Tämän syksyn suunnitelmissa on tuoda blogiin entistä enemmän vanhempaa kirjallisuutta. Sellaista, jota ei välttämättä enää kirjakaupoista löydy - yhä nopeutuvan kirjakierron vuoksi. Luojan kiitos meillä on vielä hyvin toimiva kirjastolaitos ja antikvariaatit.
Tämä on kannanottoni hyvän, aina ajankohtaisen kirjallisuuden puolesta. Toivoisin kirjakauppojen edes jossakin määrin panostavan valikoimiensa laajuuteen, sillä hyvä kirjallisuus ei vanhene koskaan. Olen surullisena seurannut kirjan 'käyttöiän' lyhenemistä, uusien teosten päätymistä nopean alelaarikierron kautta makulointiin. Kirjakaupoista ei enää löydy paria vuotta vanhempaa kirjallisuutta, saati tärkeitä klassikkoja, joiden luulisi kuuluvan jokaisen vakavasti otettavan kirjakaupan valikoimiin.
Surullista mutta totta: kirjallisuus on muuttumassa 'kertakäyttöhyödykkeeksi'. Olisiko mahdollista, että voisimme lukijoina (siis kirjallisuuden 'kuluttajina') vaikuttaa kehityksen suuntaan?
~~~~
Tänä syksynä tuon blogiin teemaviikot, joiden aikana syvennyn johonkin aiheeseen useamman jutun voimalla. Käyn kirjallisilla matkoilla ja tutkiskelen erilaisia, itseäni kiinnostavia aiheita, koluan kirjakauppoja, kirjastoja ja antikvaareja etsiskellen aiheisiin soveltuvaa kirjallisuutta. Toivon, että teemaviikot tuottavat iloa myös blogini lukijoille. Itse olen jutusta aika innoissani,sillä olen saanut sitä kautta kaipaamaani uutta inspiraatiota bloggailuun. Ensimmäiset teemaviikot pyörähtävät käyntiin ensi viikon alussa.
Sitten Tietokirjaviikkoon...
Tässäpä nopeasti valikoitu suosituslistani Tietokirjaviikon kirjastoreissuille. Yritin keräillä listalle hyvin erilaisia kirjoja, asiaa laidasta laitaan. Yhteisenä nimittäjänä näissä kirjoissa on vain oma tunteeni: nämä lukukokemukset haluaisin jakaa kaikkien kanssa. Teokset sattuivat listalle satunnaisessa järjestyksessä.
Metsä ei ole pelkkä selluloosavarasto, vaan oma, elävä ja itsenäinen maailmansa, jonka itseisarvoa emme saa milloinkaan unohtaa. Saksalainen metsänhoitaja Peter Wohlleben herättelee lukijaa huomaamaan puiden salatun kauneuden. Puiden elämä on monipuolisempaa ja syvempää kuin olemme osanneet kuvitellakaan, hän sanoo...
Rakastan kirjoja jotka yllättävät. Parhaimmat lukukokemukset tuulettavat ajatuksia ja saavat minut tarkastelemaan omia mielipiteitänikin uudesta näkökulmasta, joskus jopa muuttamaan niitä - tai ainakin tuuppivat minua perustelemaan arvojani ja uskomuksiani entistä paremmin.
Israelilaisen historiantutkijan Yuval Noah Hararin vastikään suomeksi ilmestynyt teos Sapiens. Ihmisen lyhyt historia kuului ehdottomasti juuri tällaisiin lukukokemuksiin.
Upea tieto/proosateos metsiemme kuninkaasta. Runsaan tiedon ja upeiden kuvien rinnalla kulkee Kimmo Ohtosen oma, sydämeenkäyvä, toivoa antava elämäntarina.
