Italo Calvino: Näkymättömät kaupungit

Marco Polo kuvailee sillan kivi kiveltä.
- Mutta mikä kivi kannattaa siltaa? kysyy Kublai-kaani.
- Siltaa ei kannata tämä tai tuo kivi, Marco vastaa, vaan kaaren linja jonka ne muodostavat.
Kublai-kaani on hiljaa ja miettii. Sitten hän lisää: - Miksi puhut minulle kivistä? Minua kiinnostaa vain kaari.
Polo vastaa: - Ilman kiviä ei ole kaarta.

Italo Calvinon ajattomassa ja unenomaisessa romaanissa saamme seurata tutkimusmatkailija Marco Polon ja Kiinan ensimmäisen keisarin, Kublai-kaanin keskusteluja, joissa Polo kertoo suurkaanille matkoillaan kohtaamistaan kaupungeista.

Romaanin taustalla välkehtivät Polon omat matkakertomukset, joissa hän kertoo solmineensa hyvin läheisen suhteen tuohon kiinalaiseen mahtimieheen. Siitä, ylsivätkö Polon matkat todellisuudessa koskaan Kiinaan saakka, ei ole varmuutta, mutta mitäpä merkitystä moisella sivuseikalla olisi: todellisuus voi toisinaan olla tarua ihmeellisempää, ja joskus tarut muovautuvat uusissa käsissä entistäkin kiehtovimmiksi. Niin on käynyt tälläkin kertaa.

Astun  kirjan myötä Calvinon taikapiiriin, valveen ja unen rajavyöhykkeelle. Maailmaan, missä kaikki mahdolliset menneisyydet ja tulevaisuudet ovat läsnä yhtä aikaa.

Romaanin alussa Polo raportoi tutkimusmatkoistaan miltei virkamiesmäisellä otteella, mutta aikaa myöten keskustelut muuttuvat intiimeiksi ja syvällisiksi pohdinnoiksi elämästä ja olevaisuudesta - ja lopulta he ymmärtävät toisiaan niin hyvin, että ääneen lausuttuja sanoja ei enää tarvita.

Kaupungit, joihin Polo kuulijansa vie, ovat elävän olennon kaltaisia; ne hengittävät, muuttavat muotoaan, työntävät juuriaan maan ja veden alle, kurkottavat taivaisiin kunnes sortuvat oman historiansa painosta, rakentuakseen jälleen uudelleen juuri tässä tai jossakin toisaalla, toisessa ajassa.

Kun olen nähnyt yhden kaupungin, olenko nähnyt ne kaikki?

Kaupungit, mielikuvat ja aika kietoutuivat tiiviiksi, välkähteleviksi ajatuskimpuiksi, joista en saa otetta. Yritän nähdä Calvinon mieleen, tunkeutua hänen ajatuksiinsa, vaikka itse asiassa minun pitäisi tajuta päästää irti ja lakata hakemasta merkityksiä.

Mutta mieleni ei pysy hiljaa. Se alkaa rakentaa Polon kaupungeista omaa peilikuvaansa  - ja yhteisen tajunnamme ja historiamme metaforaa. Mutta mitä innokkaammin  yritän saada lukemaani järjestykseen, sen kauemmaksi merkitykset pakenevat...

Tajuan, että näihin tarinoihin on tartuttava samalla tavoin kuin ohikiitäviin hetkiin. On otettava esimerkkiä nöyräsydämisestä matkalaisesta ja pysähdyttävä hiekkaerämaan suvantoihin ihailemaan horisontissa kangastelevaa kaupunkia, jonka kupolit nouseva aurinko on juuri sytyttänyt kultaiseen, tulenpalavaan hehkuun. Näky houkuttaa minut jatkamaan matkaa -

- Mutta kun katseeni tarkentuu, kangastus on poissa...

Matkani kuubalaissyntyisen ja Italiassa uransa luoneen Italo Calvinon tuotantoon on vasta alussa. On sanomattakin selvää, että aion ruokkia mieltäni ja sydäntäni hänen kirjoillaan jatkossakin . Näen edessäni jo varsin runsaana notkuvan kirjallisen herkkukattauksen: Näkymättömien kaupunkien lisäksi Calvinolta (1923 - 1985) on suomennettu yksitoista teosta.


Italo Calvino:Näkymättömät kaupungit (Le città invisibili, 1972)
Tammi 2011
Suomentanut Jorma Kapari
Alkuperäiskieli: italia