30.1.2015

Boris Akunin: Patasotilas


Aleksanteri toisen valtakauden aikaiseen Moskovaan sijoittuvan, aitovenäläisen dekkarin kansilieve esittelee kirjailijan ja hänen teoksensa tähän tapaan:
Boris Akunin (1956), oikealta nimeltään Grigori Tšhartišvili, on Japaniin perehtynyt historioitsija, Mishiman ja Inouen venäjäntäjä ja arvovaltaisen kirjallisuuslehden Inostrannaja litteraturan toimittaja. "B. Akunin kirjallinen projekti" on sarja jännitysromaaneita, joista Patasotilas on järjestyksessä viides. Maailmalla suunnattoman suosittu teossarja pyrkii kattamaan dekkarigenren jokaisen lajityypin.
 Nyt käteeni osunut Patasotilas on genreltään ehta huijaritarina, ensimmäinen Akunini, ensimmäinen venäläinen dekkarini koskaan. Tartuin kirjaan, kun halusin vetää henkeä kahden huiman lukuelämyksen välillä. Välipalakirjoiksi en dekkareita toki miellä, arvostan hyvää rikoskirjallisuutta korkealle. Sitä paitsi dekkarimaailmassa on mukavan rentouttavaa kierrellä, makustella erilaisia tyylejä, ja joskus - aivan yllättäen - eteen voi tipahtaa jotakin aivan rikollisen hyvää: kirjoja ja kirjailijoita, jotka tuntuvat heti omilta.

  Akuninin rikoskertomusten päähenkilö on 'erikoistehtävistä vastaava virkamies' hovineuvos Erast Petrovitš Fandorin, arvonsa tunteva ja jo hiukan harmaantunut herrasmies, joka liikkuu Moskovan ylimyspiireissä kuin kotonaan. Hovineuvoksen tehtävänä on toimia kaupungin kenraalikuvernöörin silminä santarmikunnan ja poliisin tekemissä salaisissa tutkimuksissa. Tässä kertomuksessa hänellä on apunaan nuori ja kekseliäs poliisin lähettipoika Anisi Tjulpanov ja vastassaan viekas, häikäilemätön ja jatkuvasti identiteettiään vaihtava Momus, huijareiden kruunaamaton kuningas, joka jättää rikospaikalle muiston itsestään: kun huijauksen kohteeksi joutunut onneton vihdoin löytää paikalle huolettomasti heitetyn patasotilaan, on Momus kauniine apureineen jo tiessään.

  Kirjasta ei löydy niskavilloja nostattavaa jännitystä. Käsissäni on kevyt ja harmiton hupailu, jonka lukee (ja ehkä unohtaakin) hetkessä: tarjolla on juonenkäänteitä ja naamioleikkejä, bengalilaisia prinssejä, väärennettyjä arpajaisia ja Jumalan hulluja. Hevosvaunut kruisailevat pitkin yöllistä Moskovaa ja tietenkin joukkoon mahtuu myös yksi vihreä jalokivi. Lopulta Momus kietoo pikkusormensa ympärille myös itsensä hovineuvoksen.

  Akuninin tapa kirjoittaa on hyvin venäläinen. Siinä on leikkisyyttä, huumoria ja keveyttä. Pieni tarina on ihastuttavan vanhanaikainen ja siinä on jotain samaa viattomuutta kuin Holmes-seikkailuissa. Akunin esittelee lukijalle venäläisyyden vähemmän melankolisen puolen: on laskiainen ja Moskovan toreilla juhlitaan:
Smolenskin torin laidalle oli rakennettu valtavapuinen liukumäki, jotta ihmiset ajoivat kärryillä alas kiljuen, hohottaen ja vislaten. Joka puolella kaupiteltiin blinejä - niitä sai sillinpäiden kera, puurolla täytettynä, hunajan kanssa, kaviaarilla. Turkkilainen taikuri punaisessa fetsissään työnsi valkohampaiseen suuhunsa käyriä sapeleita. Komeljanttari käveli käsillään ja sätkytteli huvittavasti jalkojaan.-- Ryysyläisille tämä oli tärkeä, tuottoisa päivä. Monet toivat heille lahjoja, kuka blinin, kuka ryyppylasin vodkaa, kuka kopeekan...
  Boris Akuninin dekkareita on kritisoitu liiasta tsaarinajan ihailusta. Fandorin-tarinoista huokuu ihailun sijasta mielestäni pikemminkin parodia kuin kritiikitön ihailu. Patasotilas ei tule jäämään muistiini suurena 'dekkarilöytönä', mutta vietin sen kanssa kuitenkin ihan kivan lukuhetken. Kirja liittyy pienimuotoiseen 'dekkariprojektiini', jossa aion hiljakseen tutustua eri maiden dekkaristeihin. Hauska nähdä, mihin maahan 'rikostuuli' minut seuraavaksi lennättää.

