20.2.2019

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja 1 & 2


Yhdysvaltalaisen Lucia Berlinin 'uudelleen löydetyt' novellit ovat jo muutaman vuoden ajan nostattaneet kirjallisia kuumeaaltoja ympäri maailmaa. Vaikka Berlin sai tunnustusta kotimaassaan jo elinaikanaan,  kirjailijan suosio roihahti ilmiliekkeihin vasta kymmenen vuotta hänen kuolemansa jälkeen, kun valikoima hänen kertomuksiaan julkaistiin uudelleen vuonna 2015. Valikoima ilmestyi vastikään myös suomeksi, hienona, kaksiosaisena  Kristiina Drevsin käännöksenä. Ja kyllä: meilläkin Berlin aiheutti ja aiheuttaa yhä ihanaa kuumetta ja hullaantumista, ainakin näissä meidän pienissä kirjallisissa piireissä!

Otin Berlinin novellikokoelman suomennoksen ensimmäisen osan lukuuni viime lokakuussa - ja  hänhän vei minua heti. Sitten kävi niin, että en ehtinytkään kirjoittaa kokoelmasta tuoreeltaan tänne blogiin. Tästä syystä tartuin Siivoojan käsikirjaan vielä uudemman kertaan ja luin heti sen perään myös kokoelman toisen osan. Olen oikeasti riemuissani siitä, että 'jouduin kertaamaan' Berliniä, sillä uusintaluennassa novellit avautuivat minulle uudella, syvällisemmällä tavalla. Jos lukisin novellit vielä kolmanteen kertaan, löytäisin kertomuksista todennäköisesti yhä uusia kerroksia ja merkityksiä.
 Jos siis olet jo lukenut Berliniä, suosittelen  lämpimästi palamaan hänen novelliensa pariin mitä pikimmin. Nämä tarinat eivät ole kertakäyttökamaa vaan haluavat monimerkityksellisyyksineen tulla luetuiksi yhä uudelleen!

Berlinin novelleissa hehkuu, tuoksuu, kuuluu ja maistuu elämän koko kirjo.

Kokoelman perinpohjaisista esipuheista ja loppusanoista saan lukea Lucia Berlinin elämästä, joka oli täynnä käänteitä ja dramatiikkaakin. Yritän useimmiten välttää lukemasta kirjailijan tekstiä hänen oman elämänsä ja kokemuksiensa suorana tai suorahkona heijastuksena, mutta tällä kertaa vertailua ei voi välttää, sillä kokoelman saatesanojen kirjoittajat tuovat hyvin voimallisesti esiin sen, että novellit ovat, jos eivät sentään täysin omaelämäkerrallisia, niin ainakin vahvasti autofiktiivisiä. Kirjailijan elämäntarinaa selailtuani tajuan tämän hyvin.

Alaskassa syntynyt kirjailija  kulki maita ja mantuja jo lapsena kaivosinsinöörinä toimineen isänsä ammatin vuoksi, ja liikkuvainen elämäntapa jatkui aikuisuudessa: tutuiksi tulivat niin New York, Los Angeles, Teksasin preeriat, Meksiko, Chile, ja nämä paikat esiintyvät myös hänen novelleissaan.
Berlin kuvailee teksteissään luontevasti eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien ihmisten elämää, osittain ehkä siksi, että hänellä oli niistä omakohtaista kokemusta: hän tiesi, miltä tuntuu olla rikas, nuori ja huoleton - ja miltä tuntuu elättää itsensä siivoamalla toisten nurkkia, olla näkymätön, asemansa tunteva palkollinen.

Berlin ehti työskennellä  muun muassa siivoojana, opettajana, sairaanhoitajana, puhelinvaihteenhoitajana ja vastaanottoapulaisena. Hän ehti suorittaa myös englannin kielen yliopisto-opinnot ja aloitti lyhyiden tarinoidensa kirjoittamisen 25-vuotiaana, joita julkaistiin ajan tavan mukaan enimmäkseen kirjallisuuslehdissä. Kirjallinen ura vei hänet lopulta  Coloradon yliopistoon, vierailevaksi kirjailijaksi ja myöhemmin professoriksi.

Berlinin yksityiselämässä näkyy sama ennakkoluulottomuus kuin työuralla: kulkeva mieli, kolme avioliittoa, neljä lasta, rakastumisia, äkkilähtöjä, elämää oman tunteen ja intuition johdattamana. Mutta oli myös sairautta, oli vaikeahko selkävamma, joka haittasi Berlinin elämää lapsuudesta lähtien. Synkän varjon elämän ylle heitti myös alkoholismi, josta kärsivät kirjailijan itsensä lisäksi myös hänen äitinsä ja isoisänsä.

