13.9.2015

Luiz Ruffato: Tekokukkia


Loistavan Clarice Lispectorin lisäksi kirjasyksyyni kuuluu toinenkin hieno brasilialaiskirjailija, Luiz Ruffato (s.1961). Hän on kirjoittanut yhdeksän romaania ja kaksi runoteosta, joista on tähän mennessä suomennettu romaani  Rutosti hevosia (2014, into). Palkittu kirjailija muistetaan myös puheistaan: vuonna 2013 Ruffato kohahdutti Frankfurtin kirjamessujen arvovaltaista yleisöä kritisoimalla avajaispuheessaan voimakkaasti kotimaansa ihmisoikeustilannetta. Hän toimii aktiivisesti liikkeessä, jonka tarkoituksena on edistää lukemisen kulttuuria Brasiliassa: Kirjat voivat muuttaa elämän.

  Tänä syksynä suomeksi ilmestynyttä Tekokukkia -teosta voisi nimittää episodiromaaniksi: se koostuu erillisistä tarinoista, joiden ainoaksi yhdistäväksi tekijäksi nousee niiden alkuperäinen ylöskirjaaja, Maailmanpankissa työskennellyt Dório Finetto. Tämä erikoinen mies ottaa kirjan alussa yhteyttä Luiz Ruffatoon ja pyytää kirjailijaa saattamaan lukuisiin muistivihkoihin kolmella kielellä kirjoittamansa tarinat julkaistavaan muotoon. Tämän kaiken saamme kuulla 'johdannossa', romaanin ensimmäisessä tarinassa.
Kerroin Dóriolle aivan suoraan, että teksti vaatisi mielestäni paljon tyylikorjailua. Silloin hän pyysi hartaasti, että hioisin tarinat oman mieleni mukaisiksi. Ehkä siksi, että olimme kotoisin samalta alueelta ja lisäksi kaukaista sukua, suostuin lopulta ottamaan vastaan tällaisen minulle ennestään oudon tehtävän. 
  Finetton tarinat ovat monitasoisia: ihan ensimmäiseksi lukija pääsee kurkistamaan miehen omaan arkeen. Jo nuorena insinööriopiskelijana Finetto tottuu elämän epävarmuuksiin: hän asuu opiskelukaupunkinsa kurjimpiin kuuluvassa täysihoitolassa, kärsii kylmyydestä ja täyttää mahansa läheisen kuppilan tarjoamalla ilmaisella, tähteistä kokoon kyhätyllä sopalla kuin kuka tahansa muukin tuon kirotun kulmakunnan asukkaista. Täällä kohdatut ihmiset ovat varmasti tehneet Finettoon lähtemättömän vaikutuksen, sillä kiertäessään mantereita Maailmanpankin palveluksessa hän etsiytyy mieluiten tavallisten ihmisten seuraan, sinne missä kaupungin syke on aidoimmillaan: kulmakuppiloihin, linja-autoasemille, pystybaareihin, kansan suosimiin puistoihin ja rannoille... Olen varma, että hän rakastaa tätä kaikkea: vaihtuvia kaupunkejaan ja niiden ihmisiä, elämän ennakoimattomuutta, lämpimiä, pehmeitä auringonlaskuja meren äärellä, esikaupungeissa sykkivän elämän kiivasta rytmiä... Mutta kulkurin elämässä on toinenkin puoli: on hotellikuolema ja kyllästyminen, syvälle pesiytynyt yksinäisyys, tunne juurettomuudesta.

  Finetto tapaa matkoillaan lukemattomia ihmisiä. Kohtaamiset ovat spontaaneja, tyypillisiä paljon matkustaville. Juodaan yhdessä olut tai pari, ehkä kahvikupponen ja erotaan uusia tapaamisia suunnittelematta. Toisinaan kulkijoiden välille saattaa syntyä hieman pidempi, repaleinen tuttavuus joka sitten vähitellen hiipuu pois. Ystävyyssuhteita on vaikea pitää yllä, siksi satunnaisten tuttavien kanssa jaetut juttutuokiot nousevat arvoon arvaamattomaan.

