14.2.2019

Niklas Natt och Dag: 1793


Syksyinen aamuhämärä Tukholmassa herran vuonna 1793.

Kustaa III:n sodassa vaikeasti haavoittunut ja Tukholman siveyspoliisista eläkeviran saanut Michael Gardell on äskettäin kiskaistu viinahuuruisesta unestaan Hamburg-krouvin pöydän ääreltä, ja nyt hän kahlaa kaulaansa myöten Fatburen-järven haisevassa, sontaisessa vedessä ja kiskoo sieltä ylös jotain ihmisenkaltaista. Epämääräinen, hienoon kankaaseen kiedottu mytty paljastuu silvotuksi ruumiiksi.
Monissa vesissä seilannut Gardell kiroaa elämääsä ja työtään, sillä tämän kammottavampaa ja oksettavampaa humalaherätystä hän ei voisi enää kuvitella.

Kuin sattuman oikusta Gardell joutuu mukaan tämän groteskin murhan tutkintaan - hänestä tulee juttuun perehtyvän nuoren palavasilmäisen juristin, Cecil Wingen, aisapari tai oikeammin hänen puunyrkkinsä, sanan täydellisimmässä merkityksessä.

Saamme siis todistaa jälleen uuden dekkarikaksikon syntyä. Winge on kaksikon aivot: hän on älykäs, nuori ja sivistynyt, mutta kärsii pitkälle edenneestä tuberkuloosista ja sosiaalisesta rajoittuneisuudesta  (kyllä vain, hänessä on hieman Sherlock Holmesia) ja Gordell tuo kumppanuuteen härän tarmonsa ja fyysisen voimansa, jota hän tarpeen vaatiessa empimättä käyttää - toisinaan turhankin innokkaasti.

Murhatapaus alkaa avautua hiljalleen, ja  sen myötä saamme tutustua myös tämän tarinan tärkeimpiin sivuhenkilöihin:
 Anna Stina Knappiin, älykkääseen nuoreen naiseen, joka syyttään joutuu kruunun haiden hampaisiin ja tuomitaan - määräämärrömäksi ajaksi - tuon ajan 'kasvatuslaitoksena' toimivaan kehruuhuoneeseen, sekä
seikkailunhalua uhkuvaan Kristofer Blixiin, jolle Tukholma on uusi, uljas mahdollisuus, kunnes...
*

Tarinan taustalla häälyy 1700-luvun lopun Tukholma, josta on hyvin vaikea löytää tuon ajan suosikkirunoilijan ja muusikon loihtimia, iloisen raikkaita sävyjä ja tunnelmia, saati kuninkaallisen Haagan yllä leikkisästi liihottelevia perhosia. Tämän tarinan Tukholma on täynnä lemuavaa saastetta, sairautta, syöpäläisiä, köyhyyttä ja nälkää. Näissä kurjuutta tihkuvissa ajankuvauksissaan Natt och Dag on parhaimmillaan.

Kustaa III:n murhasta on kulunut vain vuosi, ja sijaishallitsijaksi on noussut Suomen puolella syntynyt Gustaf Adolf Reuterholm, joka Ranskasta Ruotsiin hiipivien vallankumousaatteiden pelottamana ryhtyy pian tiukentamaan otettaan vallan kahvasta.
Kuten arvata saattaa, kovan hallinnon taakse kätkeytyy asioita, jotka eivät aina kestä päivänvaloa. Oman osansa tästä 'varjoteatterista' esittää Tukholman poliisi, joka suojelee silmäätekeviä ja joka tulosta tehdäkseen jahtaa kaupungin viattomampia, heittää heitä mielivalaisesti tyrmiin ja pakkotyöhön. Ja tähän uinuvaan ampiaispesään Winge ja Gardell sitten iskevät, seuraukset tietäen. Vaan onko heillä enää mitään menetettävää...

Vaikka Natt och Dag luo tarinaansa todella uskottavaa ja monikerroksellistakin ajankuvaa ja kirjoittaakin varsin mainiosti, minulle jäi kirjasta huonolla tavalla ristiriitainen jälkimaku (on olemassa myös hyvällä tavalla ristiriitaisia ajatuksia herättäviä kirjoja, mutta niistä nyt ei tämän enempää.)
Mietin aikani, mistä nämä tuntemukset tulivat, kunnes tajusin, mistä kiikastaa: Natt och Dag kirjoittaa tietyistä henkilöhahmoistaan (ainakin omaan makuuni nähden) sittenkin himpun verran liian siistejä ja psykologisesti epäuskottavia, ja tarinan groteski näyttämö vain alleviivaa tätä vaikutelmaa. Viittaan tässä erityisesti erään (tarinan kannalta keskeisen) henkilön sisäisen maailman rakentumiseen ja kehittymiseen ja hänen erityislaatuiseen, aivan yhtäkkiä pintaan hiipivän hyveellisyyteensä (ei kai sieltä nyt se kuuluisa aateluuden velvoittavuus kurkistelisi, eihän?). En voi avata asiaa tämän enempää vaikka haluaisin, sillä dekkarin juoni avautuisi silloin liiaksi.

