Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia

Mitä satujen sankareille ja sankarittarille tapahtuu sen jälkeen, kun henkeäsalpaavat seikkailut ovat ohi ja heidän täytyy keskittyä elämään elämänsä onnellisina loppuun asti?

  Mitä jää kun noidat ja lohikäärmeet on syösty vallasta ja viattomien ylle langetetut kiroukset on murrettu, kun sammakot ja hirviöt ovat muuttuneet takaisin hyvin käyttäytyviksi, hieman tylsiksi herrasmiesprinsseiksi, kun Tuhkimot ja Lumikit on tuotu takaisin elämään, kun kolme toivetta on täytetty ja kun toisensa saaneet rakastavaiset heräävät ensimmäiseen yhteiseen arkiaamuunsa...
Kun he katsahtavat parisängyn toista laitaa ja näkevät unelmiensa täyttymyksen röhnöttävän vierellään todellisena, tylsänä ja hengitys aamulta tuoksahtavana... Uskaltaako Kaunotar tunnustaa edes itselleen ikävöivänsä sitä kiehtovaa ja  hillitöntä  hirviötä, johon hän jo ehti rakastua ja jonka sisältä tuo hänen vierellään makoileva, prinssiksi itseään kutsuva olmi yhtäkkiä putkahti, juuri kun rakkaus oli saamassa täyttymyksensä. Nyt kaiken pitäisi olla hyvin, mutta mistä  kumpuaa tämä pettymyksensekainen paniikintunne?

Yhtäkkiä tuntuukin  siltä, että Kaunottaren ja hirviön tarinan pitäisi alkaa juuri tästä hetkestä...

Yuko Shimizu. Kuvitusta Michael Cunninghamin satuun Me hirviöt

  Tunnit, Koti maailman laidalla ja Lumikuningatar -romaanit kirjoittanut Michael Cunningham on tarttunut juuri suomennetussa satukokoelmassaan kaikille tuttuihin vanhoihin satuihin ja muokannut  niistä omat, nykyaikaan sijoittuvat versionsa. Uuden asun ovat saaneet muun muassa sadut Lumikki, Kaunotar ja hirviö, Jaakko ja pavunvarsi, Hannu ja Kerttu, Villijoutsenet ja Tähkäpää. Vaikka vanhojen satujen 'tapahtumahorisontti' onkin nyt muuttunut radikaalisti, niiden taika on säilynyt...


  Cunningham saduissa soi tunteiden koko sinfonia: mitään ei piiloteta eikä kierretä korulausein. Tästä syystä en suosittele kokoelmaa perheen pienimpien luettavaksi. Kerronta pysyy kuitenkin aina hyvän maun rajoissa ja kauniina. Tarinat houkuttavat freudilaisiin tulkintoihin, mutta ne avautuvat hienosti myös yleisinhimillisellä tasolla.

  Uudet versiot tuovat vanhoihin, tuttuakin tutumpiin kertomuksiin ennennäkemätöntä twistiä, ja saavat lukijan tarkastelemaan niitä ihanan viksahtaneestakin näkökulmasta: hurmaantuiko prinssi Tähkäpäähän vai hänen hiuksiinsa? Mitä tapahtuu, kun Lumikin suudelmallaan kuolon unesta herättänyt urho haluaakin elää tuon elämänsä tähtihetken yhä uudelleen ja uudelleen? Entäpä millainen oli Hannu ja Kerttu -sadun pelottavan noidan menneisyys? Tapaamme tarinoissa itseensä ja historiaansa rakastuneita pahiksia, mustasukkaisia ja sadismiin taipuvaisia aviopuolisoita, epäinhimillisiin olosuhteisiin tyytyviä masokisteja, elämäänsä kyllästyneitä keski-ikäisiä ja rakkaudennälkäisiä sankareita;  ihmisiä joihin törmäämme tämän tästä omassa elämässämmekin. Niin se vain on: Cunninghamin sadut kertovat meistä itsestämme ja juuri se tekee tästä teoksesta samaan aikaan niin kamalan ja niin ihanan...

  Sadut tuntuvat olevan juuri nyt jollakin erityisellä tavalla 'pinnalla'. Mietiskelen tätä juttua kirjoitellessani, voisiko satujen renessanssin yhtenä syynä olla nykyinen yleismaailmallinen epävarmuus, niin voimakas että se saa meidät tarttumaan satuihin ja tarinoihin melkeinpä ennennäkemätömällä kiihkeydellä. Ilmiöön törmää nykyään tämän tästä: mitä muuta kuin satua ovat monet hiteiksi nousseet, upeat tv-sarjat, alkaen Game of Thronesista  satujen maailmaa suoraan hyödyntävään Olipa kerran -sarjaan. (nyt harmittaa, etten aikoinani ryhtynyt seuraamaan viimeksi mainittua: en ole nähnyt sarjasta ensimmäistäkään osaa).
Myös kirjallisuudessa on käännytty sadun ja fantasian puoleen, esimerkkejä löytyisi varmasti tuhansia.
Cunningham itse on sukellellut satujen maailmassa aiemminkin, muistamme hänen 2014 ilmestyneen romaaninsa Lumikningatar, johon hän on kertonut saaneensa inspiraatiota H.C. Andersenin samannimisestä sadusta. Näen Villijoutsenet ja muita kertomuksia tuon teoksen villinä ja rohkeana pikkusisarena.

  Muuta huomionarvoista: Villijoutsenet ja muita kertomuksia -teoksen upean mustavalkokuvituksen on tehnyt palkittu japanilainen taiteilija Yuko Shimizu.


Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia (A Wild Swann and Other Tales, 2015)
Gummerus 2016
Suomentanut Kristiina Drews
Alkuperäiskieli: englanti
Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle.