Mieli ja ruumis

Perin tuskastuttavaa on viettää alkukesää niin, ettei voi tallentaa tätä kaikkea ihanuutta kameralle. Iskiaskipu on nyt siinä vaiheessa, että pienet, noin 250 metrin kävelylenkit onnistuvat, mutta kuvaaminen ei.  Välillä kipu painaa makuulle, mutta sitten on taas noustava, muuta toipumistietä ei ole. Istuminen tuottaa edelleenkin tuskaa, mutta olen luvannut itselleni parantua juhannukseen mennessä. Puukkohoito ei houkuttele. Onneksi saan parannella itseäni luonnon helmassa. 

Kuinka nopeasti taas unohdin oman ruumiillisuuteni. Sen, että liha vaatii huomionsa. Sen, että valonnopeudella kiitävän mielen ohella olen  myös lihaa, verta, niveliä ja kudosnesteitä, hermoja ja luuta. Kipu palautti minut sekunneissa todellisuuteen. Muistutus oli loppujen lopuksi tervetullut, sillä sillä oli mukanaan selvä viesti. Tuntien mittaiset istuskelusessiot loppuvat tähän,päätän nyt, mutta pelkään, ettei kehollani ole kovin pitkää muistia - tälläkään kertaa.

Kohtapuoliin tuon blogiin teoksen, jossa kehollisuus on voimallisesti läsnä. 

Kuvat : Nicolas Poussin:Venus, faun and Putti, noin 1630