 Ainakaan oma 'psykologinen tajuni' ei niele tarinaan ympättyjä yhtäkkisiä, sadunomaisen lohdullisia (ja hyvin hollywoodmaisia) psykologisia käänteitä, ei vaikka kuinka yrittäisin...

Kirjan tiedoista käy ilmi, että kirjailijan omintakeinen, mieleen jäävä nimi on hänen omansa ja juontuu kaukaa menneisyydestä: Natt och Dag kuuluu Ruotsin vanhimpaan elossa olevaan aatelissukuun. Nimi ja sen tarina herättävät taatusti kiinnostusta lukijakunnassa, ja itsekin mietiskelin kirjaa lukiessani, olisiko kirjailija heittänyt fiktiiviseen tarinaansa hippusellisen omankin sukunsa historiaa.

1793 on ensimmäinen osa trilogiaksi suunnitellusta sarjasta, jonka toinen osa, 1794, ilmestyy Ruotsin puolella tietääkseni ihan näillä hetkillä. Saamme lukea tuon teoksen varmasti pian myös suomeksi. Trilogian aikakausi on minusta äärimmäisen kiinnostava, ja jo siitä syystä teos kuuluu lukulistalleni - aiemmin esittämästäni pienestä napinasta huolimatta.


Lisää kirjasta muun muassa näissä blogeissa:  Kirjamerestä ongittuaKirjasähkökäyrä ja Mummo matkalla.


Niklas Natt och Dag: 1793, 2017
Johnny Kniga 2018
Suomentanut Kari Koski
Alkuperäiskieli: ruotsi

8 kommenttia:

  1. Tuo oman taustan sisäänheitto vilahteli myös lukiessani mielessä. Sitä vasten korostui positiivisesti tuo tavallisen kansan, rahvaan ja ympäristön kuvaus. Rujous ja räävittömyys vs. mainitsemasi hyvellisyyden korostaminen.

    Ajankuvaus ja kerronta vaikutti luontevalta, henklöhahmoissa oli lihaa luiden ympärillä joten mielenkiintoista nähdä, mitä jatkossa seuraa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, totta, Natt och Dag on hyvä kynäilijä!

      Jatkoa odotellen! :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Kiitos <3
    Upea historiallinen dekkari. Jatko-osat luen ihan mielelläni. Kehruuhuonekuvaukset olivat synkkiä, mutta herättivät mielenkiinnon kehruuhuonetuomioita kohtaan.
    Parasta oli, että kirjan henkilöt olivat tavallisia ihmisiä, eivät parempaa piiriä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, jatko-osat luen minäkin - tämä nimenomainen aikakausi on ihan mielettömän kiinnostava!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. En ole lukenut tätä vielä, mutta kirjoituksesi tuo mieleen Jyrki Heinon historialliset Turkuun sijoittuvat dekkarit. Samaa on aika, Ruotsin valtakunta, sodassa haavoittunut mies rikosta tutkimassa ja hänellä poliisi parina. Ihan noin räävittömäksi ja saastaiseksi ei Heino Turkua kuvaa. 1793 kiinnostaa kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula, Jyrki Heinon hienot dekkarit sijoittuvvat oikeastaan ihan just samaan aikaan - ja totta: Heinon Wennehielmissä ja Natt och Dagin Gardellissa on jotain samaa! Lieköhän Natt och Dag lukenut Heinoa ;)

      Tästä tulikin mieleeni, että Heinon kolmas, eli Kelmit on minulta vielä lukematta!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
    2. Jostain syystä aistin henkistä yhteyttä Lars Keplerin tuoreille, omaan aikaamme sijoittuville synkille ja laajoille dekkareille - myös trilogialle - jossa rikostutkija Joona Linna on keskeinen henkilö ja juonen punominen komplisoitua, kunnes ratkaisu paljastuu.
      Rosoisuus, Tukholma ja rappiokin ovat esillä.

      Poista
  4. Hei,
    Anteeksi, mutta vain kertoakseni, että olemme paikkakunnan yhteiskunta ja tarjoamme rahalainoja kaikille vakaville ja rehellisille ihmisille liiketoiminnan laajentamiseksi tai ostokseksi.
    Korko on 3% vuodessa. Lisätietoja ota meihin yhteyttä sähköpostitse.

    Sähköposti:  simondurochefort@gmail.com

    VastaaPoista

Lämmin kiitos kommentistasi!