Vaikka blogini sisältää nykyisin oikeastaan vain kirjajuttuja, en voi olla jatkamatta kesäistä 'kukkapostausperinnettäni'. Tapa toimii myös mainiona päiväkirjana: vanhoja postauksia selaamalla näen, mitä metsäpuutarhassa on kukkinut minäkin vuonna...
Tänä keväänä luulin näkeväni pitkästä aikaa tulppaanien kukoistuksen, siksi suureksi ne saivat kasvaa ennen kuin valkohäntäpeurat huomasivat ne. Edellisenä iltana lisäsin 'historiallisten tulppaanieni nurkkaukseen' vielä hitusen kevätkasvua, seuraavana aamuna nurkkaus, kuten myös muut tulppaani-istutukset, oli parturoitu maan tasalle. Nykyään moinen enää naurattaa, ensimmäisinä vuosina tuli oikeasti itku <3
Peurat suorastaan rakastavat kukkia - edes aidat (sähköisetkään) eivät estä ystäviemme herkutteluhetkiä... Tässä bloggauksessa näkyvät kukat suojellaan joka yö verkoin ja harsoin, ja kunhan kesä etenee, piha on öisin kuin hunnutettu morsian. Peurat nauttivat kukkalounaita myös päivisin, kunhan vain talon väki suvaitsee olla häiritsemättä kulinaristeja...
Ja joka vuosi tuomme pihalle jotakin uutta parturoitujen sipulikukkien tilalle. Puodista noudetut kesäkukat pelastavat tilannetta...
Toisaalta, ovathan ne peurat ihania. Aina kun niitä tapaa, mieli sykähtää onnesta - sittenkin...
Monet tunnistavat peuran sielu- ja voimaeläimekseen. Sen sanotaan edustavan lempeyttä puhtaimmillaan, eikä ihme: peuraperheen yhteiselossa on jotakin maagisen ihanaa, äidistä ja vasoista tuntuu aina huokuvan rauhaa ja välittämistä...
Neilikoihin rakastuu aina vaan...
Olen kuullut, että peurat tosiaan käyvät ihmisten puutarhoissa. Tuntuu, että niiden reviiri ja kannan koko eivät ole oikeita.
VastaaPoistaDeekoo, sanopa muuta! Kovasti ovat valkohäntäpeurat lisääntyneet niistä muutamasta yksilöstä, jotka selvisivät Suomeen 1930-luvun siirto-operaatiossa...
PoistaKiitos kommentistasi <3
Vau, mitä silmäniloa: kiitos hehkuvan kauniista kukkaloistokuvistasi!
VastaaPoista"Lohdutukseksi": viime talvi on paksulumisena ja kovina pakkasina on rokottanut peurakantaa ja sen lisäksi voimistunut ilveskanta on tehnyt omansa, joten ehkä ensi vuonna saavat kukkaset kukkia joutumatta parturiin ja parempiin suihin. Kesäisen kaunista ja mukavaa viikonlopun jatketta:)
Takkutukka, ole hyvä <3
PoistaPeurakanta on täällä eteläisellä rannikolla lisääntynyt räjähdysmäisesti, joten pieni kannan muutos voisi todellakin rauhoittaa tilannetta. Peuroilla tämän puutarhojen tuhoamisen lisäksi yksi muukin ikävä piirre: ne saattavat kantaa turkissaan jopa paria tuhatta puutiaista (hämmentävä luku!) jotka sitten leviävät ympäri ämpäri....
Kiitokset kommentistasi ja erittäin hyvää tulevaa viikonvaihdetta! <3
Onpa kaunista ja keväistä. Kyllä tämä alkukesä on niin ihanaa aikaa. Luonto on niin vihreää ja vehreää. Jos tykkäät puutarhahommista, blogissani on kolmen puutarhakirjan arvonta. Mukavaa sunnuntain jatkoa!
VastaaPoistaAnneli, alkukesä on ollut kertakaikkisen upea, nyt vain pari kunnon sadepäivää niin luonto tykkäis! <3
PoistaVoi, ehdinköhän vielä arvontaasi, tässä on ollut muutama hektinen päivä; koneellekin ehdin kunnolla vasta eilisiltana...
Kiitos kommentistasi <3