Jenny Rogneby: Leona. Kortit on jaettu


Tarkoitukseni oli tuoda tähän kohtaan kotimainen uutuusromaani, mutta koska  juttu vaatiikin vielä hieman mietintämyssyilyä, teen täyskäännöksen ja sukellan rikosten maailmaan.
Juuri suomennettu Leona. Kortit on jaettu tipahti postista vähän niin kuin yllätyksenä. Kannen suositukset innostivat: Litteratur Magasinetia mukaellen Rogneby jatkaa ruotsalaista dekkari-ihmettä ja ylittää muut. Kirjailijakin kun vaikutti nyt mielenkiintoiselta. Etiopiassa syntynyt ja yksivuotiaana Ruotsiin muuttanut Jenny Rogneby työskentelee rikostutkijana Tukholmassa ja musisoi  - hän on osallistunut bändinsä kanssa Ruotsin euroviisukarsintoihinkin.

  Kortit on jaettu on upouuden dekkarisarjan aloitusosa. Sen keskushenkilönä on Tukholman poliisin vakavien rikosten osastolla puurtava Leona Lindberg, tehokas, pedanttisuuteen asti tarkka tutkija, jolle tiimityöskentely ja läheisten suhteiden ylläpitäminen on vaikeaa, eli jälleen kerran  - emme ensimmäistä emmekä varmastikaan viimeistä kertaa - saamme dekkarin päähenkilöksi introvertin ja sosiaalisilta taidoiltaan vajavaisen rikostutkijan. Leona elää ruuhkavuosiaan: työ stressaa ja kotona odottavat mies ja kaksi lasta, joista toinen, pieni poika, on vakavasti sairas. Avioliitto kriiseilee ja omat lapsuusmuistot kummittelevat. Kaiken kaaoksen keskellä Leona haaveilee elämänmuutoksesta, korttien uusjaosta.

   Leona saa tutkittavakseen pankkiryöstöjen sarjan, joiden tekijäksi paljastuu pieni ja laiha, veriseksi hakattu seitsenvuotias tyttö. Tapauksen kinkkisyys pistää Leonan kriiseilemään. Jotta kaaos olisi täydellinen, tutkijan liepeillä roikkuu vielä sinnikäs iltapäivälehden toimittaja, jolla on keinonsa puristaa Leonalta tietoja poliisin taholta jo kuopatusta, maan hallituksen sisällä tapahtuneesta seksiskandaalista. Soppaa siis riittää.

  Mielenkiintoisesta ja poikkeavasta perusasetelmastaan  huolimatta (asetelman yksityiskohdat jätän tässä luonnollisesti keromatta) dekkari jäi latteahkoksi lukukokemukseksi. Erikoinen juonirakennelma olisi mielestäni vaatinut tuekseen syvempää kerrontaa, mutta sellaista Rogneby ei tarjonnut. Kaikki mitä tarinassa tapahtui, 'vain tapahtui', jännite puuttui ja kohtaukset jäivät roikkumaan kuin ilmaan, niiden taustoitus ja sisäisten motivaatioiden esittely jäivät ohuiksi. Uskottavuutta söi sekin, että päähenkilö Leona Lindberg näytti toimivan täydellisessä automaattiohjauksessa, aivan kuin hänellä ei olisi ollut lainkaan yhteyttä tarinan kontekstiin. Kirjan loppupuolella Rognebyn kerronta koheni, mutta kovin pitkään - miltei kolmensadan sivun verran - sain tuota pientä kipinänpoikasta odotella...

Arvostelukappale.

Kirjan on lukenut myös Mummo matkalla -blogin Takkutukka.


Jenny Rogneby: Leona. Kortit on jaettu (Leona. Tärningen är kastad 2014)
Bazar 2016
Suomentanut Anu Koivunen
Alkuperäiskieli: ruotsi

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Siis haastettu: http://leenalumi.blogspot.fi/2016/05/haaste-unpopular-bookish-opinions.html

      <3

      Poista
    2. Oi Leena, kiitos! Tulen tuota pikaa blogiisi <3

      Poista
  2. Kamarissani on sinulle haaste :) Mutta hups, taisit saadan saman jo Leenalta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, sinäkin... lämpimät kiitokset <3 Mieltä piristävää tämä tämmöinen <3

      Poista
  3. Niinpä: tästä jäi yliymppäämisen hajanainen sivumaku, vaikka itse verbaliikka luontui vaivattomasti, niin peräänkuulutan myös syyvyttä ja napakkuutta. Syyttäjän ja rikostutkijan suistaminen lavealle polulle ynseytti. Onkin mielenkiintoista lukea, mihin suuntaan Rogneby Leonansa kanssa jatkossa luovii, sillä potentiaalinpoikasta kirjailijasta kyllä löytyy...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!