14.10.2015

Kello viiden teellä - sitruunoita ja keltaisia kirjoja

Vihreää teetä sitruunalla! Yhtäkkiä alkanut sitruunainnostus jatkuu jälkkärin muodossa sitruuna-mandariinirahkalla eikä sitruunamenuuni siihenkään tule päättymään: äsken haeskelin netistä hyvän sitruunatortun reseptiä ja löysin samalta istumalta mielenkiintoisen sitruunapastan ohjeen. Tuntuu, että syksy saa minut hakeutumaan kirpeiden makujen pariin.



Viime viikkoisilta Hulluilta päiviltä kävin pokkaamassa yläkuvassa näkyvät kirjat. Vasta kotona huomasin hamunneeni vain Keltaista kirjastoa. Aioin palata hakemaan vielä muutaman Modianon, mutta sitten tuli jotain tähdellisempää eteen.
Vaikka olen jo tottunut lukemaan e-kirjoja (reilusti yli puolet lukemastani on nykyään sähköisessä muodossa), haalin varsinkin Keltaista kirjastoa perinteisinä kirjoina, aina kun näen niitä alessa. Tosin sähköisiäkään KK-kirjoja en hyljeksi, lukulaitteellani on esimerkiksi eilen illalla aloittamani argentiinalaissyntyisen Andrés Neumanin teos Vuosisadan matkustaja, joka jo nyt (noin 50 sivun jälkeen) tuntuu todella hyvältä. Ainakin alkumetreillä teosta voisi kuvailla hitaan elämän ylistykseksi. (Ja vähän enemmän luettuani pääsenkin kirjalliseen salonkiin keskustelemaan kiihkeästi Euroopan kohtalosta. On mielenkiintoista nähdä mihin Neuman lukijansa lopulta johdattaa. Tällaista on lukeminen parhaimmillaan!)


Yritän tänä iltana keskittyä myös kirjoittamiseen, toivon saavani Antti Tuomaisen hienon Kaivos-romaanin blogiin huomiseksi. Ja ennen kuin pää painuu tyynyyn, pitäisi ehtiä blogistaniaankin...

Oikein mukavaa keskiviikkoiltaa! 

29 kommenttia:

  1. Sitruuna on yksi lempituoksuistani.

    Ihana kuulla että Vuosisadan matkustaja tuntuu hyvältä. Aion aloittaa sen pian.

    Hyviä lukuhetkiä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sitrustuoksut ovat minunkin suosikkejani! :)

      Vuosiadan matkustaja on mielenkiintoinen teos. Olen lukenut kirjaa nyt vähän yli 100 sivua ja tällä haavaa olen keskellä kiihkeää poliittista keskustelua Euroopan kohtalosta. Kirja ei ole lukijalleen (ainakaan minulle) helpoin nakki, mikä toisaalta tekee siitä niin kiehtovan. Tämän tästä lukemiseni keskeytyy kun juoksen koneelle etsimään tietoa Napoleonin retkistä ja Preussin ja Saksin valtataisteluista. Toisaalta kirjassa on paljon myös toisenlaista kiehtovuutta: Neuman kiinnittää huomiona pieniin asioihin, eleisiin, katseisiin, sekunnin kestäviin hetkiin, jotka avaavat lukijalle uusia sväärejä...

      Kiitokset ja kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  2. Mä rrrrrakastan sitruunoita!!! Suosittelen Menthonin piirakkaa (sitruunapiirakka, pinnalla marenkikuorrutus), njam! Jos alkoholia haluat, niin Limoncelloa.;)
    Sitruuna kelpaa läpi vuoden, mutta mulla suuri keltaisen kaipuu tulee aina joskus maaliskuun tienoilla. (Keltainen kirjastokin käy hyvin vuoden ympäri.) Mun juomaa vihreää teetä ei ole ollut kaupassa pariin viikkoon...(länsimaisessa kulutusyhteiskunnassa kasvaneen tuskaa;))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, niin rakastanminäkin!!! :) Ja nyt iski vielä jokin kummallinen ekstra-sitruunahimo :D

      Oijoi, marenkipäällysteinen sitrispiirakka olisikin vallan ihanainen. Limoncelloa, tottakait! :) Etsin ohjeen ja pyöräytän piirakan viikonlopun kahvi/teepöytään...Kiitokset!

      Nyt tietysti kiinnostuin että mitähän vihreää teetä sinä juot. Minä olen niin jotenkin alikultivoitunut teen juoja, että mulle kelpaa melkein mikä tahansa vihreä tee (no joo, ei kaikki sentään).

