Muriel Barbery: Haltiaelämää

Maria harjoitti runouden uskontoa päivittäin, kun hän kiipesi puihin ja kuunteli oksien laulua. Hän oli hyvin varhain ymmärtänyt, että muut liikkuivat maaseudulla kuin sokeat ja kuurot, että heille hänen kuuntelemansa sinfoniat ja katselemansa taulut eivät olleet muuta kuin luonnon melua ja synkkiä maisemia. Kierrellessään kedoilla ja puissa Maria oli koko ajan tekemisissä näkyvien mutta käsin koskemattomien virtausten kanssa, ja ne opettivat hänet tuntemaan aineen liikkeet ja säteilyn ja talvisin Maria kiipesi mielellään naapurin pellonkulmassa seisoviin tammiin juuri siksi, että nekinpitivät talvesta ja loivat siihen väriseviä puupiirroksia, joiden pisteet ja kaaret hän näki ja koki kuinmestarin ilmaan loihtimassa grafiikanlehdessä...

Siilin eleganssin kirjoittajan Muriel Barberyn uusin romaani vie lukijansa mielikuvien ja fantasian maailmaan.  missä arkitodellisuus ja satu kietoutuvat toisiinsa ja muuntuvat jatkuvasti uusiutuviksi, kieppuviksi ja räiskähteleviksi näyiksi, tuoksuiksi ja tuntemuksiksi.

Aivan aluksi tapaamme tarinan tähdet, 12-vuotiaat marraskuun lapset Marian ja Claran, jotka eivät vielä tunne toisiaan, mutta jotka jakavat jo alitajunnan tasolla vaikuttavan, ylimaallisen ja maagisen yhteyden. Maria elää rakastavien läheistensä ympäröimänä pienessä burgundilaiskylässä, vaeltelee metsissä ja kedoilla, ymmärtää kasvien, eläinten koko olevaisen sanattomia viestejä ja vetää kykynsä vuoksi puoleensa niin hyviä kuin kielteisiäkin voimia.
Italian maaseudulla lapsuutensa viettänyt Clara puolestaan elää ja hengittää musiikkia ja musiikille, jonka kautta hän saa suoran yhteyden näkymättömiin maailmoihin. Virtuoosimainen pianotaiteilija lähetetään Roomaan suuren maestron oppiin. Marian ja Claran kohtalot alkavat pikku hiljaa kietoutua toisiinsa, ja se salaisuuksien verho, joka vielä lepää lukijoiden, näiden kahden nuoren sankarittaren ja heidän tulevan tehtävänsä välissä, alkaa vihdoin viimein (!) repeillä...

  Tämä tarina huokuu taikaa. On kysymys kahden maailman, näkyvän ja meille ihmisille näkymättömän, kohtaamisesta, on kysymys taistelusta hyvän ja pahan välillä, uskosta ja toivosta, mielikuvituksen voimasta ja rakkaudesta.
Tapaamme haltioita, jotka ensi alkuun pysyttelevät kaiken taka-alalla, mutta jotka tarinan edetessä tulevat vähitellen näkyviin, aivan  kuin taikamusteella piirrettyinä. Mutta mikä on haltioiden suhde Mariaan ja Claraan, ja miksi juuri he ovat avainasemassa, kun maailmat kohtaavat ja  todellisuuksia yhdistävä silta avautuu?

  Barberyn romaani on paitsi yhä uusiin näkymiin avautuva fantasiakertomus, myös ylistyslaulu luonnolle, maaseudulle ja sen juureville ihmisille, mielikuvitukselle ja arjen iloille, makunautinnoille ja kaikkien aistien iloille, kaikelle sille hyvälle, jonka voimme löytää myös omasta elinpiiristämme, mikäli pidämme aistimme avoimina.

Barbery vie fantasian svääreihin, jotka eivät kuulu ihan omimmalle 'mukavuusalueelleni', siksi Haltijaelämän lukeminen vaati minulta rehellisesti sanottuna melkoista pinnistelyä. Osasyynä 'mukautumisvaikeuksiini' oli varmasti se, että olen viime aikoina lukenut paljon hyvin pelkistetyllä tyylillä kirjoitettuja romaaneja (joita rakastan yli kaiken). Burberyn kerrontatapaa voisi sen sijaan kuvailla hyvin koristeelliseksi, filigraaninomaiseksi. Tarinan seuraaminen oli minulle yllättävän vaikeaa, sillä kirjailija tahtoi upottaa minut kaiken aikaa paksuun sumuun, jossa - kuten tunnettua - on hyvin vaikeaa suunnistaa mihinkään suuntaan.  Jossakin vaiheessa lukukokemusta päätin luopua etsimästä tarinan punaista lankaa ja keskityin tietoisesti vain nauttimaan sen kauniista, mielikuvitusta ruokkivista kuvista, jotka syntyvät hetkessä ja muuntuvat heti kohta uusiksi kuviksi. Barberyn tapa kirjoittaa on viehättävän kaleidoskooppimainen, mutta jonkinlaista kokonaiskuvan selkeyttä, sitä minä tätä kirjaa lukiessani valitettavasti jäin kaipaamaan.

Babery on kirjoittamassa tarinalle jatkoa.

Muissa blogeissa: Kirjakirppu, Kirjasähkökäyrä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Mustetta paperilla,

Muriel Barbery: Haltiaelämää (La vie des elfes, 2015)
Gummerus 2016
Suomentanut Lotta Toivanen
Alkuperäiskieli: ranska
Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle

P.S. Vihreää voimaa huokuvan fantasiakuvani taustalla on näkymä Aurajoen rannan kävelyreitiltä.