Virrat joluvat siltojen alitse
kukat loistavat teiden varrella,
metsät kumartuvat suhisten maahan.
Minulle ei mikään enää ole korkeaa tai matalaa,
mustaa tai valkoista
nähtyäni valkopukuisen naisen
rakastettuni rinnalla.
Edith Södergran: Mustaa tai valkoista (suom. Uuno Kailas),
teoksesta Runoja (WSOY, 4.p. 1977)
Tuli taas niin ihanan lämmintä, oikea intiaanikesäpäivä. Aamusella, auringon noustessa kesän ja syksyn murroskohta erottuu selvemmin. Ilma on kevyt ja sumuinen, Turussa tuoksuu meri!
Luen pitkästä aikaa Edith Södergrania. Löysin antikvariaatista hyväkuntoisen Runoja -teoksen näköispainoksen - ja sillehän oli tietenkin pakko tarjota uusi koti...
Ihanat kuvat! Mikä tyyneys - ja siihen tuo Södergran päälle. Täydellistä!
VastaaPoistaElina, kiitos <3 Södergran on niin ihana!
PoistaKiitos kommentistasi :) <3
Kauniit kuvat <3 Aamu-usvaa olen ihaillut monena aamuna.
VastaaPoistaRunoja on ollut yöpöydälläni kymmeniä vuosia: Södergran on ajaton <3
Leena, tällä viikolla näitä usva-aamuja on riittänyt, yöt ovat suht kylmiä.
PoistaTuo alkuperäinen painos oli runoja rakastavalla isoäidillänikin. Luin sitä monta kertaa siinä kirjahyllyn viereen asetetussa tuolissa... Nyt teos on kadonnut jonnekin 'ajan virtaan', kuten niin usein käy. Onneksi on antikat...
Kiitos kommentistasi :) <3
Kauniita, tunnelmaisia kuviasi täydentää tämä kaunis runo! <3
VastaaPoistaVoi kiitos Sirpa :) <3
Poista<3 Nautin tästä postauksestasi. Ihana, rauhoittava, kaunis - hyvää tekevä.
VastaaPoistaSödergranilla on tuo vaikutus - Ei voi kuin ihailla sitä, miten vähäeleisen kauniisti hän saakaan kerrottua elämän olennaisimmista kysymyksistä. Ihana, ihana Södergran! <3
PoistaKiitos kommentistasi :) <3
Edith <3 Ihania hetkiä sinulle hänen hurmaavien runojensa ja suloisen syksyn äärellä!
VastaaPoista