Muriel Barbery: Haltiaelämää


Maria harjoitti runouden uskontoa päivittäin, kun hän kiipesi puihin ja kuunteli oksien laulua. Hän oli hyvin varhain ymmärtänyt, että muut liikkuivat maaseudulla kuin sokeat ja kuurot, että heille hänen kuuntelemansa sinfoniat ja katselemansa taulut eivät olleet muuta kuin luonnon melua ja synkkiä maisemia. Kierrellessään kedoilla ja puissa Maria oli koko ajan tekemisissä näkyvien mutta käsin koskemattomien virtausten kanssa, ja ne opettivat hänet tuntemaan aineen liikkeet ja säteilyn ja talvisin Maria kiipesi mielellään naapurin pellonkulmassa seisoviin tammiin juuri siksi, että nekinpitivät talvesta ja loivat siihen väriseviä puupiirroksia, joiden pisteet ja kaaret hän näki ja koki kuinmestarin ilmaan loihtimassa grafiikanlehdessä...

Siilin eleganssin kirjoittajan Muriel Barberyn uusin romaani vie lukijansa mielikuvien ja fantasian maailmaan.  missä arkitodellisuus ja satu kietoutuvat toisiinsa ja muuntuvat jatkuvasti uusiutuviksi, kieppuviksi ja räiskähteleviksi näyiksi, tuoksuiksi ja tuntemuksiksi.

Aivan aluksi tapaamme tarinan tähdet, 12-vuotiaat marraskuun lapset Marian ja Claran, jotka eivät vielä tunne toisiaan, mutta jotka jakavat jo alitajunnan tasolla vaikuttavan, ylimaallisen ja maagisen yhteyden. Maria elää rakastavien läheistensä ympäröimänä pienessä burgundilaiskylässä, vaeltelee metsissä ja kedoilla, ymmärtää kasvien, eläinten koko olevaisen sanattomia viestejä ja vetää kykynsä vuoksi puoleensa niin hyviä kuin kielteisiäkin voimia.
Italian maaseudulla lapsuutensa viettänyt Clara puolestaan elää ja hengittää musiikkia ja musiikille, jonka kautta hän saa suoran yhteyden näkymättömiin maailmoihin. Virtuoosimainen pianotaiteilija lähetetään Roomaan suuren maestron oppiin. Marian ja Claran kohtalot alkavat pikku hiljaa kietoutua toisiinsa, ja se salaisuuksien verho, joka vielä lepää lukijoiden, näiden kahden nuoren sankarittaren ja heidän tulevan tehtävänsä välissä, alkaa vihdoin viimein (!) repeillä...

  Tämä tarina huokuu taikaa. On kysymys kahden maailman, näkyvän ja meille ihmisille näkymättömän, kohtaamisesta, on kysymys taistelusta hyvän ja pahan välillä, uskosta ja toivosta, mielikuvituksen voimasta ja rakkaudesta.
Tapaamme haltioita, jotka ensi alkuun pysyttelevät kaiken taka-alalla, mutta jotka tarinan edetessä tulevat vähitellen näkyviin, aivan  kuin taikamusteella piirrettyinä. Mutta mikä on haltioiden suhde Mariaan ja Claraan, ja miksi juuri he ovat avainasemassa, kun maailmat kohtaavat ja  todellisuuksia yhdistävä silta avautuu?

  Barberyn romaani on paitsi yhä uusiin näkymiin avautuva fantasiakertomus, myös ylistyslaulu luonnolle, maaseudulle ja sen juureville ihmisille, mielikuvitukselle ja arjen iloille, makunautinnoille ja kaikkien aistien iloille, kaikelle sille hyvälle, jonka voimme löytää myös omasta elinpiiristämme, mikäli pidämme aistimme avoimina.

