakespeare Kesäyön unelmallaan teatterimaailmaa ja jopa itseään näytelmäkirjailijana? Tiedä häntä, mutta minuun tämä suloinen härdelli osui ja upposi. Tielleni osui suomennoksista kaikkein vanhimman, Paavo Cajanderin version vuodelta 1891. Nyt mieleni tietenkin tekee tutustua myös näytelmän uudempiin käännöksiin: miten tekstiä on ajanmukaistettu ja kuinka onnistuneesti.

Ja hep: Ylen Areenasta löytyy upouusi, BBC:n tuottama versio  Kesäyön unesta. Näytelmää esitetään tänä kesänä myös Suomenlinnan kesäteatterissa!

Kesäyön unelmaa on luettu myös ainakin Kirjojen kamarissa ja Yöpöydän kirjoissa.

Blogini viettää tänä vuonna pienimuotoista William Shakespeare 400 -juhlavuotta

William Shakespeare: Kesäyön unelma (a Midsummer Night's Dream, noin 1605)
Suomentanut Paavo Cajander
Alkuperäiskieli: englanti

12 kommenttia:

  1. En ole ehkä vielä ihan valmis Shakespeareen kirjallisessa muodossa, mutta tv version voisin hyvinkin katsoa tämän kesän aikana! Kiitos vinkistä, ihana Kaisa Reetta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, enpä minäkään vielä vähän aikaa sittentiennyt tarttuvani Shakespearen teoksiin. Minäkään en ehtinyt nähdä tuota tv-versiota vielä kokonaan, sillä brittiläinen poliisisarja veti lauantaina pidemmän korren :)

      Ole hyvä Krista ja kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Mahtavaa juhannuksen täsmälukemista. :D Tässä on kiinnostavaa karnevalismia ja queer-aspekteja ihan näin nykyajastakin katsottuna tai jotenkin tuohon tapaan muistelisin ajatelleeni, kun tätä näytelmää tutkiskelin. Siitä vaan on sen verran aikaa, että en nyt pysty tarkemmin sanomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tässä näytelmässä on suoranaista camp-henkeä! :D Entistä innokkaammin tartun tämän jälkeen Shakespearen muihin teoksiin, vaikka tiedän (lue: luulen) juttujen menevän tästä moninverroin synkempään suuntaan.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Kesäyön unelma on kyllä aina vain yhtä mainio :) Komiikka on tosiaan monitasoista ja herran sanelmukset ylipäätään aika huikealla tavalla ajattomia. Vaan voi sentään, muistanpa taas että oma Shakespeare-matkani ei ole tainnut jatkua kokonaiseen vuoteen... Eiköhän olisi taas aika ottaa uusi askel... Ehkäpä kirjoituksesi innoittaa tarttumaan taas pian johonkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, muistan sinun ihanan (muistelu)tekstisi tästä. Luin sen eilenkin kun etsin blogitekstejä linkitettäviksi...

      Eniten tällaista minunlaistani Shakespeare-noviisia hämmästyttää se, kuinka tavattoman ajaton hän on! Ja kuinka monitasoinen, älykäs, hauska... Suitsutusta riittäisi pidempäänkin.

      Oi, olisipa ihana lukea Shakespeare-ajatuksiasi taas, Katja, joten jään odottelemaan!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Minäkin ajattelin tarttua tähän juhannuksena, mutta sitten hulvaton meno ei millään houkuttanutkaan. Shakespearea en olekaan lukenut suomeksi, opiskeluaikana luin englanniksi kommenttien kanssa ja tentinkin... Siitä on aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, Shakespearea englanniksi: kuulostaa hurjalta! Kuinkahan itse ymmärtäisin. tietenkin, jos kommentit hieman avaavat teosta, ehkä sitten...

      Kiitos kommentistasi <3





      Poista
  5. Mahtavaa, että juhlistat Shakespearea täällä blogissasi!

    Mulla on Kesäyön unelma sellaisena teatterin näytelmävihkosena vuodelta 1944. Kansallisteatterissa kävin katsomassa Kesäyön unelman kauan sitten. Ja jostain Neil Gaimanin sarjiksestakin sitä/siitä luin. Hyvä että vinkkasit tuon areenan, kun unohdin sen kokonaan juhannuksena.

    Mua on kiinnostanut viime aikoina lukea Richard III, täytyisikin lukea se tämän vuoden, juhlavuoden!, aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, ajattelin vähän haastaa itseäni, Shakespeare ei ole koskaan tätä ennen kuulunut lukuohjelmaani!

      Richard III, pistän mieleen!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Tämä on varmasti yksi Shakespearen parhaista! Itse suosin Matti Rossin suomennoksia, ne ovat olleet tarpeeksi uudenaikaisia, jotta lauseet ymmärtää heti ensilukemalta:) Suomenlinnan kesäteatteriin olen haaveillut tätä päästä katsomaan, toivottvasti toteutuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jassu, olisi erittäin mielenkiintoista tutustua Matti Rossin käännöksiin, kuinka hän on Shakespearen kieleen tarttunut. Suomenlinna olisi mainio retkikohde just nyt, kyllä!

      Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukijakseni <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!