Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Koko Suomi on yksi ainoa kallionjärkäle. Yhtä ainoaa kalliota joka kohdasta. Olet sitten pohjoisessa tai etelässä, niin olet samassa paikassa, samalla kalliolla. Kallion voi räjäyttää kappaleiksi, mutta pimeä pysyy kiven sisällä. Otat pienen hiekanjyvän, ja se on sisältä yhtä synkkä ja laaja. Samaa sydänlihaa. Katsot yhtä ihmistä, niin olet nähnyt kaiken.

 Helsingin hämrtyvää  talvitaivasta vasten erottuu yksinäisen miehen siluetti: näen heijastuksen arkkitehdistä, aviomiehestä ja isästä, berliiniläisestä outolinnusta, joka kaksisataa vuotta sitten lennähti  perheineen tänne hyiseen Pohjolaan vain koska rakasti suoraa viivaa ja rakentamista. Kuin unessa hän katselee Itämeren rannalle nousevaa valkeaa kaupunkiaan ja kaipaa kotiin Berliiniin, helpompiin, lämpöisempiin päiviin, sinne, missä valo ja ilo eivät pakene ihmistä.

  Jukka Viikilän kirjoittama, Carl Ludvig Engelin kuvitteellinen yöpäiväkirja tuo Helsingin monumentaalisen empirekeskustan suunnittelijan keskusteluyhteyteen lukijansa kanssa. Vuosien 1816-1840 väliin sijoittuvat intiimit päiväkirjamerkinnät maalaavat Engelistä suorastaan eleganttia kuvaa; kohtaamamme mies on sivistynyt ja hiljainen, seurassa vähän syrjäänvetäytyväkin, sellainen joka avaa kaikkein syvimmät tunteensa  ja ajatuksensa vain itselleen ja yöpäiväkirjalleen. Itseensä sulkeutunut Helsinki tuntuisi Engelille oivalliselta asemapaikalta, mutta ei, ei Engel tällaista pimeää synkkyyttä kaipaa...
Vääjämättömällä rohkeudellaan Engel ryhtyy kesyttämään Helsinkiä, joka berliiniläisin, vilkkauteen tottunein silmin näyttää aluksi erämaalta. Lopulta villi ja vikuroiva maisema taipuu, palon jäljiltä kytevästä savimaasta alkaa nousta oikea kaupunki, ajan ihanteiden mukainen ja vähän suuruudenhullu, mutta samalla satumaisen kaunis.

  Siinä missä päivät ovat työn ja innostuksen aikaa, yöt tuovat mukanaan yksinäisyyden ja epävarmuuden.  Päiväkirjamerkinnät kertovat tunteiden vuoristoradasta: epäilys omista kyvyistä kalvaa mutta aamulla, uuden työpäivän alkaessa sydämeen saattaa humahtaa jo ennalta tuttu kiitollisuuden tunne. Tulee onnistumisia, jota saavat kuluneet vuodet ja elämän vaivalloisuuden unohtumaan. Työn riemu nostaa tekijänsä hetkiseksi korkeuksiin, taivaisiin asti:

 Suurimmat nautinnot ovat ilmaisia ja käsiemme kohdalla. Suoran viivan piirtäminen on minulle tänään enemmän kuin mikään muu. Siinä on koko ihmisenä olemisen tapahtuma yksinkertaisimmassa muodossaan, kaikki ylpeys ja kaikki nautinto.

Akvarelleja Engelin kaupungista on kirja, jossa jokaisella lauseella on merkitys ja oma, tarkoin harkittu paikkansa. Ihastuin Viikilän fragmenttimaiseen, runolliseen romaaniin niin paljon että tiedän jo nyt palaavani sen pariin vielä monen monta kertaa. Tämä ensimmäinen lukukertani taittui hitaasti nautiskellen, sillä jäin tuon tuostakin ihailemaan Viikilän häkellyttävän kauniita, sielua tuulettelevia lauseita. Kuin kohtaisi häikäisevän kauniin maiseman: tähän jään, tähän teen kotini, muuta en tarvitse. 

Uskon ja toivon, että romaani nähdään ensi syksynä Finlandia-palkintoehdokkaana.  Hehkuin kirjan lämmössä jo viime viikolla täällä.

 Ja kyllä, tällaisen kirjan synnyttämiseen tarvitaan runoilijan sielu. Jukka Viikilä (s. 1973) on julkaissut kaksi runokokoelmaa: Runoja (Gummerus 2008) ja Runoja II (Gummerus 2010). Dramaturgina työskentelevä Viikilä on kirjoittanut myös näytelmä- ja kuunnelmakäsikirjoituksia sekä osallistunut poeettisen sanakirjan, Ensyklopedian kirjoittamiseen.

Ihastuin Engelin tarinaan jo muutama vuosi sitten kuultuani Viikilän käsikirjoittaman kuunnelman Akvarelleja Engelin kaupungista. Tällä ihanalla romaanilla on olemassa siis sisartaideteoskin. Valitettavasti teoksen kuunteluaika Yle Areenassa on päättynyt.  Toivottavasti Yle ymmärtää uusia kuunnelman pian.

Kiitän kustantajaa arviokappaleesta.

Muualla blogeissa: Hemulin kirjahylly,  Hullu arkkitehti, Kirjakko ruispellossa, Kirsin Book Club, Lumimena, P.S. Rakastan kirjoja, Sinisen linnan kirjasto, Tuijata.Kulttuuripohdintoja ja Täysien sivujen nautinto.


Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Gummerus 2016