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
    2. No jos kiinnostaa, niin tottakai kerron! Mä olen täysin ihastunut Kastepisaraan (japanilainen maustamaton vihreä tee), muistaakseni Forsmanin. Monet muutkin kyllä maistuu, mutta nykyään juon Kastepisaraa aamuisin (siis jos se ei olisi loppu!) ja venäläistä (tai venäläisittäin maustettua) mustaa teetä päivällä. Taidan olla fakkiintunut...;)

      Olen muuten samaa mieltä kuin sinä tuolla kommenteissa alempana: Keltaiseen kirjastoon on päässyt livahtamaan muutama "epäilyttävä" teos. Toivottavasti tämä ei tule tavaksi....!

      Poista
    3. sanna, kiitokset! Täytyypä katsoa löytyiskö Kastepisaraa omista lähipuodeistani ja maistaa!

      Toivotaan, että Keltaisen kirjaston väki tarkentaasihtiään. Muuten 'brändin' uskottavuus vähenee. Pitäisi vaan pitää linjat suorana ja uskoa laatuun - taloudellisista paineista huolimatta. Mikään kaikkein kokeilevinhan Kirjaston linja ei ole koskaan ollut, mutta laatukerrontaa sieltä kuitenkin on löytynyt.

      <3

      Poista
    4. sanna, kiitokset! Täytyypä katsoa löytyiskö Kastepisaraa omista lähipuodeistani ja maistaa!

      Toivotaan, että Keltaisen kirjaston väki tarkentaasihtiään. Muuten 'brändin' uskottavuus vähenee. Pitäisi vaan pitää linjat suorana ja uskoa laatuun - taloudellisista paineista huolimatta. Mikään kaikkein kokeilevinhan Kirjaston linja ei ole koskaan ollut, mutta laatukerrontaa sieltä kuitenkin on löytynyt.

      <3

      Poista
  3. Olen teemaanikko, vaikka kirjoitankin siitä paljon vähemmän kuin aamuisesta Robertsin suklaakahvistamme. Koko matkamme aikana olen nauttinut vain yhden cappuccinon eli joka iltapäivä tee ihan sama missä olen.

    Upeat kuvat.

    Pinostasi nyt vain Satren Inho on minulle tuttu. Olen ollut aikanani hyvin kiinnostunut Sartresta ja hänen kumppanistaa Simone de Beauvoirista.

    Sydän!

    PS. R::llä on Kaivos matkalukemisena. Huomenna yritän muistaa käydä sinulla, sillä olemme viimeistä koko päivää Salzburgissa ja otamme kevyemmin. Tänään kiersimme tuntikausia sekä vanhaa kaupunkia että muuta osaa...eikä ensimmäistä kertaa. Joka kerran kun lähden täältä, se tuntuu...vaikealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, minä juon enemmän kahvia kuin teetä (no, kahvia menee kolmesta neljään, teetä pari mukillista päivässä). olisiko tämä samanlainen kysymys kuin 'Oletko enemmän kissa- vai koiraihmisiä'. Voiko olla sekä että, myös kahvin ja teen suhteen? :)

      Aivan, Sartren ja Beauvoirin hämmentävä suhde oli mielenkiintoinen. Pitäisi lukea jokin kirja siitäkin aiheesta (tietäisit vamaan vinkata jonkin hyvän?).

      <3 <3 <3

      Kaivos on kkyllä harvinaisen tyylikäs suomalainen dekkari. uistan että käytit tuota sanaa omassa arviossasi! Minun tekisi mieleni käyttää kirjasta romaani-nimitystä ilman rikos-etuliitettä, mutta kirjailija itse sekä kustantaja ovat kategorisoineet sen dekkariksi, niin en viitsi pulikoida omassa jutussani heitä vastaankaan .

      Oi, Salzburg on niin kaunis kaupunki! En ihmettele, että sieltä on vaikeaa lähteä, jatkaa matkaa... Mukavaa lomanjatkoa! <3

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jenni, niinpä! Innolla odotan pääseväni noiden kirjojen pariin! :)

      Kiitos kommentisttasi :) <3

      Poista
  5. Taitaa olla tarvetta c-vitamiinista:)
    Mutta sitruuna on hyvää.
    Keltaisia kirjoja on minunkin hyllyssäni useita, myös vielä lukemattomia. Aiempi lukuhimoni on jostain syystä laantunut perheen perustamisen myötä. Nyt kun muksut on täysikäisiä, voipi olla että taas ahmiminen alkaa:)
    Mukavaa syksyä<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eila, ei muuten ole! :D Syön niin paljon tuoreita marjoja, vihanneksia ja hedelmiä, ettei kyse voi olla puutoksesta! :DDD

      Ihanaa, jos innostut joku päivä tarttumaan kirjoihin uudestaan. Niin kävi muuten minullekin, muutama vuosi meni nin, etteii kirjallisuus kiinnostanut lainkaan, olin saanut kirja-ähkyn...

