Truman Capote: Kesän taittuessa

Yleensä sitä yrittää näissä kirjajutuissaan tulkita lukemaansa mahdollisimman  'puhtaalta pöydältä'; kiinnittämättä liikaa huomiota kirjailijaan, hänen elämäänsä ja persoonaansa. Joskus aikeessa onnistuu, mutta toisinaan kiusaus kurkistaa kulissien taakse käy ylitsepääsemättömäksi. Niin tapahtui esimerkiksi nyt, miettiessäni kuinka parhaiten esittelisin tämän kesällä lukemani pienen kirjahelmen:  New Yorkin ristiriitaisena seurapiirihaina tunnetuksi tunnetuksi tullut kirjailija ja toimittaja Truman Capote (1924 -1984) suorastaan vaati päästä tämän jutun valokeilaan. 

Lousianassa syntynyt ja jo nuorena New Yorkiin muuttanut Capote koki varsin rikkinäisen ja epävarman lapsuuden ja nuoruuden. Kiusattu, identiteettikysymysten kanssa painiva herkkä poika alkoi jo kouluaikanaan kasata ympärilleen omaa pientä ja samanhenkistä, pääasiassa juhlimiseen ja tanssimiseen keskittyvää sociétéaan. Hän pääsi jo teini-ikäisenä töihin The New Yorker -aikakauslehteen, ja löysi pikku hiljaa  kaupungin seurapiireihin, lopulta sen kuumimpaan ytimeen. Koulukiusatusta ja äidin hyljeksimästä Trumanista tuli lopulta jetsetin suosikkipoika ja kaikkien juhlien vetonaula. Marraskuussa 1966 hän järjesti kaikkien aikojen kirjanjulkkarikemut, Black and White - naamiaiset, joita yhä vieläkin muistellaan aikakauden suurimpana ja tärkeimpänä seurapiiritapahtumana. 

Humusta huolimatta Capote ehti  kirjoittaa - vieläpä kaunokirjallisuutta uudistaen. Suomalaisille lukijoille lienee tutuin hänen elokuvaksikin taivutettu teoksensa Aamiainen Tiffanylla. Capoten mittavasta tuotannosta on edellisen lisäksi suomennettu kolme romaania. Hänen tärkeimmäksi teoksekseen nousee kuitenkin Kylmäverisesti-teos (Tammi, 1966), jota voitaisiin kutsua maailman ensimmäiseksi dokumenttiromaaniksi.

Seurapiiri käänsi Capotelle selkänsä, kun eräässä lehdessä julkaistiin otteita hänen vielä kirjoitusvaiheessa olleesta, varsin avoimesta paljastuskirjastaan Answered Prayers, joka lopulta julkaistiin vasta kirjailijan kuoleman jälkeen. Mikä sai jetsetin kultapojan vuotamaan piirinsä salaisimmatkin tiedot ulkopuolisille? Oliko hänen hampaaankoloonsa tarttunut matkanvarrella liikaa kuonaa vai toimiko hän vain niin kuin asialleen omistautuneen reportterin tuleekin?  Kamppailu toimittajan, kirjailijan ja ikuiseen juhlimiseen rakastuneen pintaliitäjän roolien välillä on varmasti aiheuttanut Capotelle huikeaa sisäistä myllerrystä.

Hänen kiinnostuksensa seurapiirien dekadenssiin ilmeni jo varhain, siitä on on osoituksena tämä jo 1940-luvun alussa kirjoitettu esikoisteos, joka Answered Prayersin tavoin  sai päivänvalonsa vasta postuumisti, vuonna 2007.

Kirjoittaessaan  Kesän taittuessa -romaaniaan Capote oli hädin tuskin parikymppinen. Tästä huolimatta kesäinen nuoruuskuvaus on kirjoitettu hämmästyttävällä psykologisella tarkkuudella ja kypsyydellä, vaikka sisältääkin jonkin verran myös kirjallisuudesta tuttuja kliseitä...

