Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia


Mitä satujen sankareille ja sankarittarille tapahtuu sen jälkeen, kun henkeäsalpaavat seikkailut ovat ohi ja heidän täytyy keskittyä elämään elämänsä onnellisina loppuun asti?

  Mitä jää kun noidat ja lohikäärmeet on syösty vallasta ja viattomien ylle langetetut kiroukset on murrettu, kun sammakot ja hirviöt ovat muuttuneet takaisin hyvin käyttäytyviksi, hieman tylsiksi herrasmiesprinsseiksi, kun Tuhkimot ja Lumikit on tuotu takaisin elämään, kun kolme toivetta on täytetty ja kun toisensa saaneet rakastavaiset heräävät ensimmäiseen yhteiseen arkiaamuunsa...
Kun he katsahtavat parisängyn toista laitaa ja näkevät unelmiensa täyttymyksen röhnöttävän vierellään todellisena, tylsänä ja hengitys aamulta tuoksahtavana... Uskaltaako Kaunotar tunnustaa edes itselleen ikävöivänsä sitä kiehtovaa ja  hillitöntä  hirviötä, johon hän jo ehti rakastua ja jonka sisältä tuo hänen vierellään makoileva, prinssiksi itseään kutsuva olmi yhtäkkiä putkahti, juuri kun rakkaus oli saamassa täyttymyksensä. Nyt kaiken pitäisi olla hyvin, mutta mistä  kumpuaa tämä pettymyksensekainen paniikintunne?

Yhtäkkiä tuntuukin  siltä, että Kaunottaren ja hirviön tarinan pitäisi alkaa juuri tästä hetkestä...

Yuko Shimizu. Kuvitusta Michael Cunninghamin satuun Me hirviöt
  Tunnit, Koti maailman laidalla ja Lumikuningatar -romaanit kirjoittanut Michael Cunningham on tarttunut juuri suomennetussa satukokoelmassaan kaikille tuttuihin vanhoihin satuihin ja muokannut  niistä omat, nykyaikaan sijoittuvat versionsa. Uuden asun ovat saaneet muun muassa sadut Lumikki, Kaunotar ja hirviö, Jaakko ja pavunvarsi, Hannu ja Kerttu, Villijoutsenet ja Tähkäpää. Vaikka vanhojen satujen 'tapahtumahorisontti' onkin nyt muuttunut radikaalisti, niiden taika on säilynyt...


  Cunningham saduissa soi tunteiden koko sinfonia: mitään ei piiloteta eikä kierretä korulausein. Tästä syystä en suosittele kokoelmaa perheen pienimpien luettavaksi. Kerronta pysyy kuitenkin aina hyvän maun rajoissa ja kauniina. Tarinat houkuttavat freudilaisiin tulkintoihin, mutta ne avautuvat hienosti myös yleisinhimillisellä tasolla.

  Uudet versiot tuovat vanhoihin, tuttuakin tutumpiin kertomuksiin ennennäkemätöntä twistiä, ja saavat lukijan tarkastelemaan niitä ihanan viksahtaneestakin näkökulmasta: hurmaantuiko prinssi Tähkäpäähän vai hänen hiuksiinsa? Mitä tapahtuu, kun Lumikin suudelmallaan kuolon unesta herättänyt urho haluaakin elää tuon elämänsä tähtihetken yhä uudelleen ja uudelleen? Entäpä millainen oli Hannu ja Kerttu -sadun pelottavan noidan menneisyys? Tapaamme tarinoissa itseensä ja historiaansa rakastuneita pahiksia, mustasukkaisia ja sadismiin taipuvaisia aviopuolisoita, epäinhimillisiin olosuhteisiin tyytyviä masokisteja, elämäänsä kyllästyneitä keski-ikäisiä ja rakkaudennälkäisiä sankareita;  ihmisiä joihin törmäämme tämän tästä omassa elämässämmekin. Niin se vain on: Cunninghamin sadut kertovat meistä itsestämme ja juuri se tekee tästä teoksesta samaan aikaan niin kamalan ja niin ihanan...

  Sadut tuntuvat olevan juuri nyt jollakin erityisellä tavalla 'pinnalla'. Mietiskelen tätä juttua kirjoitellessani, voisiko satujen renessanssin yhtenä syynä olla nykyinen yleismaailmallinen epävarmuus, niin voimakas että se saa meidät tarttumaan satuihin ja tarinoihin melkeinpä ennennäkemätömällä kiihkeydellä. Ilmiöön törmää nykyään tämän tästä: mitä muuta kuin satua ovat monet hiteiksi nousseet, upeat tv-sarjat, alkaen Game of Thronesista  satujen maailmaa suoraan hyödyntävään Olipa kerran -sarjaan. (nyt harmittaa, etten aikoinani ryhtynyt seuraamaan viimeksi mainittua: en ole nähnyt sarjasta ensimmäistäkään osaa).
Myös kirjallisuudessa on käännytty sadun ja fantasian puoleen, esimerkkejä löytyisi varmasti tuhansia.
Cunningham itse on sukellellut satujen maailmassa aiemminkin, muistamme hänen 2014 ilmestyneen romaaninsa Lumikningatar, johon hän on kertonut saaneensa inspiraatiota H.C. Andersenin samannimisestä sadusta. Näen Villijoutsenet ja muita kertomuksia tuon teoksen villinä ja rohkeana pikkusisarena.

  Muuta huomionarvoista: Villijoutsenet ja muita kertomuksia -teoksen upean mustavalkokuvituksen on tehnyt palkittu japanilainen taiteilija Yuko Shimizu.