  Ihmiset suhtautuvat Finettoon - ainakin näin pohjoismaisin silmin nähtynä - suorastaan häkellyttävän välittömästi. Puhumisen tarve on valtava ja Finetto on hyvä kuuntelija. Eri maissa ja maanosissa kerrotuissa tarinoissa lukijalle avautuu ihmiselämän koko kirjo:
Brasiliassa saamme kuulla entisen palkkasotilaan uskoman elämäntarinan... Argentiinassa kohtaamme ranskalaisen, eläkkeellä olevan opettajattaren, joka etsii paikalleen jämähtäneeseen elämäänsä tangoa, intohimoa ja tulta...  Uruguayssa tutustumme mieheen, jonka suurin elämäntragedia liittyy hänen nuoruuteensa ja maan poliittisten levottomuuksien aikana kadonneeseen isäänsä... Kuubassa eksymme Finetton kanssa prostituodun matkaan...

  Tarinoiden kantavaksi voimaksi nousee ihmisen yleisinhimillinen halu löytää olosuhteista huolimatta tarkoitus elämälleen ja kiinnittyä johonkin, tarve tulla kuulluksi, nähdyksi  ja rakastetuksi, tarve löytää aito yhteys toiseen ihmiseen.

  Ruffato on säästänyt Finetton oman, surullisen elämäntarinan romaaninsa loppuun. Kaiken kokemansa, näkemänsä ja kuulemansa jälkeen Finetto katsoo elämäänsä armottomasti, vailla anteeksiantoa, sillä
Aika - tuo byrokraattinen ja sydämetön tuntikirjuri - on tuhonnut elämää varten huolellisesti tekemäni  suunnitelmat.  --- Vaelsin pitkin maailmaa ja tuhlasin askeleitani muistamatta ettei minulla ole paikkaa johon pääni kallistaa...
  Kuten etukäteen osasin odottaakin, Luiz Ruffato osoittautui hyvin, hyvin mielenkiintoiseksi kirjailijatuttavuudeksi, jonka tuotantoa tulen tästä lähtien tiiviisti seuraamaan. Pidän hänen napakasta ja  raikkaasta kerronnastaan, hänen konstailemattomasta tyylistään tarkastella maailmaa ja sen ilmiöitä. Hänen tekstistään välittyy humaanius, suuri rakkaus ihmistä kohtaan. Toivon hartaasti, että Ruffaton suomentaminen jatkuu.


* Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.


Luiz Ruffato: Tekokukkia (Flores artificiais, 2014)
into, 2015
Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä
Alkuperäiskieli: portugali

12 kommenttia:

  1. Latinotyyliin kansi ihastuttavan värikäs ja kuin maalaus (wie ein Malerei...olen kertaamassa saksaa;)

    Kirjan tarina on varmaan kiehtova, mutta olen huomannut itsessäni nyt sen, että jos on paljon ihmisiä, juoni kärisii mielessäni. Onko tämä sitä intoverttiä sitten minussa. Tänään just Katjalle huomasin kertoa, että Phillippsin kirjoissa ei ole koskaan liikaa henkilöitä. Pidin kovasti Roberto Bolañon Jääkentästä, mutta siinä oli vähän roolituksia, enemmän muuta. Hänen seuraavansa, jota yritin, meni sitten jo ihan ohi...;)

    Kaunis, latinovahva teksti ja takuulla kiinnostavat elämän tarinat kohtaavat niin lukijan kuin Finetton <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, eikö tuo kansi olekin herkullinen! Jos minä pitäisin kaunein kansi -kilpailun, tuo kansi päätyisi ehdokkaaksi ilman muuta. Harmi, ettei sinun kilpaailuusi saa tehdä omia ehdotuksiaan! :)

      Tässä kirjassa ei ole varsinaista juonta lainkaan ja sen episodit ovat erillisiä, novellimaisia niin, ettei sekasotkua pääse syntymään.