 Tarinan päähenkilö, New Yorkin kermaan kuuluvan perheen tytär Grady McNeal, jää kesäksi kaupunkiin muun perheen lähtiessä viettämään lomaansa Eurooppaan. 

Eletään sykkivää 1920-lukua. Maailma on toipumassa ensimmäisestä maailmansodasta, ilmassa on lupauksia uudesta, uljaasta tulevaisuudesta. New Yorkin heinäkuu on kuuma, kaupunki hehkuu elämää ja 'nykyaikaa'. 

Grady edustaa aikansa uutta, vapauteen kurottavaa naistyyppiä. Hän ei tyydy istumaan pelkääjän paikalla vaan hyppää ohjaimiin lyhyet ja punaiset hiukset leimuten: hän tahtoo itse päättää suunnan ja kohtalonsa -  myös ihmissuhteissa. 

Gradyn itsenäistymispyrkimyksiin kuuluu olennaisesti halu kokeilla myös rakkauden ja seksuaalisuuden rajoja. Nuori nainen valitsee tunteidensa kohteeksi brooklyniläisen, parkkipaikalla työskentelevän Clyde Manzardin, jonka elämänpiiri poikkeaa täysin hänen omasta, turvallisesta ja rajoittuneesta elinympäristöstään.

Tarinan alussa Gradyn vaikuttimet tulevat esiin häkellyttävän selvästi: suhde työväenluokkaan kuuluvaan poikaan on osa hänen itsenäistymisrituaaliaan. Capoten tapa kirjoittaa saa suhteen muistuttamaan enemmänkin kissa ja hiiri -leikkiä kuin tasaveroista rakkaustarinaa.  

Tarinan edetessä asetelma kuitenkin muuttuu. Kesäpäivät ja -yöt kuluvat, ja vapaus, joka tuntui ensin äärettömältä, näyttää Gradylle rajansa...

Mutta miten muuten kuin juuri näin tämä vasta 17-vuotias nuori nainen voisi rakastaa - hänen tapansa toimia on tiedostamatonta ja viatonta, ja hän todella rakastaa Clydea, joka tuntuu olevan elämässään yhtä eksyksissä kuin Grady itse. 

Odotetusti heidän maailmansa törmäävät  vastakkain, vieläpä hyvin shakespearemaisesti. Tarinan lopputulema on aistittavissa New Yorkin iltataivaan ilotulitusmaisen kauniissa hehkussa, läkähdyttävien kesäpäivien viimeisissä valonsäteissä, Gradyn autoradiosta tulvivassa laulussa... Let's get away from it all...

Capote ei ollut tyytyväinen romaaninsa käsikirjoitukseen, sillä kertoman mukaan hän oli muuttaessaan jättänyt sen asuntoonsa uusien vuokralaisten hävitettäväksi. Käsiksen luultiin siis tuhoutuneen tai ainakin kadonneen iäksi, kunnes se ilman ennakkovaroitusta löytyi Sothebyn huutokauppakamarille tarjottujen, Capotelle kuuluneiden papereiden joukosta. 

Neljälle ruutuviholle kirjoitetun käsikirjoituksen löytyminen on yksi viime vuosikymmenten kirjallisista tapauksista (ja muistuttaa muuten hämmästyttävänkin läheisesti Capoten pitkäaikaisen ystävän Harper Leen Kaikki taivaan linnut -romaanin käsikirjoituksen kohtaloa: ihmeellisiä ovat kirjallisuuden tiet.) 

Capoten päätös jättää käsikirjoituksen kohtalo kolmansiin, täysin tuntemattomiin käsiin tuntuu oudolta - ja samalla ihmeen kiehtovalta. Ehkäpä hän tahtoi antaa onnekkaalle sattumalle mahdollisuuden. Tahtoisin niin kovasti uskoa, että myös Grady ja Clyde saivat sellaisen...

Truman Capote: Kesän taittuessa (Summer Crossing, 2005)
Tammi 2007
Alkuperäiskieli: englanti