Noista lukukokemuksista syntyi ajatus tuoda Venetsia tänne blogiinkin eräänlaisten teemaviikkojen muodossa.
Luvassa on historiaa ja nykypäivää, tuttuja kasvoja uusista näkökulmista, rakkautta, taidetta, muistoja, silmänkääntöjä ja seikkailua... Antikoia, kirjakauppoja ja kirjastojen tietokantoja kolutesssani löysin myös monia sellaisia kirjoja, jotka eivät nyt näille teemaviikoille ehtineet. Niihin palajan myöhemmin. Kahden viikon aikana ehdin kirjoittaa seitsemästä kirjasta. Linkit juttuihin alla:
5.9. Hannu Raittila: Canal Grande
7.9. Hannu Mäkelä: Syksy Venetsiassa
9.9. Tessa Kiros: Venetsia - ruokaa & unelmia
11.9. Donna Leon: Tuntematon ihailija
13.9. Hannu Mäkelä: Casanova
15.9. Melania G. Mazzucco: Mestarin tunnustukset
17.9. Joseph Brodsky: Watermark. An Essay on Venice
En tiedä, olisivatko nämä teemaviikot syntyneet, jos olisin vieraillut Venetsiassa... Kuka kirjailija se lausuikaan: 'mielikuvitustamme ruokkivat eniten paikat, joissa emme koskaan ole käyneet'. Allekirjoitan ajatuksen täydestä sydämestäni; joskus mielikuvamatkat riittävät, mutta täytyy myöntää, että pientä matkakuumetta on nyt ilmassa!
 |
| commons.wikipedia.org. Canaletto |
***
Tuhatvuotinen, kulttuurin itsenäinen mahtikaupunki on muuttunut Disney Worldiksi, sanotaan. Tämä on varmasti totta, ainakin osittain. Turistivirrat, yhä raskaammaksi käyvä laivaliikenne ja idässä halvalla tuotettu, venetsian omia käsityöperinteitä alas ajava piraattikrääsä tukkivat kaupungin. Sanotaan että kaikki Venetsiassa aitona tarjoiltu onkin itse asiassa keinotekoista, hyvin pakattua näytelmää...Niin kyyninen en osaa olla, ettenkö uskoisi, etteikö tämän hitaasti mereen uppoavan kaupungin sydämessä olisi kaikesta huolimatta vielä jotakin aitoa ja uniikkia. Usko vahvistui tällä kirjallisella Venetsiamatkallani.
 |
| Kuva: commons.wikimedia.org |
Kaupunkia meren yllä kannattelevat puupalkit hajoavat ennen pitkää ja pelastamisyrityksistä huolimatta yhä rajuimmiksi käyvät aqua altat vievät lopulta voiton. Venetsialaiset ovat tottuneet elämään oikuttelevien luonnonvoimien kanssa, heillä on kyky ottaa asiat vastaan rennosti, sellaisina kun ne vastaan tulevat; tällaiseen käsitykseen on ainakin ulkopuolisen helppo päätyä. Rentous, hitaan elämän ymmärrys, kyky nauttia elämän pienistä iloista: Se aidoin Venetsia taitaakin löytyä ihmistä ja heidän elämänasenteestaan...
 | |
|
Tämähän on mahtava idea. Jännityksellä odotan, mitä kirjoja blogiisi teeman tienoilt a ilmestyy.
VastaaPoistaOmppu, tykkään itsekin tästä ideasta. Pari kolme seuraavaakin teemaa on jo mietittynä :)
PoistaKiitos kommentistasi <3
Hieno avausteema. :) Minulle nousee kirjallisesta Venetsiasta mieleen vain Donna Leonin dekkarit ja Joseph Brodskyn Veden peili, johon ihastuin jokunen vuosi sitten. Venetsiassa en ole koskaan käynyt, mutta mukavaa, että tarjoilet nojatuolimatkan syksyn alkajaisiksi. Ja sinulla on ihana uusi ilme täällä blogissa. :)
VastaaPoistaKiitos MarikaOksa :) Donna Leonia olin lukenut viimeksi joskus seitsemisen vuotta sitten, ja kyllä: Joseph Brodsky! <3
PoistaAloitan syksyn haaveillen :)
Kiitos kommentistasi <3
Sitä Venetsian matkaa tässä odottelen minäkin. Roomassa ja Milanossa olen käynyt ja vielä sinne Venetsiaan haluaisin, ehkä ei pahimpaan ruuhka-aikaan.
VastaaPoistaOlen lukenut sen Thomas Mannin kirjan ja Joseph Brodskyn pienromaanin, muutaman Donna Leonin dekkarin. ja eikös itse Hannibal Lecter viihtynyt Venetsiassa toisessa elokuvassa.
Mai, Venetsiassa olisi kyllä todella mielenkiintoista piipahtaa muutenkin kuin kirjallisesti...Ja niin, ehkä syksyllä tai talvisaikaan, pahimpia ruuhkia haluaisin myös minä välttää.
PoistaTuttuja nimiä, paitsi yksi: H.L. -leffoja en ole pystynyt (herkkiksenä) katsomaan.
Kiitos kommentistasi <3
Venetsia minullakin vielä kokematta, mutta moni kirja on sinne vienyt - esim. Donna Leonin Brunetti ja Sanna Tahvanainenkin vei Pikkumustassa Coco Chanelin sinne...
VastaaPoistariitta k, Brunetti kuului yhteen aikaan jokavuotisiin luettaviini, nyt luin Leonia pitkästä aikaa saadakseni Venetsiaviikoilleni toisenkin naiskirjailijan. Jälleennäkeminen oli oikeastaan ihan piristävä :)
PoistaKiitos kommentistasi <3
Hauska idea nämä teemaviikot. Odotan mitä Venetsia tuo tullessaan. En ole koskaan lukenut Leonia, mutta näistä täällä mainituista Mann, Brodsky ja Canal Grande on luettu. Äkkiseltään mieleen tuli myös Jeanette Wintersonin Uskallus ja intohimo (vai onko se pelkkä Intohimo?), Juan Manuel de Pradon kirja, jonka nimeä en muista ja Ian McEwanin Vieraan turva. Mutta Venetsiaan sijouttuvia/Venetsia aiheisia kirjoja on varmaan lukuisia ja lukuisia, joten on hauska nähdä mitä täällä esitellään Venetsiaviikolla. :)
VastaaPoistaMä olen käynyt Venetsiassa kerran päiväseltään ja ehkä siksi sanonkin tässä vähän latistaen, että Venetsia ei kärsi pelkästään turistien massoista vaan myös ihan valtavasta muuttotappiosta. (Kävisin siellä kyllä ihan mielellään uudestaan, kunhan olisi off-season.)
sanna, näillä teemaviikoilla on minulle itselleni ihan erityinen merkitys. Osuin jo viime vuonna eräänlaiseen inspiraation allonpohjan tämän kirjabloggauksen kanssa.
VastaaPoista- Nyt, pitkän blogiloman ja uusien juttujen myötä virtaa ja inspistä tuntuu taas riittävän.
Winterson ja Prado ovat noista mainitsemistasi mulle tuntemattomia, laitan nimet ylös ja tutustun kirjoihin, kiitos vinkistä! <3
Asukkaat varmasti pakenee osittain sitä järjetöntä turistitulvaa. Jos turistien määrä on sellainen, mitä olen kuullut, en yhtään ihmettele ihmisten lähtöhaluja...
Jos menen Venetsiaan, valitsen Off-seasonin, ehdottomasti!
Kiitos kommentistasi <3