Jaakko Iloniemi: Maantieteelle emme mahda mitään


Ihan aluksi pieni sitaatti Helsingin Sanomien eilisestä pääkirjoituksesta (Epäluulo jäytää suhteita Venäjään, 22.2.016):
Lännen ja Venäjän suhteet pysyvät toistaiseksi huonoina. Poliittista yhteydenpitoa elvytetään, mutta suhteet eivät ole palaamassa edes sille tasolle, jota pidettiin normaalina ennen Ukrainan sotaa. Samalla Syyrian sota uhkaa syöstä suhteet uusiin syvyyksiin. Kehityssuunta on ratkaiseva myös Suomen ja Venäjän suhteille. Ne ovat osa laajempaa kokonaisuutta, vaikka Suomessa korostetaan kahdenkeskisten yhteyksien merkitystä käytännön kysymyksissä.
Kukapa olisi vielä kymmenisen vuotta sitten uskonut, että vuonna 2016 eläisimme näin sekasortoisessa, pelottavan läheisesti kylmän sodan vuosia muistuttavassa tilanteessa. 8.8.2008 eskaloituneesta Georgian sodasta se alkoi ja lopullisesti Eurooppa taisi herätä Ruususen unestaan Ukrainan kriisiin. Ja meno näyttää en jälkeen vain kiihtyneen: Itämerellä tapahtuva sotilaallinen liikehdintä on lisääntynyt huomattavasti, mikä huolettaa paitsi erityisesti  Baltian maita, myös Suomea ja Ruotsia. On selvää, että maailmanpolitiikan etulinjasta pudonnut Venäjä haikailee Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen menettämäänsä suurvalta-asemaa. Tämä näkyy paitsi ulospäin tapahtuvana uhitteluna, myös rajuna kansallistunnon nousuna. Tärkein kysymys lieneekin se, miten pitkälle Venäjä on valmis menemään saavuttaakseen haikailemansa aseman ja arvostuksen kansainvälisen politiikan kentällä. On hyvin mielenkiintoista (ja myönnän; vähän pelottavaakin) seurata, mihin suuntaan Venäjän todellisuus  - ja sen mukana mahdollisesti myös Euroopan kohtalo - tulee tästä kääntymään. 

 Juuri nyt media suorastaan pursuilee Venäjä-uutisia ja -spekulointeja. Erinomaista taustatietoa ja laajempaa näkemystä uutisvirtaan antaa Suomen ulkopolitiikan asiantuntija, diplomaatti ja ministeri Jaakko Iloniemen viime syksynä ilmestynyt kirja Maantieteelle emme mahda mitään. Teos on kirjoitettu ilman poliittista jargonia ja niin selkeäsanaisesti, että tällainen suhteellisen tavallinenkin lukija saa tekstistä todella paljon irti. Iloniemi on jakanut 217 sivuisen teoksensa parin kolmen sivun mittaisiin lukuihin, mikä edesauttoi  asioiden ymmärtämistä ja jäsentämistä ainakin omalla kohdallani. 

Iloniemi käy kirjassaan läpi Suomen asemaa Euroopassa ja Venäjän rajanaapurina aina 1700-luvulta aina tähän päivään asti. Historiallisen aspektin lisäksi katse suuntautuu tietenkin myös tulevaan. Pohjoismaisen yhteistyö sekä EU:n  ja Naton roolit suhteessa Itämeren turvallisuuteen saavat teoksessa erityistä huomiota, samoin kuin kysymys sitä, mikä tekee Venäjästä, entisestä suurvallasta yhä vieläkin niin suuren ja arvaamattoman maailmanpolitiikan toimijan. Iloniemi pohtii kirjassaan myös aivan uudenlaisia geopoliittisia haasteita; tällaisia ovat muun muassa arktisten alueiden hallinta, pakolais- ja ympäristökysymykset. 

  Koska luin teoksen tällaisen melko tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta, en yritä unissanikaan arvioida kirjan sisältöä tai Iloniemen esittämiä näkemyksiä tämän syvemmin. Asiantuntevan ja arvovaltaisen arvion löydät esimerkiksi Erkki Tuomiojan kotisivujen kirjavinkeistä.

 Omasta puolestani suosittelen Maantieteelle emme mahda mitään -teosta aivan kaikille maailmasta ja päivän polttavista kysymyksistä kiinnostuneille. Kirja antaa hyvän yleiskuvan Suomea ja koko Eurooppaa koskevasta geopolitiikasta, niistä haasteista joista luulimme päässeemme eroon jo vuosia sitten 'kylmän sodan' päätyttyä. Nyt olemme jälleen keskellä kansainvälisiä jännitteitä, eikä kukaan taida tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Iloniemen teos iskee juuri tähän hetkeen. Siksi kirja saa vahvan lukusuositukseni! 

Kiitän kustantajaa arviokappaleesta.

Jaakko Iloniemi: Maantieteelle emme mahda mitään 
Docendo 2015

Kommentit