12.9.2018

Kirjallinen syksy Japanissa

Viime kesänä lensin kirjallisin siivin Japaniin. Luin useita upeita japaninkielisiä romaaneja, jotka olivat odotelleet kirjahyllyssä sopivaa, rauhaisaa ajankohtaa. 


Otin lukuun myös suomalaisten japani-asiantuntijoiden kirjoittamia teoksia. Nämä lukukokemukset avasivat japanilaista kulttuuria uusista näkökulmista ja toivat taustatietoa muuhun lukemiseen. 
Japanilainen (ja laajemmin itämainen) kulttuuri on kiinnostanut minua jo kauan, mutta jostakin syystä kirjallisuus on jäänyt tässä suhteessa paitsioon. Viime keväänä päätin tehdä asialle vihdoinkin jotain: kävelin kirjahyllylleni ja kaivelin esiin kaikki sinne keräämäni ja unohtamani japanilaiset kirjahelmet. On ihmeellistä, miten pitkään olen jaksanutkin hillota näitä teoksia... Onneksi hyvällä kirjallisuudella ei ole viimeistä käyttöpäivää! Ja tietenkin tein myös uusia hankintoja. 

 Kesäinen löytöretkeni japanilaiseen kirjallisuuteen oli täynnä iloa ja yllätyksiä, ristiriitaisuuksia ja mieltä tyynnyttävää harmoniaa  - olen huokaillut ihastuksesta, oppinut uutta ja kohotellut kulmiani sillkasta hämmennyksestä. Tämä lukurupeama osoitti ainakin sen, ettei japanilaista kirjallisuutta voi laittaa yhteen lokeroon, sitä ei voi kategorisoida eikä avata yhdellä lauseella. 

Tiedän koskettaneeni vasta pintaa. Matkani japanilaisen kirjallisuuden parissa on nyt ainakin hyvässä alussa - tästä on hyvä jatkaa!



8 kommenttia:

  1. Odotan mielenkiinnolla. Japanilainen kirjallisuus viehättää ja ihastuttaa minua, mutta samalla usein koen hämmennystä tai ymmärtämisen vaikeutta. Kuvasi kirjoista Lumen maa oli kerrassaan hieno kirja minulle, Kiotokin hyvä, muttei ihan samanlainen huippu. Muita en sitten olekaan lukenut vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paula Lumen maa on minunkin lemppari - se oli ihan pakko lukea uudestaan ja tuoda se toisen kerran blogiinkin! <3

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Minä muistan vain kirjoja, jotka hipaisivat Japania. Toiset satuttivat, toiset olivat kaunis finaali. Vaikka Poltetut varjot ja Jänis jolla on meripihkanväriset silmät. Heti ei muita tule mieleen...Hieno kuva♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Jänis jolla on meripihkan väriset silmät on niin huippu!!! <3 <3 Pitäisi lukea se uudelleen... Toivottavasti de Waal ei jättänyt kirjailijuuttaan tähän yhteen teokseen!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Sinulla on ollut kiehtova lukukesä. Ja pinossa hienoja kirjoja, osa sellaista joista voin poimia lukuvinkkejä, osa (tai Kawabata) sellaisia, joita olen suuresti rakastanut.

    Innolla odotan mietteitäsi lukemastasi! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tuohon kännykällä pikaisesti ottamaani kuvaan löytyi muutama kirja - kaikki ihan huippuja kyllä!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Japanilaisella kirjallisuuden parissa sukeltaa toiseen avaraan maailmaan ja sillä on ihan oma viehätyksensä, aivan kuten seesteisen lummekuvasi tunnelmalla.
    Kawabata on yksi minunkin takuukirjailijoitani. Mielenkiinnolla "pintaraapaisujesi" jatkoa odottaen ja kuulaan syksyn toivotuksin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, kyllä: avaruuden tuntu on ehkä se yhteinen nimittäjä viime kesän lukukokemuksissani.

      Kawabata: <3 <3 <3

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!