  Muualla: Boris Akuninin Fandorin-dekkareita on lukenut lisäkseni ainakin Oksan hyllyltä -blogin Marika.

Boris Akunin: Patasotilas (Pikovyi valet, 1999)
Kustantaja: WSOY, 2003, 150 s.
Suomentanut Anton Nikkilä
Alkuperäiskieli: venäjä
Antikvariaatista

8 kommenttia:

  1. Nyt tuntuu, että törmään vähän väliä venäläiseen kirjallisuuteen. Huomaan myös, että minulla alkaa mennä parodia-autopilotti päälle, kuten kävi myös lukiessani tuota jälkimmäistä lainaustasi. Kun sanot "ihan kiva", niin ehkäpä voin nyt edes tämän teoksen ohittaa toistaiseksi. Venäläinen dekkari on kyllä minullekin ihan uusi juttu, että siinä mielessä olisi kiintoisaa tutustua. Ehkä joku toinen kirjoittajan teos toimisi paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, tuolla 'ihan kiva' -tokaisulla on synkähkö maine, tiedän :) En kuitenkaan tähän hätään keksinyt muutakaan, jolla lukukokemusta kuvailla. Ja kyllä (uskoen tietäväni jotakin kirjamaustasi), luulen, että voit sivuuttaa teoksen rauhallisin mielin.

      Ja mikä ihme autopilotti minulla on ollut päällä juttua kirjoittaessani.. En ole ikinä ennen bongannut jo julkaisemastani blogijutusta yhtä montaa typoa, joista pari meni jo silkkojen kirjoitusvihreiden puolelle. Oi kamalaa! :)

      Mukavaa viikonloppua Omppu ja kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Tätä voisi testata, olen lukenut muutamia Marinina dekkaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, kiitokset vinkistä! Pistän Alexandra Marininan nimen muistiin ja tulen lukemaan hänen kirjoistaan tekemiäsi arvioita, jos niitä löytyy.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Luin niitä ennen blogiaikaa, joten en ole niistä blogannut. Niissä oli paljon hyvää, mutta en pitänyt niistä varauksetta.

      Poista
    3. Jokke, niin huomasin, kun yritin jäljittää kirjoituksiasi. Täytyy katsella :)

      Seuraavaksi dekkarisarala on tulossa ehtaa brittilaatua ja sitten hyppään ehkä Italiaan.

      Kiitos kommentista :)

      Poista
  3. Vaikkei Patasotilas sinulle aivan napakymppi ollutkaan, niin nautin kovasti arviosi lukemisesta. Rikollisen hyviä dekkareita ja rikostuulta, joka lennättää muille maille vierahille -- ihanaa!! ♥

    Kuten Ompulla, minulla on sama tunne: venäläinen kirjallisuus ja taide tupsahtelevat nyt vastaan milloin mistäkin. Ja se on hyvä niin, sillä tunnen selvästi sisälläni kaipuuta niihin juuri nyt. Odotan parin päivän päästä koittavia vapaita, aion ottaa luettavakseni jotakin venäläistä, mutta en ole vielä päättänyt mitä se voisi olla. :)

    Iloa ja energiaa uuteen viikkoon! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kiitos, ihan ensimmäiseksi 'rikostuuli' taitaa johdattaa minut Englantiin peribrittiläisen dekkarin äärelle.

      Venäläinen kirjallisuus on nyt pinnnalla, tunnemmekohan jo ensi syksyn kirjamessujen tuulahduksia...

      Toivottelen ihania vapaita ja loistavia lukuhetkiä! <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!