13.11.2014

Palkintojen aikaan

 Erkka Filander kritisoi raikkaasti kirjallisuuspalkintojen ympärillä käytävää hyörinää:
http://www.hs.fi/paivanlehti/13112014/kulttuuri/Me+olemme+taiteilijan+palkinto/a1415771218116.





12 kommenttia:

  1. Hyvä linkki.

    Erkalla tuntuu olevan terve tuntuma ilmiöön.

    Olen ihmetellyt kaikissa kilpailuissa esiintyvää asennetta, että ennen kilpailua kyllä kannustetaan osallistumaan ja osallistumaan. Kun voittaja on selvillä, hänen suitsuttamisensa menee aina yli.

    Minusta olisi hyvä, jos kirjailijat kirjoittaisivat enemmän pseudonyyminä. Minä luen ainakin kirjailijan tekstiä enkä ole kiinnostunut hänen yksityiselämästään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, sitä ajatuksen terveyttä minäkin ihailin tuota juttua lukiessani. Kirjailijoita piiskataan nykyään liikaa. Olen jo pitkään ihmetellyt, miten he löytävät aikaa työlleen, siis ajattelemiselle, kirjoittamiselle, aineiston keruuseen, kypsyttelyyn.... kaiken sen julkisuussprässin keskellä, mihin he joutuvat nykyajan kirjamarkkinoilla. Olen kanssasi samoilla linjoilla: en janoa tietoa kirjailijan yksityiselämästä, en hänen suhteestaan omaan tuotokseensa, en sitäkään, että kirjailija selittäisi teoksensa minulle valmiiksi. Minulle on lukijana ilo tulkita kirjaa itse, se on minulle yksi tärkeimmistä syistä miksi luen.

      Kiitos kommentiistasi :)

      Poista
    2. Kiitos hyvästä vastauksesta :)

      Olen myös noudattanut tätä linjaa bloggauksissani. En kirjaa mitään huomioita kirjailijoista, elleivät ne liity joten olemassa olevaan teemaan. Usein kirjaan vain syntymäajan,

      Hägring 38:n bloggaukseni Westön luonnehdinta oli jo varsin pitkä, joka avasi syntymäajan lisäksi kirjoituskielen: "”Kjell Westö (s.1961) on suosittu suomenruotsalainen ruotsiksi kirjoittava kirjailija, jota on käännetty paljon suomeksikin” Tässä on minusta kaikki olennainen, tosin myöhemmin todetaan Missä kuljimme kerran teoksen voittaneen Finlandian. Minusta ihmisellä on oikeus tulla julkisuuteen ja vetää tietty raja, mutta minusta on oikeus olla täysin yksityisessä maailmassa.

      Poista
    3. Jokke, kiitos itsellesi hyvästä kommentista! :)

      Totta, tuo minkä esitit, riittää oikein hyvin luonnehdinnaksi.

      Mutta toisaalta (nyt kun tätä oikein aloin pohtia): onhan se niinkin, että kirjailijan persoona vaikuttaa hänen tekstiinsä ja se, lukeeko kirjan sen kirjoittajan 'persoonan kautta' on tietenkin jokaisen lukijan päätettävissä. Mutta vastaako julkisuudessa annettu kuva 'todellista persoonaa', se on toinen juttu. Minä väitän, että ei vastaa. Kaikki se tieto, minkä saamme julkisuuden kautta kirjailijasta, on vain pintaa, ehkä jopa vääristynyttä sellaista.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    4. Hannu Salaman uusin teos oli Ylen aamun kirjana. Salaman toiseksi uusimman luin, mutta en pitänyt. Sen sijaan Salaman mielipiteitä kyllä kuuntelin, hänen mukaansa perusromaanin rakenne ei sovi nykyaikaan. En ole aivan samaa mieltä, mutta jotkut 1800-luvun teokset ovat raskassoutuisia. Vaikka haastattelu oli mielenkiintoinen, en pitänyt Salaman Sydän paikallaan yhtään enempää. Salaman mukaan Juhannustanssit oli kisällinäyte ... minusta taas Juhannustanssit on paikoin hyvinkin nerokas teos.