Barbery vie fantasian svääreihin, jotka eivät kuulu ihan omimmalle 'mukavuusalueelleni', siksi Haltijaelämän lukeminen vaati minulta rehellisesti sanottuna melkoista pinnistelyä. Osasyynä 'mukautumisvaikeuksiini' oli varmasti se, että olen viime aikoina lukenut paljon hyvin pelkistetyllä tyylillä kirjoitettuja romaaneja (joita rakastan yli kaiken). Burberyn kerrontatapaa voisi sen sijaan kuvailla hyvin koristeelliseksi, filigraaninomaiseksi. Tarinan seuraaminen oli minulle yllättävän vaikeaa, sillä kirjailija tahtoi upottaa minut kaiken aikaa paksuun sumuun, jossa - kuten tunnettua - on hyvin vaikeaa suunnistaa mihinkään suuntaan.  Jossakin vaiheessa lukukokemusta päätin luopua etsimästä tarinan punaista lankaa ja keskityin tietoisesti vain nauttimaan sen kauniista, mielikuvitusta ruokkivista kuvista, jotka syntyvät hetkessä ja muuntuvat heti kohta uusiksi kuviksi. Barberyn tapa kirjoittaa on viehättävän kaleidoskooppimainen, mutta jonkinlaista kokonaiskuvan selkeyttä, sitä minä tätä kirjaa lukiessani valitettavasti jäin kaipaamaan.

Babery on kirjoittamassa tarinalle jatkoa.

Muissa blogeissa: Kirjakirppu, KirjasähkökäyräLukutoukan kulttuuriblogi, Mustetta paperilla,

Muriel Barbery: Haltiaelämää (La vie des elfes, 2015)
Gummerus 2016
Suomentanut Lotta Toivanen
Alkuperäiskieli: ranska
Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle

P.S. Vihreää voimaa huokuvan fantasiakuvani taustalla on näkymä Aurajoen rannan kävelyreitiltä.

Kommentit

  1. Minustakin tässä oli hieno, omanlaisensa tunnelma mutta jostain syystä en päässyt oikein tarinaan sisään. Kuitenkin Barbery jollain tapaa minut lumosi, sillä Siilin eleganssi on pakko lukea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krista, varmastikin tulen palaamaan Haltiaelämään sen jatko-osien merkeissä, Barbery kirjoittaa sen verran viehättävästi ja mielikuvitusta ruokkivasti... Siilin eleganssi odottaa minuakin kirjahyllyssä, se kuuluu poikkeavan kovasti tämän romaanin tyylistä...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Kiitos kauniin tarinan kauniista postauksesta. Hieno valokuva ja sopii kirjan tarinaan hienosti.
    Ehkä tämä kirja ei ihan vienyt mennessään, koska kirja oli vasta alkua tuleville tapahtumille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mai, varmaankin osasyynä oli juuri se, minkä mainitset: olemme vasta seikkailun alussa. Toivon jatkossa pientä selkeyttä kerrontaan.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. Olen lukenut joitakin tämän kirjan esittelyjä ja saanut kuvan, että lukukokemus ei ole ollut täydellinen. Siilin eleganssi on niin täydellinen kirja. Katsoin sen elokuvana aivan äskettäin. Haltiaelämää on ulkoasultaan täydellinen. Kirja odottaa lukemista, mutta tällä hetkellä viivyttelen.
    En kaipaa fantasiaa, vaikka luenkin sitä yleensä mielelläni. Sain viikonloppuna Murakamin luettua. Huomasin siinä saman tilanteen, että pidin kirjaa hyvänä, annoin 5 tähteä, mutta siinäkin tuli tuo sama esiin muutaman novellin osalta. Aion osallistua Halloween lukuhaasteeseen, joten jostain on löydyttävä innostus vampyyreihin ym. Ehkäpä Philip Roth hoitaa sen osaltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, Siilin eleganssi odottelee minua hyllyssä. Odotukset sitä kohtaan ovat kovat, sen verran hyviä arvosteluja olen siitä lukenut.

      Murakamin fantasia-ainekset ja se, kuinka hän niitä tuotannossaan käyttää, eroaa minun mielestäni kovasti Barberin fantasiakerronnasta. Kyse on sävyeroista.

      Philip Roth on hurjaa luettavaa, kyllä! Häntä en ole tuonutkaan blogiin, luin häneltä pari kirjaa vuosia sitten...

