Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth

Viimein oli minunkin aika syventyä kirjallisuushistorioitsija Minna Maijalan kirjoittamaan, monipuoliseen ja paljon kehuja ja kiitosta keränneeseen Minna Canthin elämäkertaan.
Kiitoksiin on hyvin helppo yhtyä, sillä teos oli todella hieno lukukokemus: pääsin jännittävälle ja erittäin nautittavalle aikamatkalle Suomen kulttuurihistoriaan ja tunsin melkeinpä ystävystyväni Minna Canthin kanssa, sillä näin hänet nyt kuin ensimmäistä kertaa kokonaisena ihmisenä -  tuntevana ja kokevana, herkkänä, hellänä ja  hehkuvaisena.
 Maijala onnistuu päivittämään Canthin pölyttynyttä kuvaa raikkaalla otteella ja uusilla näkökulmilla, jotka aikaisemmassa Canth-tutkimuksessa ovat jääneet (tai jätetty) kokonaan huomiotta.
Kuka hän oli, tämä palavasieluinen nainen, joka kuului aikansa tärkeimpiin kulttuurivaikuttajiin, kirjailijoihin, tasa-arvon ja naisasian soihdunkantajiin?

  Olemme tottuneet näkemään Canthin matroonamaisena ja tuikeana naisasialiikkeen pylväsjumalattarena, jonka täytyi henkilökohtaisella tasollakin murtautua irti mieshegemonian kahleista ennen kuin pystyi toteuttamaan itseään vapaasti ja joka sen jälkeen toimi yhden asian naisena, taistelutahtoa ja peräänantamattomuutta uhkuen. Maijalan mukaan kuva on vääristynyt. Käsityksen taustalla kummittelee varsinkin Lucina Hagmanin 1900-luvun alkuvuosina kirjoittama elämäkerta, jossa Hagman muokkaa Canthin elämänkulun tarkoitushakuisesti mieleisekseen, palvelemaan naisasialiikkeen tavoitteita. Tämän Canth- kuvan Minna Maijala haluaa kertakaikkiaan murtaa ja puolustaa näkemystään omissa tutkimuksissaan esiinnousseilla seikoilla.

Uuden tulkinnan mukaan  Canth ei uhriutunut avioliitossaan eikä hänen yhteiskunnallinen toimeliaisuutensa keskittynyt pelkästään naisasian edistämiseen, vaikka se toki olikin hyvin tärkeä osa hänen julkista työtään. Avioliitto J. F. Canthin kanssa oli Maijalan mukaan hyvin tasa-arvoinen ja kunnioittava, Minna sai toteuttaa itseään niin kirjallisesti kuin yhdistysriennoissa sillä aikaa kun apulainen hoiti perheen taloutta ja pariskunnan kuutta lasta. Tulisieluinen nainen oli kiinnostunut yhteiskunnasta, tieteestä ja taiteesta laajalla skaalalla: tuntui kuin hän olisi imenyt itseensä tietoa ja ajan ilmiöitä tauotta. Näin tapahtui siis jo hänen miehensä eläessä. Se, että Maijala laajentaa käsityksiämme Canthista, ei suinkaan vähennä hänen merkitystään naisten tasa-arvon puolusajana, oikeastaan päin vastoin: hämmästyttävän laajan katsantokantansa ansiosta hänellä oli kykyä vetää suuria linjoja yhteen:

Naiskysymys ei ole ainoastaan naiskysymys, se on ihmiskunnan kysymys. 

En voi olla ihailematta ja ihmettelemättä tätä ihmistä; mistä hän sai energiaa yhteiskunnalliseen ja kirjalliseen toimintaansa vielä senkin jälkeen kun oli jäänyt miehensä kuoleman jälkeen seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi ja alkoi samoihin aikoihin hoitaa (käytännössä yksin) vanhempiensa kauppaliikettä Kuopiossa, sitä vielä kunnianhimoisesti laajentaen. Hektinen elämä vei väistämättä voimia ja kun mukaan luetaan vielä Canthin osakseen saama vastustus monelta aikalaistaholta, ei liene ihme että stressi,  uupumus ja sairaus yllättivät, katkaisivat hänen taipaleensa aivan liian varhain...

  Herkkä, hellä hehkuvainen -teos esittelee meille suvereenin, ajatuksiltaan laaja-alaisen maailmannaisen, joka (hämmästyttävää kyllä) viihtyi paremmin kotosalla Kanttilassa kuin matkan päällä maailman turuilla ja toreilla. Canth on mainio esimerkki siitä, kuinka uudet aatteet ja ajatukset voivat saavuttaa niistä kiinnostuneen ihmisen missä vain. Sananmukaisesti: maailma tuli Kanttilaan, jonka ovet olivat auki aina ja kaikille; Minna oli intohimoinen lukija, tiedonkerääjä, kommentoija, keskustelija ja tehokas verkostoituja.
Suuria areenoita kaihtavasta, miltei ujosta Minnasta kuoriutui kynän varressa ja intiimeissä keskusteluissa aikansa kirkkaimpiin kuuluva valonkantaja. Ja juuri keskusteleminen - sekä kasvokkain että kirjallisesti käyty - lienee ollutkin Minna Canthin elämän suurimpia nautintoja, luulen ma...

