Talviaurinkoa ja pohdintaa oman ymmärryskyvyn rajoista


Ihana aurinko hilautuu taivaankannella yhä korkeammalle.... Oletteko huomanneet, kuinka valoisaa myöhäisinä iltapäivinäkin alkaa jo olla. Joulun aikaan aurinko käväisi häthätää metsänrajassa: alempi kuva on otettu vuoden pimeimpään aikaan keskipäivällä. Nyt aurinko kellii jo puiden latvojen yllä. Kevät on tulossa!
Kirjoittelen blogitekstiä upean  Toni Morisonin uutuusromaanista Luoja lasta auttakoon. Pelkään, että kirjan syvin olemus jää minulle saavuttamattomaksi. Ajatus oman ymmärryskykyni limiiteistä heräsi kun satuin pari viikkoa sitten lukemaan Morrisonin  The Guardianin haastattelun, jossa hän selkein sanoin sanoo kirjoittavansa mustille (“I’m writing for black people”). Minä, joka olen - ehkä naiivistikin - pyrkinyt elämässäni tietynlaiseen värisokeuteen, törmäsin  Morrisonin lausumaan kuin seinään; pari viikkoa sitten aloittamani blogijuttukin joutui lepäämään, sillä en kerta kaikkiaan enää tiennyt, miten Morrisonia tulisi lukea ja ymmärtää, vaikka hän on tähän saakka ollut yksi mielikirjailijoistani. Miksi kirjailija ehdoin tahdoin tahtoo jakaa lukijakuntaansa? Eikö 'konsensus' ja ymmärryksen jakaminen 'yli rajojen' olisi parempi tie?

 No, asiaa tarpeeksi pähkäiltyäni sain ajatukseni kutakuinkin selviksi. Ehkä kysymys on ennen kaikkea valtavähemmistön oman, autenttisen äänen säilyttämisestä. Se, että Morrisson kertoo kirjoittavana nimenomaan mustille, vahvistaa tuota agendaa. Onhan selvää, että ilman puolustusta vähemmistöt alkavat tarkastella ja arvottaa itseään valtaväestön näkökulmasta (näin pääsee käymään myös Morrisonin uudessa romaanissa).

Ja kas. Guardianin jutun jälkeen törmäsin netissä vellovaan keskusteluun siitä, saako valtaväestöä edustava kirjailija ujuttautua vähemmistökulttuuria ( tai ylipäätään otakin toista kulttuuria) edustavan (fiktiivisen) henkilön nahkoihin ja käyttää tätä kirjallisen tuotantonsa materiaalina. Keskustelu roihahti käyntiin Koko H:n kirjoituksesta Ruskeat tytöt -blogissa, jossa pohditaan  kirjailija Laura Lindstedtin oikeutta kirjoittaa vieraiden kulttuurien edustajista. Koko H:n mukaan ongelma on siinä, että Lindstedt, ottaessaan juutalaisen anorektikkonaisen yhdeksi romaaninsa henkilöksi, syyllistyy kulttuuriseen anastukseen, sillä hän luo henkilönsä (tässä tapauksessa siis juutalaisen Schloamithin) omasta, hyvin rajoittuneesta ja länsimaista valtakulttuuria edustavasta  näkökulmastaan. Ajatusta kritisoitiin netissä absurdiksi ja kirjallista vapautta rajoittavaksi.

   Toni Morrisonin lausunnossa ja Koko H.n ajatuksissa  kaikuu sama huoli vähemmistöjen äänen kuulumisesta. Laura Lindstedtin Oneironista käydyssä keskustelussa kysyttiin, onko 'tällainen vastakkainasettelu tarpeellista. Ehkä se oikeasti onkin tarpeen, minä sitä en ainakaan tiedä, koska edustan kummassakin tapauksessa valtaväestöä ja katson asiaa valtaväestön kovin kauniista ja pikkuisen naiivista 'We Are the World' -vinkkelistä.  Se, että lukijana edes ymmärtäisin (ja tunnustaisin) kulttuuristen ristiriitojen olemassaolon, olisi ehkä jo hyvä alku. 

Kommentit

  1. Katselin jossakin vaiheessa (kun tuli MTV komedialta) muustien stand up koomikoiden keikkoja. Juttu oli minusta varsin rankaa, enkä aina kaikkea ymmärtänytkään (muistaakseni ei ollut tekstejä ja vaikka olisi ollutkin niin en silloinkaan). Monesti yleisö nauroi sellaisessa kohdassa, että suomalainen ei olisi nauranut. Mustat tavallaan joutuvat kohtaamaan aivan erilaisen todellisuuden kun me. En halua juurikaan osallistua näihin keskusteluihin, koska Suomessa halutaan kaikki nähdä aina tietystä kulmasta, ja kaikki syyttelevät toisiaan ja kaikki luulevat olevansa oikeassa.