      Ihanaa että pistäydyit, kiitokset kommentistasi :)

      P.S. Ttulen pian ihailemaan korutaidettasi <3

      Poista
  6. Tuli nyt mieleen postauksestasi Kajsa Ingemarssonin Keltaisten sitruunoiden ravintola. Tosin minulla mainittu teos jäi kesken, ei ollut mielestäni kovin kummoinen. No se siitä. Hienoja hankintoja Hulluilta päiviltä. Luin juuri tuon Vuosisadan matkustajan ja bloggaus on tekeytymässä, joten ei siitä nyt vielä enempää. Mukava kuulla, että sinäkin olet lukemassa ko. teosta.

    PS. Hienoja kuvia. Niitä katsoessa tuntuu kuin söisi sitruunaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuli myös sama teos mieleen! :-) Vaikka en olekaan sitä tosin lukenut.

      Loistovia keltaisia ostoksia olet tehnyt. Noista omasta hyllystäni löytyy (lukemattomina vielä) Kaima ja Rakkaus. Inhoa yritin aloittaa syksyllä, mutta se jäi kesken. Ehkä joskus uusi yritys.

      Kirpsakkaa syksyä ja hyviä lukuhetkiä! <3

      Poista
    2. Omppu, minä en ole kuullutkaan moisesta kirjasta, siis tuosta sitruuna-jutusta. Ehken ole menettänyt sitten kovin paljoa...

      Vuosisadan matkustaja tuntuu tässä vaiheessa aika hulppealta lukukokemukselta! Kirja on rakenteeltaan vaativa siinä mielessä, että se sisältää tiiviitä keskusteluita, jotka vetävät ainakin minut hakemaan tietoa milloin mistäkin... Ja sitten kirjan muut tasot, oih <3

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
    3. Kaisa, mulla on nyt varmaan 25 lukematonta KK-kirjaa odottamassa hyllyssä lukemista. Ensi kuussa ajattelin aloittaa laatulukemisen putken - tosin olen huomannut, että Keltaiseen kirjastoon on putkahtanut teoksia, jotka eivät sinne välttämättä edes kuuluisi joten 'laatu' ei enää seuraa väriä automaattisesti. Pieni ryhtiliike olisi siis tarpeen.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  7. Ihana sitruunapostaus! Sitruuna on myös omia suosikkejani sekä päämakuna että mausteena. Mielestäni yksi parhaista sitruunatortuista on tämä: http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1349753347406

    Keltaista kirjastoa en ole itse taas hetkeen lukenut, mutta monta keltareunaista odottelee kyllä kodin kirjahyllyssä. Hyvät kirjalöydöt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos :)

      Kävin tsekkaamassa tuon antamasi ohjeen - Oih, mikä kuva lennähtii ruutuun! Tuo sitruunapirakka vie varmasti kielen mennessään, kiitokset linkkauksesta! <3

      Mullakin on mennyt useampi kuukausi etten ole Keltaista kirjastoa lukenut, viimeisin taisi olla Watersin Parempaa väkeä, joka oli sitä KK-laatua, johon on vuosien myötä tottunut...

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  8. Herkullisen keltaiset kuvat! Kyllä sitruuna kruunaa teenautinnon :)

    VastaaPoista
  9. Yksi sitruunahullu täälläkin. Haluan syömisen ja juomisen lisäksi myös tuoksua sitruunaiselta. Meidän nuoriso muuten ihan hullaantuu aina, kun teen Pollo limonelloa:)

    Keltainen kirjasto oli ihan aarreaitta jo lapsena kodin ja sukulaisten kirjahyllyissä. Kuvassa olevat ovat kyllä ihan outoja, niin hidas on tahtini niykyään, alle kirja kuukaudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi, sitrustuoksut ovat ihania!

      Pollo limonelloa ajattelin tehdä viikonloppuna, siihen struunapiirakkaa päälle niin eiköhn sitruunanhimohetkeksi hellitä :)

      Kylä, KK oli tuttu kodin ja mummilan kirjahyllyistä. Aika aikaa kutakin, olen pari vuotta tässä nyt ihmetellt ja atselllut sitä tarjontaa, joka maailmalle on ilmestynyt muutaman vuoden kestäneen lukutaukoni aikana. Paljon olisi kirittävää, jos tahtoisi stressaantua...