      Bolanoa muuten katselin just yhdessä antikassa ja aionkin ottaa hänet lukulistalleni piakkoin! Ja eilen hankin Phillipsin Murhenäytelmän e-kirja-alesta muutamalla eurolla. Kiuru ja Termiitti minulla jo onkin, se oli tarkoitus lukea kesällä mutta sitten iski se kamala flunssa (jonka aikana en voinut kuvitelakaan lukevani mitään dekkareita tai Miss Fisheriä vakavampaa) ja sen jälkeen tuli uusi kirjasyksy. Kiurua ja termiittiä olen hipelöinyt viime viikolla pariinkiin otteeseen. Ehkä ensi kuun puolella...

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista

      Poista
  2. Kaisa Reetta, minuakin tämä kirja odottaa hyllyssä. Kiitos sinun hienon bloggauksesi, tämä nousi roimasti lukulistalla, joten varmaan luen tämän piankin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, kiva kuulla! :)

      Tekisi mieli jo heittäytyä Rutosti hevosia -teoksen pariin, mutta ihan vielä ei voi...

      Mukava kuulla mitä sinä tästä kirjasta pidät! :)

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  3. Minulla on Rutosti hevosia odottamassa lukuvuoroaan. Odotan siltä jotain uutta ja erilaista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, minullakin on Rutosti hevosia vielä lukematta. Toivon pääseväni sen pariin tässä syksyn aikana, viimeistään joulukuussa. Tekokukkia-teoksen perusteella odotan siitä hyvää lukukokemusta!

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  4. Rutosti hevosia on minulla ollut lainassa ja vietin niiden seurassa hetken parvekkeella. Totesin, että silloin päällä ollut stressi esti ratsastamisen, joten vein hevoset takaisin kirjastoon. Ruffatoon pitää kyllä ehdottomasti tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, joskus käy niin. Kannattaa ottaa Ruffato uudelleen lukuun ja kokeilla, josko uusi yritys onnistuisi.

      Kiitos kommentistsi :) <3

      Poista
  5. Ruffaton teoksessa "Rutosti hevosia" sykkii sen elämänmakuisissa, fragmentinomaisissa tuokioissa ja tilanteissa Brasilian sydän ja sielu, samalla kaunis & rujo. Molemmat teokset kuvaavat mielestni oivasti niitä koskettavia, ainutkertaisia kohtaamisia ja tilanteita, joita elämä tiellemme ripottelee... Toivoa tosiaan sopii, että suomennokset jatkuvat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, ihana kuulla, että lukijan onni jatkuu myös Rutosti hevosia -teoksen parissa!

      Tässä teoksessa elämä tosiaankin heittelee ihmisten eteen kaikenlaista... Episodimaisesta rakenteestaan huolimatta Tekokukkia on ehjä kokonaisuus...
      Lukukokemuksena kirja oli hieno ja mieleenjäävä. Toivotaan, että suomennoksia tulee lisää.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  6. Luin kesällä Rutosti hevosia. Huh sítä rytmiä ja vyörytystä! Luinkin silloin myös tästä kirjasta, mutta unohdin kokonaan. Jos nyt muistaisin;). Ennen taidan kuitenkin tarttua (Leena Lumin mainitsemaan) Bolañoon, siihen tiiliskiveen, minkä nimi on joku numerosarja. 2666?
    Muuten, mulla on nyt lainassa kirjastosta Lispector.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minu tuo rytmi ja vyörytys vielä odottavat, ihanaa! :)

      Bolanon 2666 -teosta katselin kesällä kirjakaupassa ja kauhistuin sen kokoa. Mutta kyllä se houkuttelisi.Taidan jättää sen tiiliskiven kuitenkin myöhempään syksyyn. Säälin jo nyt hartia- ja ranneparkojani, mutta hyvän kirjallisuuden vuoksi kannattaa ehkä vähän kärsiäkin :)

      Ihanaa, että löysit Lispectorin! Tulethan kertomaan, mitä tykkäsit?? <3

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!