    Itse näen Morrisonin kirjoissa paljon samaa asennetta ja teemaa kun näissä stand upeissa, siellä nimittäin tunnustetaan, että ei olla tasa-arvoisia, ei etnisesti eikä myöskään sukupuolten välillä, ja nimitykset ovat aika kovia. Morrison (en ole lukenut tätä mainitsemaasi kirjaa, mutta kolme muuta) osoittaa kyllä saman maailman, joka on kuitenkin erilainen (siis sam kuin stan upeissa, mutta erilainen kuin meidän maailmamme täällä). Minusta me Suomessa näemme vain pintavirran ja puheet, mutta emme havaitse pohjavirettä, näkymättömissä olevia epätasa-arvon mekanismeja ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, tuossa taitaa päteä se käsitys, jonka mukaan vähemmistöt saavat heittää omasta piiristäään ja siihen kuuluvista vaikka minkälaista läppää, muuta ootapa vain, jos joku muu sen tekee. Minusta tuo on melko ymärrettäväkin asenne, jonka itsekin - tiettyyn vähemmistöön kuuluvana - voin allekirjoittaa.

      Ei olla tasa-arvoisia ehkä milloinkaan, mutta pyrkiä siihen täytyy, aina ja aina. Muuten ihmistä ei mielestäni voi edes kutsua 'inhimilliseksi olennoksi'.

      Pinnan alla väreilevä rasismi on mielestäni sitä pahinta lajia.

      Poista
  2. Emme me todellakaan voi ymmmärtää muiden taidetta samalla tavalla kuten he keskuudessaan. Morrison esim. on silti hyvin kiinnostava tai ehkä juuri siksi. Luoja lasta auttakoon on ehkä Morrisonin valkoisin kirja, Minusta se voisi olla yhtä hyvin valkoisen kirjailijan kirjoittama. Ne aiemmat ovat rajuja. Morrison on todennut jossakin haastattelussa myös, että mustien historia on ollut vaarassa jäädä kokonaan kaunokirjallisuuden ulkopuolelle ja että eniten kuvattu henkilö amerikkalaisessa kirjallisuudessa on valkoinen mies.

    Luin jokin aika sitten jutun, jossa puhuttiin termistä 'cultural appropriation' eli siitä, miten valkoinen enemmistö omii vähemmistöjen kulttuuriin kuuluvia piirteitä, raiskaten niitä. Tämä oli siinä yhteydessä, kun joku missi halusi esiintyä maailmalla fantasiapukunaan feikki Lapin puku, sellainen lelukaupan naamiaisasun tyylinen. Onhan näitä, yhteen aikaan oli afropermanentteja, farkuissa on intiaaniheimon nimi, MicMac, vaikka alkuperäiset amerikkalaiset eivät käyttäneet farkkuja.
    Laura Lindstedtin Shlomith-hahmon kuvauksessa nähdään ilmeisesti juuri tätä kulttuurista anastusta. Minusta se anoreksian ja juutalaisuuden yhdistäminen vaikutti kirjassa oudolta, joten en ihmettele kritiikkiä.

    Kuten Jokke edellä toteaa, meiltä jää näkemättä paljon epätasa-arvon mekanismeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, juuri niin. Ja tärkeää on se, että tunnustamme sen, ettemme ymmärrä. Se, että toitottaisimme ymmärtävämme kaikkea ja kaikkia, latistaa kulttuuriset erityispiirteet. Ja tässä en tahdo rinnastaa ymmrtämättömyyttä 'hyväksymättömyyteen', sillä on mahdollista olla 'ymmärtämättä' ja silti hyväksyä toisen kulttuurin arvo.

      Juurikin tuosta kulttuurisesta anastamisesta Mustat tytöt -blogin kirjoittaja puhuu.
      Minusta se, että vähemmistön edustaja (tai kuka hyvänsä) voisi rajoittaa kirjailijan taiteellista vapautta, on kestämätön. Minusta riittää, että tämä kulttuurinen ristiriita tunnistetaan, erityisesti lukijan taholta.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  3. Kiinnostavaa pohdintaa. Valtaväestön edustajana on varmaankin mahdotonta ymmärtää vähemmistöön kuuluvaa, vaikka tietenkin kaikki kuulumme jollain tapaa johonkin vähemmistöön, vaikka en tiedä, onko sekin ajattelu juuri tuollaista "we are the world" -henkistä (hyvä määritelmä, muuten).