      Kiitos kommetistasi <3

      Poista
  4. Lukunäytteestä päättelisin, että pitäisin tästä. Tai sitten kaivan sen Siilin eleganssin ensin käsiin. Kuulostaa tekstiltä jota tahdon iltaisin teekupposen ja kynttilän kanssa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marika, uskon, että tämä kirja saa monia ystäviä. Suosittelen siis tutustumaan! Iltahämyisessä kyttilänvalossa Barberin teksti nousee ihan varmasti siivilleen!

      Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukijakseni. En löytänyt linkkiä blogiisi profiilisivullasi. Jos näet tämän vastauksen niin vinkkaatko mahdollisen blogisi osoitteen niin pääsen pistäytymään luonasi!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  5. Voi että, minä olen tämän vähän niin kuin ohittanut, vaikka pidin Siilin eleganssista todella paljon. Nyt kun luin kirjoituksesi, tuli sellainen olo että tämähän voisi sittenkin olla minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, ihanaa, jos kirja löytää luoksesi juttuni perusteella. Luulen, että rakastaisit tätä perhosenkeveästi etenevää romaania!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  6. Luulen, ettei tämä ole mun kirja. Mutta jäi kiehtomaan, että onko marraskuulla jokin erityinen merkitys kirjan lapsille/lapsiin vai mainitaanko (vai mainitsitko sinä) se vaan ikään kuin ohimennen, mutta merkityksellisenä 'marraskuun lapset'?

    Ihana vihreys sun fantasiakuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minä intuoin, että olet oikeassa, sen verran jo tunnen sinun kirjamakuasi.

      Tuo marraskuun lapset sattui silmiin ehkä siksi, että olen itse syntynyt marraskuussa, mutta jotakin syvällisempääkin tässä nimessä on ehkä on, merkitys selvenee sarjan seuraavissa osissa.

      Tytöt saapuvat marraskuussa, heidät kummatkin jätetään korissa melkein vastasyntyneinä toisten hoteisiin, Clara muistaakseni kirkon portaille, Maria erään maatalon eteen, jos en väärin muista. Marraskuu on tässä tarinassa kuukausi, joilloin luonto valmistautuu lepoon, lumisadetta, myöhäisiä aamuja ja aikaisia iltoja, talvi saapuu; ehkäpä tässä on jotain enteellistä...

      Kiitos kommentistasi <3 Kuvaan tuli kuin taikaiskusta tuo ilmassa 'eteerisesti' riippuva silta, vähän samanlainen löytyy myös tästä tarinasta :)

      Poista
    2. Toinen marraskuussa syntynyt ilmottautuu.:)

      Poista
  7. Muriel Barberyn, Siilin eleganssi on ollut sekä ikimuistoinen oma suosikkini että lukijasuosikki blogissani, kuin myös elokuvallinen suosikkini. Olisin niin mieluusti ottanut Murielia lukuun, mutta kun minä ja fantasia...ei vain nappaa. En jaksa eläytyä haltiaelämään eli olisin joutunut todella pinnistelemään tämän kanssa.

    Kirjan kansi on upea!

    Kiitos esittelystä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, tuo kansi olisi pärjännyt hyvin Kaunein kirjankansi-kilpailussasin, uskon vahvasti!

      Minä en ole vielä lukenut Siilin eleganssia, leffan katsomistakin himmailen siihen, että olen lukenut kirjan.

      Niin, uskon, että tässä olisi sinulle liikaa fantasiaa ainakin sen käsityksen mukaan, minkä olen saanut lukumaustasi... <3

      Ole hyvä ja kiitos kommentistasi <3

      Poista
  8. Minulla oli aika lailla samansuuntainen kokemus, paitsi että "sumuun" vievä kerrontatapa tökki paljon enemmän ja taidan jättää jatko-osat hyllyyn. Oli vähän pettymys, odotin vahvemmin otteessaan pitävää kerrontaa. Kauniita tuokiokuvia ja vahvaa luontoelämysten välittämistä tässä kyllä oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomas, oletko sinäkin jo lukenut tämän...Tulen nappaamaan linkin!

      Kyllä, Barberyn kerronta on minusta (ainakin tässä teoksessa) yleisvaikutelmaltaan vähän tukkoista. Yksittäiset kohtaukset viehättävät kyllä kaunedellaan...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!