Olipa kyse sitten naisten oikeuksista, tyttöjen koulutuksesta, kielikysymyksestä, köyhän kansanosan puolustamisesta, kirjallisuuden uusista tuulista, uskonnosta, Suomen itsenäistymispyrkimyksistä, filosofiasta, darwinismista, terveysvalistuksesta, seksuaalisuudesta (tuolloin puhuttiin vielä siveyskysymyksistä), psykiatrian virtauksista... Canth otti asioista selvää, muodosti niistä oman mielipiteensä ja  keskusteli teemoista innokkaasti, osuipa keskustelukumppaniksi sitten kuka samoista asioista kiinnostunut hyvänsä. Kanttilassa sallittiin myös eriävät mielipiteet ja se teki Minnan salongin keskusteluista varmasti vielä monin verroin kiintoisampia. Salongissa vieraili aikakauden älymystöä, kirjailijoita, sanomalehtimiehiä, tieteilijöitä ja taiteilijoita. Ei liene salaisuus se, mikä heitä Kuopioon ja Kanttilaan veti. Minnan avoin keskustelulinja säilyi muuttumattomana silloinkin, kun hänen ajatuksensa ja kirjallinen tuotantonsa saivat osakseen murskaavaa arvostelua ja vastustusta, joka toisinaan äityi silkaksi pilkaksikin. Minna jatkoi kannanottojaan ja kirjoittamistaan, ja avasi arvostelun herättämiä uupumuksen tuntojaan vain lähimmilleen.

Pääsin tämän teoksen siivittämänä seuraamaan Canthin yksityistä ja julkista elämää, ystävyyssuhteita, monipuolista työtä erilaisissa yhdistyksissä ja hankkeissa, hänen ajatuksiaan ja  kirjallisen työnsä motiiveja ja vaikuttimia. On selvää että Canthista sukeutui aikansa tärkeimpiä realistikirjailijoita. Hänen kirjallista kehityskaartaan Maijala kuvaa teoksessaan innostavasti mielenkiintoisesti, hyvin läheltä...

  Paitsi Canthiin, Herkkä, hellä hehkuvainen on myös mitä mainioin kurkistus 1800-luvun lopun kulttuurielämään ja maamme aatehistoriaankin. Canth oli aikansa tytär; hän haistoi ajan merkit ja toi ne toiminnallaan kaikkien nähtäville. Näinhän muutokset yleensä tapahtuvat: ilmassa värehtii epämääräinen  halu  muutokseen ja sitten näyttämölle ilmestyvät ne, jotka käärivät hihansa ja ryhtyvät muuttamaan maailmaa,...

  Ja millaista aikaa Minna elikään: Suomen väestöstä suuri osa oli hyvin nuorta ja ainakin oppineissa piireissä eittämättä kovin innokasta ja uudistushaluistakin, ja mikä ettei, sillä uusia aatteita ja ismejä kantautui Suomen suurruhtinaskuntaan pitkienkin matkojen takaa. Elettiin aikaa, jolloin kirkon ja uskonnon valta alkoi heiketä,  tietoisuuteen iskivät Darwinin opit ja uudenlaiset poliittiset aatteet. Tasa-arvoajatus ja naisasialiike heräsivät, työläiset ja köyhä kansanosa ryhtyivät vaatimaan oikeuksiaan, kansallismieli heräsi, lääketiede kehittyi, ihmiskäsitys muuttui. Suomen taide-elämä kukoisti ja sai vaikutteita alati muutoksessa olevasta yhteiskunnasta ja ympäröivästä maailmasta. Kirjallisuudessa kännyttiin kohti tieteellisempää, realistista ihmiskuvausta.  Huh huh, eikä tässä vielä kaikki...Ajan ilmiöt, niin yhteiskunnalliset kuin psykologisetkin, suodattuivat ja sulautuivat Canthin tuotannossa vaikuttavaksi kaunokirjallisuudeksi ja tulisiksi kannanotoiksi ja vaikuttivat dramaattisella tavalla myös hänen yksityiselämäänsä.

Kiitos Minna Maijalalle unohtumattomasta lukukokemuksesta!

Minnan Canthin maailmaan voi tutustua myös Minnan salonki -portaalissa, mistä löytyy  hänen käsikirjoituksiaan, lehtikirjoituksiaan, kirjeenvaihtoa, valokuvia ynnä muuta ynnä muuta...

Tämän bloggauksen myötä toivotan kaikille blogissa pistäytyville hyvää huomista Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!

Lisää kirjasta muun muassa täältä: Amman lukuhetki,  Kirjojen kamari, Kirsin Book Club,  Kulttuuri kukoistaa,  Luettua elämää,  Sinisen linnan kirjasto ja Täällä toisen tähden alla.


Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen - Minna Canth 
Otava 2014