Luettuani renessanssintutkija/kirjailija/toimittaja Pekka Matilaisen huikean hienon tietokirjan Muutoksen tekijät - Renessanssin synty ja perintö kiinnostuin myös hänen kaunokirjallisesta tuotannostaan, joka sisältää muun muassa kolme romaania, muistelmateoksia ja useita esseeteoksia.
Omasta hyllystäni löytyi sopivasti tämä vuonna 2013 ilmestynyt, ja Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan saanut historiallinen romaani Kupoli, jonka tapahtumat sijoittuvat renessanssiajan Italiaan.
Teosta voi lukea yhtä hyvin dekkarina kuin perinteisenä tarinallisena romaanina, vähän samaan tapaan kuin Umberto Econ Ruusun nimeä. Kupolissa ollaan muutoinkin Ruusun nimen jäljillä, mutta Matilainen kertoo tarinansa luonnollisesti täysin omalla tyylillään ja äänenpainoillaan. Kirjasta huokuu Matilaisen perehtyneisyys renessanssiin ja sen taustalla vaikuttaneeseen antiikin aikaan.
Pääsemme tarinan siivillä vuoden 1423 Firenzeen, sen kaduille, toreille, ilotaloihin ja palatseihin. Mahtavien Medicien hallitsema renessanssin keskus elää loistonsa päiviä: tuomiokirkon kupoli on nousemassa ilmeen lailla kohti taivaita, taide- ja kulttuurielämä kukoistavat. Humanistit luovat täällä uutta maailmaa...
 |
| Firenzen tuomiokirkko Santa Maria del Fiore. Kuva: wikipedia |
Loschin matkaseuralainen, kirjurioppilas Toni, joka toimii tämän tarinan muistiinmerkitsijänä, on puolestaan sukua Ruusun nimen Adson Melkinille. Tällaiset mestari-oppipoika-asetelmat ovat tuttuja monista historiallisista romaaneista ja yhä ne vain toimivat - mitä mainioimmin myös tässä tarinassa.
Loschi on saapunut kaupunkiin pitkän poissaolon jälkeen, sillä hänen ystäväänsä, Medicien kirkon pappia, syytetään ylhäisen nuorukaisen murhasta. Firenzen pimeälle kujalle virumaan jätetyn nuorukaisen hallussa ollut mittaamattoman arvokas käsikirjoitus on tiessään. Loschi haluaa pelastaa ystävänsä, selvittää murhaajan henkilöllisyyden ja päästä kadonneen käsikirjoituksen jäljille...
Renessanssi ihannoi keskiajan takaista antiikkia, joten oli luonnollista että vanhojen kirjoitusten etsiminen oli 1400-luvun Firenzessä varsinainen villitys. Se oli kuitenkin haasteellista, sillä uskonnollista ilmapiiriä - ja katolisen kirkon mahtia - uhanneita antiikin kirjoituksia oli menneinä vuosina tuhottu ja piilotettu. Etsintäoperaatiot ovat saattaneet äityä tulisiksikin, ajoihan niitä paitsi intohimoinen rakkaus tieteisiin ja filosofiaan, myös haaveet taloudellisista hyödyistä. Tämänkaltaisilla tarinoilla on siis todellisuuspohjaa, ja ehkäpä sen vuoksi ne ovatkin tulleet meille niin tutuiksi monista historiallisista romaaneista ja elokuvista.
Pekka Matilainen versioi tätä miltei ikonista kertomustyyppiä mielestäni täyden kympin arvoisesti.
Matilainen jatkaa Antonio Loschin ja Tonin tarinaa tänä vuonna ilmestyneessä teoksessa Miniatyyrimaalari.
Pekka Matilainen: Kupoli
Atena 2013
Kiitos Kaisa Reetta T Kupolin mainiosta esittelystä! Miniatyyrimaalarista pidin todella paljon ja Takaisin nollapisteeseen on tuloillaan, mutta tätä lukukokemusta olisin ilman Sinua jäänyt vaille.
VastaaPoistaEn tiedä, kuinka Matilainen sen tekee, mutta minut hän kyllä vie vaivatta mukanaan renessanssin maailmaansa ja siitä hänelle kiitos:)
Takkutukka, miniatyyrimaalari on lukulistalla, samoin kuin Takaisin nollapisteeseen. Viimeksi mainittu kiinnostaa sekin kovasti.
PoistaOnneksemme meillä on näitä historiaa tuntevia kirjoittajia!
Kiitos kommentistasi <3
Hieno esittely ja kiva, että luit tämän Kupolin, sillä se kutkuttaa mielikuvitusta ja haluan lukea sen.
VastaaPoistaMinua hiukan harmittaa, kun luin ensin Miniatyyrimaalarin. Kupoli pitää lukea jossakin vaiheessa. Näyttää kuitenkin siltä, että päähenkilö on eri, vaikka Antonio on yksi Miniatyyrimaalarin henkilöistä.
Mai, ai se menee siis niin... Nouseeko Toni Miniatyyrimaalarissa enemmänkin vaokeilaan? Sen mitä olen silmäillyyt, luvassa on jälleen kiinnostavaa luettavaa!
PoistaKiitos kommentistasi <3
Tämä on ollut pitkään lukulistallani. Jonain päivänä... sillä sen verran hyvää tastä on kirjoitettu. Ja sen jälkeen Miniatyyrimaalari kiinnostaa kanssa.
VastaaPoistaPaula, suosittelen ättä, etenkin jos pidät historiallisista romaaneista!
PoistaKiitos kommentistasi <3