Elämänkokemukset suodattuvat kirjailijan novelleihin tarkkoina tuokiokuvina. Erityisen koskettavia ovat kokoelman monet alkoholismikuvaukset: juova nainen elää niissä suorastaan pökerryttävän ristiriitaista kaksoiselämää: samaan aikaan kun sielu ja ruumis elävät vain seuraavan viinaryypyn toivossa,  pyrkii arkiminä salaamaan juopottelun, hoitamaan työn ja lapsetkin niin kuin mitään ongelmaa ei olisi olemassakaan. Näitä kuvauksia seuratessa myötätunto voittaa kirkkaasti sisältä aika ajoin  sitkeästikin kumpuavan moralismin.
 Lukurupeama herätti minut pohtimaan muun muassa sitä, millä tavoin alkoholismia - etenkin naisten alkoholismia - yleensä voi ja saa käsitellä kirjallisuudessa. Moralisoiva ote taitaa olla yhä vieläkin se turvallisin tapa käsitellä tätä vaikeaa aihetta. Lucia Berlinin novellit rikkovat tabun ympärille pystytettyjä moraalisia muureja ansiokkaasti.

Lucia Berlin kirjoittaa loistavasti, jotenkin valoa tuovasti myös silloin kun aiheet ovat raskaita. Elämänkokemus  ja -näkemys huokuvat tekstistä, joka on samaan  aikaan pelkistettyä ja hyvin aistivoimaista. Berlin vie lukijansa tapahtumien ytimeen, ja niiden yli, asioiden ja tilanteiden tuntemiseen ja aistimiseen. Hän ei kerro, vaan näyttää, avaa lukijan silmät ja korvat, sielun, nenänkin - avaa hänet näkemään, kuulemaan, kokemaan.

Kokoelmassa on läsnä koko ihmiselämä, sen ihanuus ja kurjuus: ilo ja suru, rakkaus, kuolema, läheiset ihmissuhteet ja niiden vaikeus, satunnaiset kohtaamiset ja ohikiitävät onnenhetket, muistot, toiveet ja unelmat. Lucia Berlin orkestroi laajalla skaalalla ja saa lukijan sydämen sykkimään tarinoidensa tahtiin.
 Vaikka tiesin  kertojan taustat, mieli karkasi hänen novelleitaan lukiessani enemmänkin mielikuvituksen teille, niin että lopulta unohdin tekstien yhteydet reaalimaailmaan - ja nautin kokonaisvaltaisesta kaunokirjallisesta elämyksestä... 

...sillä vaikeistakin aiheistaan huolimatta Berlinin novelleista huokuu lämpö, ällisyttävän suuri vapaus ja usein myös (erityisen hyvää tekevä) huumori, joka ei ole päällekäyvää eikä itsetarkoituksellista, vaan hyvin hienovaraista ja kokemusten marinoimaa, sellaista lempeää elämänymmärryksestä kumpuavaa hymyä, joka saa arjen tuntumaan hitusen verran siedettävämmältä, kaikkein vaikeimpinakin päivinä.


* Berlinin novelleista lisää muun muassa näissä blogeissa: KirjaluotsiKirja vieköönKirsin Book Club, Leena Lumi,  Luettua elämääRakkaudesta kirjoihin, Reader why did he marry him ja Tekstiluola



Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia  ja
Siivoojan käsikirja 2. Tanssia ruusuilla ja muita kertomuksia (A Manual for Cleaning Women: Selected Stories. Novellien uudelleen julkaisu vuodelta  2015
Aula & Co 2017, 2018
Suomentanut Kristiina Drevs
Alkuperäiskieli: englanti

4 kommenttia:

  1. Kaisa Reetta, kaikesta timantin kirkkaasti samaa mieltä♥ Valoa, hän on valoa silloinkin, kun on ihan pimeää!

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Lucia Berlin on niin ihana! Luulen, että luen Tanssia ruusuillakin vielä uudelleen... Toivottavasti saadaan lisääkin hänen novellejaan suomeksi.

      Tällä hetkellä luvussa Elizabeth Strout. On ihanaa, että näitä vahvoja hienoja naiskirjailijoita suomennetaan nyt!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Taisin kommentoida jo instassa, että minulla on osa 2 menossa. Ykköstä en ole lukenut, sain tuon kakkososan arpajaispalkintona. Kiva oli lukea postauksesi. Minä pidin kovasti Elizabeth Stroutista. Meillä se on lukupiirikirjana, käsitellään sitä ensi tiistaina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anneli A, Hieno arpajaisvoitto, onnea!

      Elizabeth Strout! Kirjoitan just blogitekstiä hänen kirjastaan... Häntä lukiessani huomasin jälleen, kuinka ilmaisuvoimaista vähäeleisyys voi olla!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!