      Kiitos kommentiistasi :) <3

      Poista
  10. Ihanaa sitruunaenergiaa! Tuo Sartren kirja kiinnostaisi minuakin ja Munroakin tahtoisin joskus lukea... Ehkä tässä hiljakseen ehtii vielä kaikenlaista :)

    Ja hih, oletpa sinä sähköistynyt lukijatar... Minä en kyllä taida e-kirjojen lukemista oikein oppia - en tahdo, olen vastarannankiiski :)

    Hellivää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, Sartren romaanit ovat minulle tuntematonta vyöhykettä, jonkin verran olen lukenut hänen muuta tuotantoaan, nykyisenä 'ikuisuusprojektina' on hänen kirjansa Mitä kirjallisuus on, jota luen sivun silloin, toisen tällöin.

      Sähköistynytpä hyvinkin ja vielä omaksi ihmetykseksenikin! :) Olen huomannut sähkökirjojen helppouden, lukulaitteessa kulkee kymmeniä kirjoja mukana minne vaan. Viimeisin sähköinen hankintani on Roberto Bolañon 2666, jonka paperiversion tuhatta sivua en linnunranteisena kertakaikkiaan suostu kannattelemaan... Valitettavasti e-kirjojen kustantaminen on Suomessa niin kallista, ettei Sammakko-kustannus ole julkaissut kirjaa e-formaatissa. Siksi päädyinkin englanninkieliseen versioon, joka siirtyi luettavakseni muutamalla eurolla.
      Tässäpä on muuten yksi syy lisää rakastaa sähköisiä kirjoja: varsinkin englanninkielisiä kirjoja löytyy aivan pikkurahalla, sillä samaa kirjaa julkaisevat usein monet tahot ja kilpailu laskee hintaa (Kirjojen hinnanmuodostuksesta voidaan toki olla montaa mieltä, mutta uskon, että Suomessa kirjamarkkinoiden hiipumisen yksi syy on juuri hinta.)

      Kiitos samoin, hyvää viikonloppua myös sinulle! <3

      Poista
  11. Ihania kirjoja olet haalinut ja mahtavia sitruunakuvia ottanut! Keltainen väri sopiikin mainiosti syksyyn.

    Have a nice weekend! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mustikkakummun Anna, kirjalöydöt osuivat nyt aika nappiin! <3

      Kiitokset samoin sinulle, hyvää viikonloppua! <3

      Poista
  12. Hyvin samanlaisia hankintoja. Puolisoni uhrautui Hulluille päiville ja sain mm. Brechtin, jonka valitsin myös seuraavaksi klassikokseni. Hän toi myös Inhon ja minä ajattelin, että tuo mikään Inho ole, kamala harmaa kansi. Nyyh. Menetin kaksi vuotta sitten oman Inhoni, se vain käveli ulos. Kovakantinen ja violettia. Se ainoa oikea. Siinä oli minun ex libris ja pitkä yhteinen taival. Voi hulluus ihmistä.

    Minulla on jokin Joyce kausi menossa ja tarrasin Dublinilaisiin. Ja taas järkytyin. Listassani luki ON. Keltainen kirjasto, kovakantinen. Olin kuullut jossain vaiheessa, että olin saanut sen, mutta en ollut reagoinut siihen. Tänään minulle tarjottiin samaa kirjaa Basamin asussa ja kiljuin haluavani sen. En yleensä ole näin toivoton. Kafkan Oikeusjutussa minulla on ikuisuushaave, että haluan sen Seitsentähdet sarjassa. Siis näin hankala tapaus täällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, keksin Hullujen päivien ruuhkaan oivan konstin, joka toimi aivan ällistyttävän hyvin: on turha jäädä odottamaan vuoroaan siihen kirjamyynnin kassalle, jossa jonot venyvät ovelle saakka, vaan mennä paperipuolen kassalle. Sain maksettua ostokseni heti, eikä kassalla ollut minun lisäkseni ketään muuta.

      Minulle tuo on Inho, sillä vaikka kirjan kansi onkn tuollainen kamala harmaa, sen sisältö on pysynyt (ainakin toivottavasti) muuttumattomana ;)

      Minä luen nykyään arvostelukappaleet mieluiten lukulaitteelta (poisluettuna kuvalliset tietokirjat) ja muutamia kirjoja olen saanut arvioitavakseni jopa pdf-formaatissa. itseänikin hämmästyttää, kuinka vähän se, minkälaisessa formaatissa kirjani luen, vaikuttaa lukukokemukseeni. Tärkeimpiä ovat sittenkin kirjailijan sanat, ei se, missä kääreessä ne minulle tarjotaan.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!