12.1.2016

Jevgeni Vodolazkin: Arsenin neljä elämää


Loppusyksyni kirjayllätys tuli keskiajan Venäjältä!
Jevgeni Vodolazkinin (s. 1964) ilmiöksi noussut romaani vie lukijansa Venäjän myöhäiskeskiajalle, maailmaan, jota hallitsevat elämän sattumanvaraisuus, väkivalta, sairaudet ja kuolema, aikaan, jossa ortodoksinen perinne sekoittuu luonnonuskomuksiin ja silkkaan tietämättömyyteen ja jossa ihmiset odottavat maailmanloppua kuin vapautusta. Tämä on maailma, jossa unelmat kilpistyvät hiljaiseen rukoukseen edes yhden jälkeläisen hengissäsäilymisestä. Toive toteutuu vain harvoissa tölleissä, sillä kuolema kaataa kansaa kuin hulluksi tullut niittomies.

  Tähän maailmaan syntyy Arseni jumalan vuonna 1441. Poika menettää vanhempansa rutolle jo varhain, mutta säilyy itse kuin ihmeen voimasta hengissä ja siirtyy luonnonparantajana toimivan isoisänsä hoiviin. Isoisä opettaa varsin nokkelaksi osoittautuneelle Arsenille kaiken tietämänsä - yrttilääkinnästä Aleksanteri Suuren ihmeellisiin seikkailuihin - ja tulee ajan mittaan siirtäneeksi pojalle myös taivaasta saamansa parantajanlahjan. Arsenista kasvaa yhteisönsä arvostama lääkäri ja parantaja. Kun rutto riehuu, Arseni kulkee varjona kuoleman kannoilla ja pystyy pian pelkällä katseellaan arvioimaan sairaan tulevan kohtalon. Hänen maineensa kiirii kauas niin että pian ihmiset jonottavat saadakseen tulla lyhyelle visiitille hänen luokseen, sillä totta se on: Arsenin kosketus on kuin viesti taivaasta...

Kuinka inhimillistä: pyhimyksen asemakaan ei säästä ihmistä sydänsuruilta. Kun Arseni menettää rakastettunsa, hän päättää syyllisyydentunnoissaan pyhittää loppuelämänsä Ustinan ja heidän yhteisen unelmansa muistolle. Alkaa kilvoittelun aika, joka vie Arsenin täydellisen askeesin ja itsensäkieltämisen kautta ensin Jumalan hulluksi, houkaksi toisten pyhien houkkien joukkoon ja lopulta vuosien mittaiselle pyhiinvaellusmatkalle Jerusalemiin, läpi vaaroja ja mahdollisuuksia huokuvan  Euroopan. Eletään suurten löytöretkien aikaa, maailma on avautumassa ja uudet ajatukset ja tieto valtaavat alaa. Matkustaminen on kuitenkin riskialtista ja merkitsee useimmiten lopullisia jäähyväisiä, mutta epävarmuuteen on totuttu; lähdön ikiaikainen hurma voittaa keskiajallakin pelon tulevasta. Matkakumppanikseen Arseni saa nuoren italialaisen älykön, Ambrogion, jolla on kyky nähdä asioita ennalta. Ambrogion kautta Vodolazkin luo tarinaansa heijastumia nykyajasta, mikä saa romaanin värähtelemään monilla eri aikatasoilla.

 Vodolazkinin teos on hämmästyttävä sekoitus historiaa ja nykyaikaa, seikkailukertomusta ja keskiaikaisia pyhimystarinoita. Minä, joka kertakaikkiaan rakastan (erityisesti näitä hivenen vinksahtaneita) historiallisia romaaneja, tietenkin rakastuin kirjaan oitis. Vodolazkinin tausta historian ja muinaisen venäjänkielen tuntijana tulee esille tarinan yksityiskohdissa, jotka suorastaan pursuilevat tietoa keskiaikaisesta elämänmenosta ja kulttuurista, ruokailu- ja juomatavoista, yrttilääkinnästä, ihmisten uskomuksista, peloista ja harvoista ilonaiheista. Arsenin neljä elämää on jokaisen historiafriikin unelmateos, siitäkin huolimatta että kirjailija itse on (muistini mukaan) määritellyt teoksensa epähistorialliseksi romaaniksi.

 Vodolazkinin tarinan ydin kertoo rakkaudesta ja sen aiheuttamasta sisäisestä kaaoksesta. Arsenin pyrkimys sovitukseen ja rauhaan vie hänet toistuvasti  ihmisyyden äärirajoille, joilta hänen on palattava elämään yhä uudelleen ja uudelleen,  sillä hänen sydämessään palaa kaikkia  maailman voimia tulisempi voima: rakkaus on juurtunut häneen, muuttunut osaksi hänen sieluaan. Ustinalle annetun lupauksen pettäminen ei kuulu enää vaihtoehtoihin. Ennen kuin lopullinen sovitus koittaa, Arseni joutuu taisteluun jossa hänet mitataan vielä kerran, rankemmin kuin koskaan aikaisemmin.

 Arsenin elämänmittainen sielullinen kilvoittelu on luonteeltaan niin vastakkaista nykyajan itsekkyyttä ja elämän pikavoittoja ihannoivalle elämänmenolle, että jo se sai minut haltioihini: on ihanaa, että tällaisia trendejä karttavia, hidastempoisia tarinoita vielä kirjoitetaan. Olen tänä vuonna saanut nauttia kirjallisesta hitaudesta useaan otteeseen, esimerkkeinä John Williamsin Stoner ja Mihail Shiskinin Neidonhius. Arsenin neljä elämää täydensi kaksikon ja oli kirjavuoteni 2015 hieno päätös.
Teos nousi yhdeksi Blogistanian Globalia 2015 -ehdokkaakseni.
Sanoisin, että ihmiset eivät ole vapaita, mutta ihminen on vapaa. -- Historialla ei ole päämäärää sen enempää kuin ihmiskunnallakaan. Päämäärä voi olla vain yksittäisellä ihmisellä. Eikä hänelläkään aina.

Teosta on luettu myös Annelin kirjoissa. Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.


Vodolazkin, Jevgeni: Arsenin neljä elämää (Lavr, 2012)
into 2015
Suomentanut Elina Kahla
Alkuperäiskieli: venäjä

2 kommenttia:

  1. Innostuin, Kaisa Reetta! ❤ Kuulostaa juuri minun kirjaltani kaikkine historiallisuuksineen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, ihanaa! Tämä upea teos ansaitsisi enemmän bloginäkyvyyttä! <3

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!