Harri Kalha: Rut Bryk. Elämän taide

En ikinä ole analysoinut omia ajatuksiani ja tunteitani tämmöisissä asioissa - kaikki tapahtuu jollain lailla tiedottomasti, siltä minusta tuntuu. Ihmisillä on sellaisia vaistoja, joita on aivan mahdoton selittää. 

Kansainvälisesti tunnettu ja palkittu keramiikkataiteilija Rut Bryk (1916-1999) kuuluu taideteollisuutemme kultakauden mestareihin. Graafikoksi kouluttautunut Bryk sai oman ateljeen Arabian tehtailta vuonna 1942 ja sen turvaama taiteellinen vapaus antoi hänelle mahdollisuudet nousta Suomen taiteen huipulle. Herkkien satutunnelmien tulkista tuli ajan oloon abstraktin ilmaisun uudistaja.

Soho. 1968

  Minä havahduin (varmasti monen muun tavoin) Brykin taiteeseen viime vuonna,  hänen juhlavuotenaan Espoon modernin taiteen museossa EMMA:ssa järjestetyn näyttelyn tiimoilla.
Näyttelyn kuratoi Helsingin yliopiston taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen dosentti Harri Kalha, jonka käsialaa on myös tämä juhlanäyttelyn yhteydessä julkaistu kirja. Olen palannut teoksen pariin yhä uudelleen ja uudelleen, sillä sen anti on mielestäni ehtymätön!

Ja mikä parasta, EMMA:n tuottama näyttely on paraikaa esillä Turun taidemuseossa, jossa Brykin taidetta voi käydä ihailemassa toukokuun kolmanteentoista päivään (13.5.) asti.

Elämän taide luo mielenkiintoisen ja monipuolisen katsauksen Brykin elämään ja taiteeseen. Se on tietenkin myös varsinaista katselunautinnon ilotulitus, mistä kiitos kuuluu ensisijaisesti taiteilijalle itselleen, mutta myös kirjan laadukkaalle toteutukselle ja painatukselle. Yritin ottaa muutaman valokuvan kirjan upeista aukeamista, mutta talvikauden pimeys ei suosi sisäkuvauksia...

Leikki. 1957

 Elämän taide esittelee Brykin tuotantoa todella laajalla kaarella. Kalha todella pysähtyy (ja siinä samalla pysähdyttää myös lukijansa) Brykin upeiden teosten äärelle: katsantokannassa saavat tilaa yhtä hyvin taidehistorialliset detaljit kuin henkilökohtainen eläytyminen. Tämä akateemisuuden ja henkilökohtaisuuden kombinaatio tekee teoksesta erityisen viehättävän ja lähestyttävän. Kirjan äärellä tunsinkin tutkiskelevani Brykin teoksia todellisen taiteenystävän opastuksella. Kahlan tulkinnat toivat katselukokemukseeni syvyyttä ja innoittivat minua tekemään teoksista myös omia tulkintojani.

Puhtaan taidenautinnon lisäksi teos tekee jumalaisen hienon sukelluksen 1900-luvun taidesuuntauksien ja -konventioiden saloihin: Kalhan tekstiä lukiessa teoksen sisältämä tuhti tietoaineskin sujahtaa mieleen kuin itsestään... Ei siis ole ihme, että teos pääsi viime vuonna tietoteosten Finlandia-ehdokkaaksi.

*

Rut Brykin taiteellinen tie oli pitkä ja monivaiheinen. Hänen vuosikymmenten pitusen taiteilijauransa aikaan osui myös Suomen taideteollisuuden loistokas ja unohtumaton kultakausi, johon  Bryk oli omalta osaltaan vaikuttamassa.

Kaupunki auringossa, 1975. 2,96 x 4,79 m. Taidemuseo  HAM

Rut sai kipinän taiteisiin jo lapsena: isä, puolanjuutalainen asianajaja ja perhostutkija Felix Bryk oli opiskellut taidetta Krakovan yliopistossa ja äiti Aino Mäkisen sisko oli naimisissa taiteilija Pekka Halosen kanssa. Varhaislapsuutensa Rut vietti Ruotsissa mutta muutti äitinsä ja sisarustensa kanssa Suomeen vanhempiensa eron jälkeen. Kesät perhe vietti Karjalassa ädin lapsuusmaisemissa, jotka vaikuttivat vuosia myöhemmin Brykin kuvakieleen.
Taiteellisesti ja matemaattisesti lahjakas pääsi opiskelemaan arkitehtuuria, mutta veljiensä vastustuksesta (!) johtuen päätyi taideteolliseen korkeakouluun, graafiselle linjalle.
Jo opiskeluajat toivat esiin  Brykin erityislaatuisuuden. 30-luvun ankaran funktionaalisuuden 'vastaisesti' hänen työnsä hehkuivat  väriä ja omakohtaisuutta. Ilmaisukeinokseen hän löysi erityisesti linoleikkauksen, jonka karkeahko viiva siirtyi myöhemmin myös hänen keraamisiin töihinsä.