      Poista
    5. Jokke, täytyypä katsoa aamun kirja areenasta, kiitos vinkistä! :)

      Salaman Juhannustanssit on ainutlaatuinen 'kisällinäyte'. Sydän paikallaan -teosta en ole (vielä) lukenutkaan.

      Olisi outoa, jos kirjallisuus ei muuttuisi aikansa mukana. Luen parhaillaan teosta, joka on ilmestynyt tämän vuoden elokuussa, mutta kirjoitettu 1920-luvun tyyliin. Tietynlaisen raskassoutuisuuden huomaa siinäkin.

      Kiitokset Jokke :)

      Poista
  2. Muistan kuinka katsoin puhetta, jonka tämä nuorukainen piti saadessaan oman palkintonsa viime vuonna: jo siinä hän puhui hyvin syvästi ja viisaasti. Ja voi miten viisaita sanoja jälleen: ”Rakastakaamme niitä siellä, missä se on tärkeintä: vasten omaatuntoa ja yksinoloa.” Niin se on, kaikenlainen turha humu vie huomiota itse asiasta - kirjoittamisesta ja lukemisesta. Ehkä palkinnoillakin on paikkansa, en varmaksi tiedä, tämä kysymys on minusta kaiken kaikkiaan vähän vaikea ja mutkikas ja kenties liiaksi yhteydessä ajatukseen taiteesta ”tuotteena” jota voidaan kilpailuttaa ja niin, ikään kuin ”kuluttaa”... Joka tapauksessa lienee hyvä muistaa, että palkintojen myöntäminen perustuu todellakin pitkälti sattumanvaraisuuteen ja jättää aina liian monta hyvää teosta muutamien esille kohotettujen varjoon. Ja näin siitä huolimatta, että myös itse palkittu teos olisi aidosti hyvä. (Vaan voi, nyt Heräämisen valkea myrsky jo pauhaa kirjahyllyssäni, on odottanut siellä vuoroaan jo hyvän tovin, joko pian olisi sen aika...)

    Kiitos sinulle ajatuksia lennättelevästä linkistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, palkinnoilla on paikkansa. Esimerkiksi eilen jaettu meni todennäköisesti oikeaan ja hyvään osoitteeseen, Pajtim Statovci edustaa Suomessa uudenlaista kirjailiutta. Tämän enempää en hänestä tiedä, sillä hänen kirjansa on odottanut minua hyllyssä jo pitkään, otan sen lukuun tässä lähiaikoina, ainakin ennen joulua.

      On jokseenkin pelottavaa, että taiteesta kaikkine muotoineen on tehty kilpailutettava tuote. Toisaalta on hyvä, että kirjallisuus nousee yleiseksi puheenaiheeksi edes päiväksi silloin kun Finlandia (tai jokin pienempi pysti) jaetaan, mutta palkitsemiskultttuuri syö väkisinkin pohjaa laajemalta ja syvällisemmältä kirjallisuuskeskustelulta.

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
    2. Kaisa Reetta, kiitos vielä sinulle tästä linkistä, joka innosti ajattelemaan ja kirjoittamaan <3 Palkinnoilla on paikkansa, toki, ja varmasti myös tämän vuoden palkinnot menevät hyville ja ansioikkaille teoksille. Tiettyä mutkikkuutta ja hankaluuttakin asiaan silti aina liittyy, kun on valittava vain se yksi joka voittaa. Mutta se, että kirjallisuus kohoaa yleiseksi puheenaiheeksi edes hetkeksi, on tottakai hyvä asia! Jatkakaamme tahoillamme kirjojen rakastamista <3

      Poista
    3. Katja, ole hyvä!

      Olen tässä juuri lähdössä asioille ja palaan vasta illalla blogimaailmaan... Ehkä tapaamme Kirjojen kamarissakin :) <3

      Poista
  3. Kaisa Reetta, kiitos tästä. Tämä olkoon vuoden paras kirjallisuuteen liittyvä kirjoitus. Lainaan! Kiitoskiitos <3

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, ole hyvä :)

      Filanderin kirjoituksessa on tähtien kirkkautta! <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!