Tutkiessamme jotain menneisyyttä edustavaa kirjallisuutta, ilmiötä, me tulkitsemme sitä aina omista lähtökohdistamme käsin, mutta kun alamme ymmärtää tuota tekstiä, se toisaalta muuttaa omia tulkintojamme siitä ja maailmasta. Ymmärtäminen on siten jatkuvaa vuoropuhelua tradition kanssa, eikä siinä ole olemassa ylihistoriallista, tulkinnoista riippumatonta lopullista totuutta. (Hans-Georg Gadamer)Halusin ottaa tähän alkuun Pekka Matilaisen teoksen nimiölehdeltä löytyvän sitaatin, koska se muistuttaa erinomaisella tavalla siitä, miksi historia kannattaa ottaa tosissaan. Oman historian tuntemus on sulaa pääomaa, se voimavara, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin myös nykyistä maailmaa. Historiantaju antaa meille perspektiiviä ymmärtää asioiden yhteyksiä ja kykyä nähdä - jos mahdollista - ' vielä seuraavankin mäennyppylän taakse'.
Muutoksen tekijät -kirjassa tutustumme palkitun kirjailijan ja klassillisen filologian tuntijan Pekka Matilaisen kanssa Euroopan historiaan, keskiajan ja uuden ajan taitekohtaan, 1400-luvulle sijoittuvaan renessanssin (uudelleensyntymisen) aikaan, jolloin kulttuurin, erilaisten aatesuuntausten taiteen ja tieteen on katsottu puhjenneen arvaamattomaan, miltei ryöpsähdysmäiseen kukoistukseen.
Myönnän että ennen Matilaisen kirjaa mielikuvani renessanssista pohjautuivat milteipä yksinomaan taiteen suuriin nimiin, sellaisiin kuin Michelangelo. da Vinci ja Botticelli. Tunsin renessassin yhteydet antiikkiin, tunsin Machiavellin Ruhtinaan ja tarinat Venetsian mahtavista Mediceistä.
Mutta mitä renessanssi oikeasti oli? Mikä sai italialaiset oppineet ja taiteilijat innostumaan miltei hullun lailla antiikin aatteista ja ihanteista? Ja miten nuo aatteet liittyvät mielikuviimme renessanssista eräänlaisena muutoksen, toiveikkuuden ja valon aikakautena? Vastauksia saadaksemme meidän täytyy kaivautua syvemmälle historiaan... Keitä nämä antiikkifriikit olivat ja mistä he tulivat? Millaista porukkaa olivat renessanssi-käsitteen 'lanseeranneet' varhaiset humanistit?
Pekka Matilainen tarkastelee tätä keski- ja uuden ajan vedenjakajaksi muodostunutta aikaa monipuolisesti, erilaisten kulttuuristen, poliittisten ja uskonnollisten kehityskulkujen kautta ja kysyy monien muiden (teoksessa mainittujen) historiatutkijoiden ja -kriitikoiden tavoin, onko Euroopan historiassa sittenkään esiintynyt tarkasti ajoitettavaa renessanssia siten, kuin olemme tottuneet ajattelemaan. Matilainen esittää asiaan toisenlaisen, nykyisin varsin hyväksytyn näkökulman: taiteet ja tiede eivät ottaneetkaan yhtä, ryöpsähtävää loikkaa, vaan muutokset tapahtuivat pidemmällä aikajänteellä ja osittain näkymättömissä. Tästä syystä Matilainen johdattaa meidät syväsukellukselle kauas renessanssin takaiseen maailmaan. Muutoksen tekijöitä voi lukea kuin hyvää salapoliisitarinaa: nyt ollaan salaisuuksien jäljillä! Mikä ihme sai pitkään horroksissa olleen Euroopan heräämään niin, että se tulevina vuosisatoina nousi siksi humanismin, tieteen ja taiteiden edelläkävijäksi, jollaisena sen tänäkin päivänä tunnemme.