Keramiikan Bryk löysi taideakatemiassa jatko-opintojensa aikana. Harjoittelukausi Arabian tehtailla avasi uusia ovia, ja taiteilija tunsi tulleensa kotiin...
Bryk koki Arabian taideosaston työilmapiirin heti omakseen: " Minua viehätti se suuri vapaus, jolla he tekivät töitään. Kukaan ei pakottanut mihinkään, jokainen teki sitä, mitä halusi ja silloin, kun halusi. -- Tunnelma osastolla oli merkillinen, enkä usko, että sellaista tunnelmaa enää missään voisin kokea", hän muisteli myöhemmin. Taideosaston käytävät olivat sakeana inspiraation tähtisumua - taiteilijayksilöiden luomisvimma oli vapauden kääntöpuoli, sen luonnollinen edellytys. 

Taiteilijana Bryk oli kokeileva, kaiken aikaa uutta etsivä ja tietyssä mielessä myös ajan taidekäsityksiä kyseenalaistava: jos hän milloin sai päähänsä lisätä teoksiinsa esimerkiksi Arabian ullakolta löytämiään vanhoja, romantiikkaa tihkuvia siirtokuvia tai modernistien karttamaa kultausta, hän teki niin siekailematta. Leikkiin rinnastuva taiteellinen kokeilevaisuus ja jatkuva tekemisen kautta oppiminen olivat käsitykseni mukaan olennainen osa Brykin luomisprosessia - ja juuri näitä ominaisuuksia ihailen hänessä henkilökohtaisesti eniten.

Puu. 1978-1980. 2,42 x 3,81 m. Suomen Pankki.

Tämä uskalias taiteentie vei Brykiä grafiikasta tekstiilitaiteen kautta keramiikkaan, josta lopulta tuli hänen omin materiaalinsa. Hänen taiteellinen ilmaisunsa muuttui vuosien kuluessa dekoratiivisesta, naivistisen poeettisesta ilmaisusta kohti abstraktimpaa, mutta hän teki muutoksen omilla ehdoillaan, ei sinällään 'ajan vaatimusten' vuoksi. Oma näkemys korostui, ja juuri sen vuoksi Bryk kuuluu aikansa taideuudistajiin: hän ei toistanut jo olemassaolevaa, vaan loi uutta: suuria linjoja ja pintoja,  elävää ja hengittävää keramiikkaa, joka saa katsojansa sanattomaksi...

Vapaus oli tärkeää myös yksityiselämässä: luulenkin, että Rut Brykin ja Tapio Wirkkalan hyvin tasa-arvoiselta vaikuttanut taiteilija-avioliitto omalta osaltaan tuki Rutin vapaata ajattelua ja tekemistä. Tuntuu kuin heidän yhteiselonsa oli match made in heaven, sillä he eivät koskaan kyseenalaistaneet toistensa taiteilijuutta, tarvetta omaan tekemiseen ja taiteelliseen vapauteen. Vaikka Wirkkala nousi paremmin suuren yleisön tuntemaksi, heidät molemmat noteerattiin oman alansa kansainvälisessä piirissä todellisiin huipputekijöihin.

*

Juuri tällä hetkellä olen rakastunut erityisesti Brykin abstrakteihin, moniulotteisiin teoksiin, joiden (usein) monokromaattiset pinnat heräävät eloon valon vaikutuksesta. Noita töitä valitsin myös tämän jutun yhteyteen. Voisin tarkastella teosten  kompositiota, huolellisesti aseteltuja yksityiskohtia ja erilaisilla lasitteilla käsiteltyjä  pintoja tuntikausia...   Mikä keramiikan moniulotteisuus, pintojen elävyys, värien juoksu... On kuin itse luonto heräisi teoksissa eloon:

Suolampi, 1978.  125 x 146 cm.

Brykin taide on hyvin voimaannuttavaa: Se ruokkii samaan aikaan silmiä, sydäntä ja älyä.
Ja tämä Harri Kalhan Rut Bryk. Elämän taide on erinomainen johdatus taiteilijaneromme maailmaan. Suosittelenkin kirjaa täydestä sydämestäni!
Muista myös Turun taidemuseon Rut Bryk: Taikalaatikko -näyttely, 13.5. saakka!



Harri Kalha: Rut Bryk. Elämän taide
EMMA 2016
Kirjan graafinen muotoilu ja taitto: Anne Kaikkonen