    Toisaalta en minä ainakaan suostu ottamaan harteilleni mitään sortajan viittaa. Kukaan ei valitse, minne ja millaiseksi syntyy, joten ei ole minun vastuullani vapauttaa vähemmistöjä mistään kulttuurisesta ikeestä. Toisaalta en myöskään pyri sellaista tietoisesti vahvistamaan. Vai juuri näinkö sorto aina mahdollistuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu, että juuri sitä jokainen johonkin vähemmistöön kuuluva kammoaa, että ollaan ymmärtävinään ja jopa tietävinään, miltä vähemmistössä tuntuu ja "suojellaan", laitetaan itselle inkkarikoruja kaulaan ja myötäeletään. Pitäisi vain antaa olla ja tunnustaa vähemmistökulttuurin arvo ja erilaisuus.
      Meillä oli kerran vieraana amerikkalainen intiaani, Vietnamissa haavoittunut mies, joka oli mukana sellaisessa kansanliikkeessä, joka halusi estää uraanin louhimisen kotireservaatissaan. Hän oli ollut ennen Suomeen tuloaan luonnonsuojelujärjestön vieraana Ruotsissa ja kertoi harmissaan ruotsalaisesta "intiaanisaunasta", jossa ei ollut mikään oikein. Siellä mm. oltiin tunti pari, kun oikeassa hikihuoneessa ollaan viikko ja kuivumisen seurauksena nähdään näkyjä. Tällaista kulttuuristen piirteiden hyväksikäyttöä ja vesitystä ei nähdä hyvänä vähemmistökulttuurin sisällä.

      Poista
    2. Tällaisen valtakulttuuriin kuuluvan henkilön on hyvin helppoa paitsi alentuen kieltää rasististen meknismien olemassaolo ja toiminta, myös ottaa se sortajan syylllisyyttä huokuva vitta ylleen. Kummassakin tapauksessa terve keskustelu tyrehtyy. Tärkeintä olisi kuitenkin huomata, enen lähtökohdista keskustelua käydään. Suetus, toit esille mielenkiintoisia ajatuksia!

      Marjatta, aivan... tuo 'myötäeläminen' saattaa olla todella loukkaavaa...

      Poista
  4. Aurinko kipuaa korkeammalle ja tulppaanit ilahduttavat sisällä, kevät on tulossa...<3

    Mukavaa helmikuun loppupuolta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, kiitos paljon :) Kevätaurinko lämmittelee jo <3

      Poista
  5. Me ihmisethän olemme tietyn historiallisen, kulttuurisen, ikäkohortin, kasvatuksen ja ennakkoasenteiden tuotteita ja -vankeja... Morrisonilla on saattanut lausunnossaan olla hyvinkin pientä positiivisen provosoinnin & haasteenheiton pilkettä silmänurkissaan, sillä hänen tasoisensa kirjailijalla on varaa jättää omia juuriaan korostamatta lukijakuntansa rajautuminen itse tekstin ja kerronnan varaan. Mutta, mutta: esiintuotuina kulttuuriset ristiriidat parhaimmillaan poikivat mielenkiintoisia pohdintoja ja hedelmällisiä keskusteluja, kuten tässä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä olen samaa mieltä. En usko, että Morrison haluaa rajata lukijoitaan. Hän on esim. kieltäytynyt hänelel tarjotellusta feministikirjailijan nimikkeestä, korostaen juuri, että haluaa kirjoittaa kaikille.

      Poista
    2. Takkutukka, niinpä juuri, olemme kaikki oman ympäristömme ja kulttuurimme vankeja ja siksi myös tietyllä tapaa sokeita muille. Vaara onkin siinä, että pyrimme kovasti määrittelemään myös muita kulttuureita, usein puhtaasti omista lähtökodistamme. Juuri tästä Koko H ymmärtääkseni tahtoi puhua blogikirjoituksessaan.

      Minusta tuntuu, että Morrisonilla on kompetenssia puhua oman kulttuurinsa äänellä, vieläpä kaikella ylpeydellä. Se lienee myös hänen oikeutensa. Itse törmäsin juuri tähän, hätkähdin, että eikö Morrison haluakaan kuulua universaaleihin kirjailijoihin, niihin, jotka tuntuvat varsinkin meille länsimaisille lukijoille olevan niin tärkeitä. Mietin tässä, kenen lähtökohdista tuota 'universaaliuttakin' lopulta tarkastellaan ja arvotetaan...