Muutoksen tekijät -teos johdattaa meidät huikealle, vuosituhantiselle matkalle antiikin Roomasta nykyaikaan, matkalle, joka ei lopu edes tämän kirjan viimeisiin sanoihin: edessämme on tie, jonka alkupää peittyy historian hämärään, mutta joka - tässä kirjassa tutuiksi tulevien varhaisten tienraivaajien hengessä - avautuu meille joka päivä uutena, mielenkiintoisena ja mahdollisena. Jos haluat tietää, kuinka kaikki alkoi, tartu tähän kirjaan!
Teoksesta kertoo myös Mummo matkalla.
Nino Rota: La strada
Pekka Matilainen: Muutoksen tekijät. Renessanssin synty ja perintö
Atena 2016
Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle.
Uusi yritys: Kiintoisa runsaudensarvi kirjaksi, mainio kysymystenasettelu ja antoisa postaus,joka oli ilo lukea! Olen vankasti sitä mieltä, että ihmisen on hyvä tuntea historiansa ja menneisyytensä, voidakseen ymmärtää elämäänsä ja edes josaain määrin tulevaisuutta.
VastaaPoistaNino Rotan La Strada: iki-ihanaa kuultavaa ihan liian pitkästä aikaa. Aiheutti sielunvärinää ja antoi mitä parhaan startin viikonloppuun; kiitos, kiitos Kaisa Reetta:))
VastaaPoista
Takkutukka, juur niin; tällaiset kirjat ovat aarteita. Luulen, että luen tämän vielä toiseen kertaan, kunhan aikaa hieman kuluu.
PoistaNino Rotan biisi tuli mieleeni postauksen loppua kirjoitellessani... Se oli pakko lisätä tähän :)
Kiitokset kauniista kommentistasi <3
Kirjoitit tästä tosi kiinnostavasti - tällaiselle historiasta ja dekkareista kiinnostuneelle tämä tuntuu juuri passelilta ja löytämään kutsuvalta tietokirjallta.
VastaaPoistaPaula, vertasin tätä kirjaa salapoliisitarinaan vain kuvaannollisesti; koen esimerkiksi tieteen tekemisen eräänlaisena salapoliisityönä ;)
PoistaSuosittelen lämpimästi Matilaisen kirjaa, jos pidät historiasta!
Kiitos kommentistasi <3
Btw. La Strada on elokuvanakin mieliinpainuva "klassikko":) Oletko kenties nähnyt?
VastaaPoistaTakkutukka, olen nähnyt ihanan La stradan varmaan kolme kertaa...
Poista<3
Loistava tuo alkuun laittamasi sitaatti. Kirja vaikuttaa todella kiinnostavalta. Täytyy laittaa tämä(kin) lukulistalle.
VastaaPoistasanna, Mutoksen tekijät on ihan must sellaiselle, joka rakastaa kaikenlaisia pohdiskeluja. Laita siis ihmeessä kirja lukulistallesi!
PoistaKiitos kommentistasi <3
Sanon saman kuin Sanna tuossa yllä: tosi hieno tuo alun sitaatti. Ymmärtäminen - ja siihen pyrkiminen - on jatkuvaa vuoropuhelua. Tämä kirja olisi varmasti hieno lukuelämys, jospa joskus vaikka tulisi vuoroon.
VastaaPoistaSyksyn pehmeyttä sinulle Kaisa Reetta <3
Ja Takkutukka: La Strada on aivan mainio elokuva! Pitäisikin katsella joskus uudestaan, edelliskerrasta on iäisyys.
Katja, suosittelen sydämeni pohjasta sinulle tätä kirjaa! Tämä avasi taas ihan uusia näköaloja omaan historiaamme...
PoistaKiitos kommentistasi ja toivotan myös sinulle ihanaa syksyä! Huomasin muuten tänä aamuna, että olet palannut taas kamariin. Nähdään siellä pian! <3