Pidän tavattoman paljon Lappalaisen tavasta kirjoittaa historiaa. Hän osaa sukeltaa tapahtumien ytimeen ja nostaa ihmisen ja hänen kokemuksensa esiin monesti hyvinkin kliseisiksi maalattujen kuvien takaa. Tässä teoksessa matkataan 1600-luvun Pohjolaan. Maailman painavin raha on täynnä tunnelmakuvia, huomioita ja kutkuttavan hauskasti kerrottuja detaleja tuon ajan maailmankatsomuksesta, uskomuksista ja ihmisten yksityiselämästä. Lappalainen saa lukijansa katsomaan historian hämyyn täysin uudesta näkökulmasta. Tätä teosta lukiessani purskahtelin hersyvään nauruun tämän tästä: näin vetävästi kirjoitettua historiaa en ole koskaan aikaisemmin lukenut!
Venytän tämän kirjan kohdalla tietoisesti tietokirjallisuuden määritelmän rajoja: Jänis ymmärretään yleensä romaaniksi, mutta se on ehdottomasti myös tietokirja. Ja voi, millainen: hämmästyttävä, hengästyttävä, kaunis, unenomainen ja samalla pelottavan tosi. Näin kirjoitin kirjasta lukukokemukseni jälkeen: "Rakkaat ihmiset, lukekaa Jänis! En ole aikoihin lukenut sukutarinaa tai elämänkertaa, joka olisi näin täysi, näin monikerroksinen, näin ihmeellinen. Jänis jolla on meripihkanväriset silmät on runsaudensarvi, joka ei ehdy yhdellä eikä kahdellakaan lukukerralla. Dramaattisuutensa lisäksi kirja on taiteiden, hitaan elämän, käsityötaidon, vapaan kuljeskelun ja aistimaailman ylistys."
Muutoksen tekijät -kirjassa tutustumme Euroopan historiaan, keskiajan ja uuden ajan taitekohtaan, renessanssin (uudelleensyntymisen) aikaan, jolloin kulttuurin, erilaisten aatesuuntausten taiteen ja tieteen on katsottu puhjenneen arvaamattomaan, miltei ryöpsähdysmäiseen kukoistukseen. Must -kirja kaikille kulttuuri- ja aatehistoriasta kiinnostuneille!
Myllykankaan ja Pietikäisen toimittama Ajatusten lähteillä - Aatteiden ja oppien historiaa viitoittaa tietä länsimaisen ajattelun perusteisiin ja tieteen historiaan. Vastikään ilmestynyt kirja on ensimmäinen suomalainen aatehistoriaa ja tieteen historiaa yhteen kokoava teos.
"Ajattelutapamme ja käyttämämme kielet ovat historiallisesti rakentuneita: jokaisella sanalla, käsitteellä, sanonnalla ja maailman hahmottamisen tavalla on meitä yhdistävä historia. Seisomme kaikki "jättiläisten harteilla" ja hyödymme aikaisempien sukupolvien ajattelutyöstä tässä ja nyt. Ylipäätään "historia on aina läsnä nykyisyydessä ja tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmotuksessa".
Toivotan hyvää tietokirjaviikkoa!
~~~~~~~~~
“Wisdom is not a product of schooling but of the lifelong attempt to acquire it.”
― Albert Einstein
“Wisdom is not a product of schooling but of the lifelong attempt to acquire it.”
― Albert Einstein
Palasit lomalta hyvällä ja vahvalla teemalla vanhemman kirjallisuuden puolesta! Uutuuksien tulva ja kierto nopeutuu koko ajan sekä turhankin paljon niihin tulee kertakäyttöisinä tartuttua. Jos omasta hyllystä vanhempaa ja klassikkoa lukeekin, ei niistä tule - jostain kumman syystä - postatuksi. Tämä käytäntö menee tarkasteluun...
VastaaPoistaOhtosen karhu oli mahtava visuaalinen ja toiveikas kokemus ja Matilaisen "Muutoksentekijät" jätti pitkäkestoisen lukujäljen:) Helmasynnin uhallakaan, en malta olla mainitsematta hänen uusintaan "Miniatyyrimaalaria", viehko ja kiintoisa teos.
Takkutukka, pitkä tauko teki terää, nyt on taas virtaa jatkaa bloggaamista.