      Poista
  6. Kiinnostava kirjoitus ja kommentointi (varsinkin heti tuo Joken kommentti kiinnotti huomioni). Herätti paljon ajatuksia ja ehkä jotain sanottavaakin, mutta nyt mulla on sen verran vähän aikaa, etten tähän hätään osaa, tai edes halua, mitään sen kummenpaa sanoa.
    Sen verran kuitenkin (Morrison-fanina;)), että oma huomioni/tulkintani tuosta Morrisonin lauseesta on se, ettei hän käytä sanoja 'vain' tai 'ainoastaan'. Esimerkiksi eräs toinen suosikkikirjailijani, jota käännetään paljon, sanoi että hän kirjoittaa ensisijaisesti oman maansa/kielensä lukijoille. (Ja toki hänen kirjoissaan on paljon esim. kulttuurisia viittauksia, mitä muiden voi olla vaikea ymmärtää tai edes tunnistaa.)Ei se silti ole kielto tai halveksunta tai mitään muutakaan meitä "muita" lukijoita kohtaan. Tietenkin mä luen Morrisonin kirjoja aivan eri kontekstista kuin vaikka musta amerikkalainen (ja siitäkin viiteryhästä löytyy monia eri konteksteja...). Mutta toisaalta, se että mä ylipäänsä luen Morrisonin kirjoja tai se, että mä rakastan niitä, tuo sitä munkin naiivisti kaipaamaa we are the worldia; ajatuksia, tietoa,ymmärrystä, uusia näkökulmia, yhdistäviäkin tekijöitä.
    (Toivottavasti tästä mun nopeasti kyhätystä ajatukseta ja kirjoituksesta sai edes jotain kiinni.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, tekstiäsi lukiessani mietin samaa kuin mitä sanna tuossa kommentoi, eli että on merkitystä sillä, sanooko kirjoittavansa esimerkiksi "vain" tai ehkä "ensisijaisesti" jollekin tietylle kohderyhmälle. Minusta on kaunis ajatus, että on ensi kädessä oman viiteryhmänsä jäsen mutta ei silti sulje muita pois, mutta pelottavalta taas tuntuu se, että joitakin suljettaisiin kokonaan pois.
      Kirjallisuudessa yksi hienous on minusta se, miten sen avulla voi kurkistaa muihin kulttuureihin. Ehkä ne kurkistukset jäävät monilta osin hyvin pintapuolisiksi, mutta silti väitän, että kirjallisuudesta olen omaksunut todella paljon tietoa ja ymmärrystä, varmaan myös suvaitsevaisuutta. Kiehtovaa on sekin, miten luemme kaunokirjallisuutta omista konteksteistamme, jotka ovat niin moninaisia ja moniulotteisia.

      Poista
    2. Sanna, ain kirjoituksestasi paljonkin irti :) Ja noinhan se onkin, kirjoittaja kirjoittaaaa tavallaan ja lukija tulkisee tavallaan, eikä kummallakaan ole toisilleen nokan koputtamista,sillä kirjallisuus on vapaa kuin lintu...

      Morrison on yksi niistä kirjailijoista, joiden tekstit tuntuvat likeisiltä ja erittäin samaistuttavilta, kulttuurieroista huolimatta. Siksikin tuo artikkeli sai minut hämmentymään ja kirjoittamaan tämän tekstin.

      Minusta tämä pieni pähkäily oli kuitenkin hyvä asia, sillä aloin tosissani miettiä omaa 'värisokeuteni' merkitystä: pyrinkö huomaamattani tasapäistämään kohtaamani ihmisiä, ja jos niin teen, millä kriteereillä se tapahtuu.

      Kiitokset teille kaikille ihanille keskustelijoille, esiin tuli paljon uusia ajatuksia ja huomioita!

      Poista
    3. Hienoa, Kaisa Reetta, kun kirjoitit ajatuksiasi. <3 Olipa mukavaa pohdiskella - ja pohdiskelu jatkuu edelleen. Se, että miettii omaa "värisokeuttaan" on todella hyvä asia. Yksiselitteisiä vastauksia ei taida olla!

      Poista
    4. Jonna, joskus on hyvä pohtia tällaisia 'itsestäänselvyyksiä' jotka paljastuvat omassakin mielessä kierrellessään sitten todella monimutkaisiksi jutuiksi.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  7. Laitoin omalta sivultani linkin tähän sinun sivuun. Pohdin itsekseni kirjaa lukiessani, että ymmärsinkö lukemani kirjan tarkoitusperiä tarpeeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, sinäkin siis! <3

      Kiitokset :)
      Pistän oman juttuni kohta ulos, laitoin linkin tekstiisi!

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!