Michael Cunningham: Villijoutsenet ja muita kertomuksia (A Wild Swann and Other Tales, 2015)
Gummerus 2016
Suomentanut Kristiina Drews
Alkuperäiskieli: englanti
Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle.

Kommentit

  1. Mulla meni maku Cunninghamiin tuon Lumikuningattaren myötä. Tuo mietiskelysi satujen suosion syistä on kiinnostava. Tähänhän liittyy myös fantasian suosio. En ole katsotnut Game of the Thronesia jaksoakaan, mutta ihan hirveesti sillä on faneja, että pakko siinä jotain on olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, minuun Lumikuningatarkin teki vaikutuksen...

      Game of Thrones kuului pitkään niihin sarjoihin, joiden uusia tuotantokausia jopa odottelin, mutta jostain syystä kiinnostus on nyttemmin lopahtanut.

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
    2. Jep. Suuremman vaikutuksen teki sun postaus Lumikuningattaresta kuin itse teos. :D

      Poista
    3. Lumikuningatar oli minullekin pettymys. Sellainen, etten ensin ajatellut lukea ollenkaan tätä, mutta nyt jo kirjan kuvitus näyttää vaikuttavalta. Ehkä siis sittenkin!

      Poista
    4. Omppu, kiitos :D

      Katja, kannustan tutustumaan kirjaan! Kuvitus on todella hieno.
      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
    5. Mietin tätä, mutta jostain syystä nyt ei aihe vetänyt. Sen sijaan Lumikuningatar on minulle kaunein Cunninghamin teoksista. Koti maailman laidalla taas tuo mieleen jotain koettua, Tunnit on huippu ja...

      <3

      Poista
    6. Leena, Lumikuningattaressa on taikaa! Taidan tarttua siihen joku päivä uudestaan... Samoin Tunnit ja Koti maailman laidalla, nekin kestävät monta lukukertaa.

      Pyydän anteekai vastauksien viivästymistä, aika on mennyt tällä viikolla suurimmaksi osaksi (ainakin minun mittapuulla) hurjien suunnitelmien puntarointiin ja laskelmien tekoon. Eikä sen selvempää vieläkään...

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  2. Seurasin Olipa kerran -sarjaa kai pari tuotantokautta. Tykkäsin kovasti, varsinkin alkuun, mutta jossain vaiheessa alkoi mennä vähän överiksi :) Mielenkiintoinen teos Cunninghamilta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V, löytyisiköhän Olipa kerran sarja esim. Netflixistä...

      Tähän satukokoelmaan kannattaa tutustua!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  3. No nyt tämä teos alkoi ihan tosissaan kiinnostella, vaikka kustantajan katalogia selaillessani olin tuuminut, että tämän ohitan suosiolla... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, kyllä sinun täytyy ottaa tämä lukuun, Cunninghamin mielenkiintoinen ja hulvaton teos ansaitsisi ehdottomasti lisää blogisavuja!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  4. Olen jo jonkin aikaa pohtinut, haluanko lukea tämän teoksen. Kirjoituksesi perusteella se vaikuttaa todella mielenkiintoiselta teokselta - taidankin lisätä tämän lukulistalleni. :)

    Muuten, pisti silmään, että sanot Lumikuningattaren olevan Grimmin veljesten satu. Haluaisin korjata, että sadun kirjoittaja on Hans Christian Andersen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hande, suosittelen teosta lämpimästi!

      Oih, onpa hyvä että huomautat tekemästäni lapsuksesta, teen korjauksen tekstiin. Niin - ja tiesinhän minä tuon jossain mieleni pohjalla mutta Grimmit veivät ajatukset hakoteille :)

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  5. Saan tämän odotetun koht'siltään hyppysiini, joten en lukenut ajatuksella vielä läpi postaustasi, vain tuo "satujen renessanssi" sattui silmään ja sen paluusta jaan arvioisi. Palailemisiin siis ja syysvärejä loppuviikollesi, kulje kultalehtien päällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Takkutukka, tämä teos on todellinen satujen renessanssi! <3

      Kiitos samoin sinulle ihanaa syysviikonloppua ja kiitokset kommentistasi! <3

      Poista
  6. Pinossa odottaa... en tiedä mitä tuleman pitää, mutta kaunis kirja kuvituksineen. Varmaan me tarvitaan pakoa arjen realismista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, mielenkiintoisia satutuokioita luvassa!

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  7. Cunningham hätkähdytti brutaalilla nykykielellä tuttuja siloisia satuja. Minusta voitolle jäi kyynisyys ja pessimismi ihmisen kohtaloiden edessä. Auvoista ja vakiintunutta yhdessäoloakin tosin oli, mutta vähemmän. Ihmissuhteet, unelmat ja rakkaus - tai sen puute - riepottelevat meitä todellisessa elämässäkin.

    Cunningham kirjoittaa loistavasti, pidin tästä rujojen satujen kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. riitta, Cunningham osaa hätkäyttää! Hänen satunsa ovat kaukana tyllisistä prinsessaunelmista....

      Kiitos kommentistasi <3

      Poista
  8. Cunninghamia en ole ennen lukenut, eikä sinänsä fantasia ole kovin tuttu genre, mutta rakastan satuja ja varmasti aikuisten versioitkin maistuisi. Tämän aion hankkia käsiini :)
    Liityimme lukijaksi

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, suosittelen Cuunninghamiin tutustumista! Hänen romaaninsa, varsinkin tunnit ja esimerkiksi Koti maailman laidalla olivat minulle todellisia lukuelämyksiä!

      Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukijaksi! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!