PoistaMatilaisen uutuudesta olen tietoinen ja jaluan ehdottomasti lukea sen jossakin vaiheessa. Tietääkseni uusin on jatkoa hänen Kupoli-teokselleen, joka odottaa minua jo lukulaitteella. Sen pariin aion ehtiä ensin.
Kiitos kommentistasi <3
Tervetuloa takaisin blogiarkeen <3
VastaaPoistaTuo kirjojen kertakäyttöisyys on ihan kamalaa, siinä väkisinkin katoaa jotakin sellaista, mikä kirjallisuudessa oikeasti on tärkeää. Parhaimmillaanhan teokset ovat nimenomaan ajattomia ja kantavat jotakin ikiaikaista ja pysyvää. Kai se vaan sitten niin on, että kaikki tässä maailmassa koetetaan taivuttaa nopean kierron alle. Ja onhan tuo nyt aika karua myös kirjailijantyön kannalta: kirjailija kirjoittaa teostaan ehkä vuosia, sitten se ahmaistaan parissa illassa ja unohdetaan taas uusien kirjojen alle - ja tosiaan, jos sitä ei tullut luettua siinä "omassa" sesongissaan, niin eipä lueta ehkä ollenkaan, kun tulee taas tarjolle tuhat uutta. No, onneksi voidaan sentään omalla pienellä panoksellamme laittaa tälle vähän hanttiin.
Mielenkiintoisilta kuulostavat uudet ajatuksesi ja teemaviikkosi ylipäätään, ihanaa saada sinut tänne taas <3
Katja, kiitos! <3
PoistaKun miettii, kuinka pitkään kirjailijat teostensa äärellä puurtavat, on miltei sydäntäsärkevää ajatella teosten lyhyttä 'julkista' tietä. Totta tosiaankin: onneksi meillä on mahdollisuus tehdä edes pikkuriikkinen haloo asiasta...
Kiitos kommentistasi <3
Teemaviikoista on takuulla iloa myös meille lukijoille! :) Itsekin koen kartuttaneeni De Waalin kirjasta myös tietojani ja ymmärrystä juutalaisten vainon alkuvaiheista. Teos oli toki myös tunteisiin vetoava kertomus. Tämä selittänee riemuni, kun Ateneumin Japani-aiheisessa näyttelyssä näin ensimmäisen netsukeni... :D
VastaaPoistaNellu, mukava kuulla! :)
PoistaDe Waal on yksi mieleenjäänempiä teoksia viime vuosilta. Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, aikooko hän kirjoittaa vielä jotakin uutta, vai oliko tämä nyt tässä, onko kaikki nyt sanottu...
Kiitos kommentistasi <3
Minä olen yrittänyt myös ottaa lukuun vanhempia kirjoja, koska enimmäkseen tulee luettua vuoden uutuuksia tai parin edeltävän vuoden kirjoja. Ilokseni huomasin että väliltä 2000-2010 olen sentään lukenut kymmenkunta kirjaa. Tämän vuoden vanhin on Paustovski vuodelta 1967 :)
VastaaPoistaHienoja tietokirjoja olet lukenut, itse en noista yhtäkään, vaikka tietokirjojen lukemista olen myös lisännyt.
Odotan suurella mielenkiinnolla teemavikkojasi!
Riitta K, minä taas aion lukea myös tänä syksynä uutta kirjallisuutta (erityisesti tietokirjallisuutta), mutta painotus siirtyy vanhempaan.
PoistaKatsotaan, mihin teemat minut vievät!
Kiitos kommentistasi <3
Tervetuloa takaisin <3
VastaaPoistaItsekin olen lisännyt tietoisesti vanhempia kirjoja ja niihin on ollut hyviä haasteita. Lapsuuteni kirjat varsinkin, joihin luin mm. Kiljusten herrasväkeä, Vaahteramäen Eemeliä, Adalminan helmen ja monta muuta klassikko lastenkirjaa.
Nobelisteja ja Pulizer-palkittuja kirjailijoita jne. olen lueskellut ja runohaasteeseen minulla on vuoden 1961 kirja odottamassa.
Mai, kiitos paljon! <3
PoistaOlen bongaillut sinun lapsuusmuistojasi Facebookin puolelta nyt kesänkin aikana... Hurmaavia lukumuistoja ja kirjoja, jotka ovat aina vaan yhtä ihania!
Syksyn edetessä aion minäkin perehtyä Nobelisteihin, varsinkin naispuolisiin. Kesän aikana heitä bongailin ja löysin kirjailijaa, joista en koskaan ollut kuullut mitään!
Kiitos kommentistasi <3
Mahtavaa K-R, että olet taas linjoilla.
VastaaPoistaSun suunnitelmat kuulostaa tosi hyviltä. Itsekin olen lukenut jonkin verran vanhempaa kirjallisuutta (ja kuun lopun BAR Finland -postaus on sitä aina), mutta ne postaukset ei kauheesti porukoita kiinnosta. Olet kyllä totuuden lähteessä, kun kirjoitat tuosta kirjan iän lyhenemisestä. Se on vaan kiihtynyt valitettavasti. Hilppasen myös on sellainen tuntuma, että erityisesti Suomessa on näin (perustuu muutamiin keskusteluihin ihmisten kanssa, mutta ei ole tästä mitään varsinaista dataa esittää).
Ja se vielä, että kirjabloggarit, jos ketkä voisi vaikuttaa tuohon, että vanhempikin kirjallisuus pääsee esiin.
Komppaan Omppua: kirjablogeilla on tässä erinomainen sauma. Kirjan ikä ei ole lyhentymässä, sitä ollaan jostain syystä tietoisesti lyhentämässä. Miksi, se on hyvä kysymys, eiväthän kirjat ole pilaantuvaa kertakäyttötavaraa. Päinvastoin, niiden merkitys usein nousee vasta tietyn ajan päästä.
PoistaKirjablogeilla on jo nyt nostettu mm. runojen ja novellien merkitystä, mikä on osoittanut blogien tärkeyden. Ehkä (toivottavasti!) kirjojen markkinoijatkin havahtuvat jossain vaiheessa hötkyilykuplastaan?
Teemaviikkojasi odotan mielenkiinnolla!
Kiitos Omppu, mahtavaa olla taas takaisin! <3
PoistaTuntuu, että virtaa riittää nyt ihan eri tavalla kuin viime keväänä, ja oikeastaan koko kuluva vuosi meni bloggausinspiraatiota hakiessa.
Tiedän, että vanhempi mkirjallisuus ei vedä lukijoita blogiin samalla teholla kuin uunituore (sama pätee muuten myös tietokirjoihin), mutta silläkin uhalla...
Mullakin on sama mutu: monissa muissa maissa tuntuu olevan itsestäänselvyys, että kun menet kirjakauppaan, löydät sieltä hakemasi klassikkoteoksen tuosta vaan. Se kuuluu melkein sivistysmaan perusjuttuihin...
Kiitos kommentistasi <3
la plume: totta. Tilanne on hyvin surullinen paitsi lukijoiden, ehdottomasti myös kirjailijoiden kannalta. Kuka haluaa enää viettää parhaimmassa tapauksessa vuosikausia timanttista teostaan hioen, kun teos kohta joutuu makulatoitavaksi. Hyvää, laadukasta kirjallisuutta ajetaan alas vauhdilla.
Kiitos kommentistasi <3
Tervetuloa takasin, sinun bloggauksiasi on ollut ikävä. ♥
VastaaPoistaJa hienoja kirjoja listasit: Jänis jolla on... sykähdytti, Sapiens on yöpöydälläni (luen sitä aika hitaasti, mutta varmasti), Puiden salattu elämä antoi ajateltavaa ja Karhun haluan lukea.
Kohti syksyä ja uusia (ja vanhoja!) kirjoja, siis.
♥
Katja, kiitos lämpimästä tervetulotoivotuksesta! Kyllä tätä hommaa olikin jo ikävä ja se jo kertoo, että lepoa on ollut riittämiin <3
PoistaKiitos samoin sinulle! <3