Johan Bargum: Novelleja 1965 - 2015

Tutustuin maamme mielenkiintoisimpiin ja omaperäisimpiin sanataitaitureihin kuuluvan Johan Bargumin tyyliin ensi kertaa vasta tänä syksynä, lukiessani hänen ihastuttavan pienoiromaaninsa Syyspurjehdus (Tammi, 2012). Kun sitten tartuin tähän Bargumin vastikään ilmestyneeseen laajaan novellivalikoimaan, osasin jotenkin jo aavistaa sen, että käsissäni oli tänä vuonna ilmestyneen  kotimaisen kaunokirjallisuuden kärkeen kuuluva teos.

  Valikoimassa on 23 novellia, jotka ovat ilmestyneet kokoelmissa Svartvitt (1965), Kotieläimiä (1986) Matkoja (1988), Charlie Boy (1995) ja Jäähyväisiä (2003). Tämän lisäksi valikoima sisältää kaksi aivan uutta, ennen julkaisematonta novellia. Laaja kokoelma tarjoaakin ainutlaatuisen katsauksen Bargumin viisikymmentä vuotta kestäneeseen kirjailijanuraan. On hyvin mielenkiintoista seurata, millä tavalla kirjailijan ilmaisu on hänen uransa aikana muuttunut: valikoiman ensimmäisessä novellissa, nimeltään Ensimmäinen, keskeneräinen, kuuluu 22-vuotiaan nuoren miehen ääni, joka aikaa myöten alkaa saada uusia, syvempiä sävyjä. Vaikka Bargumin ilmaisu on ajan saatossa muuttunut, hänen sanomansa ydin on säilynyt kirkkaana: kirjailijan humaanius, hänen suuri ymmärryksensä ihmistä ja hänen kipeimpiä tuntojaan kohtaan on koko tämän novellivalikoiman kantava voima.

  Elämä on ohikiitävää ja koostuu sarjasta kohtaamisia ja lähtöjä. Bargumin novelleissa jäähyväiset seuraavat toisiaan, hylkäämisen ja yksinäisyyden tunteet ovat vahvasti läsnä. Useissa novelleissa noita tuntemuksia tarkastellaan miehisestä näkökulmasta; uskottomuus, kuolema, perheenjäsenten hidas erilleen ajautuminen tai kohtaamattomuus saavat  Bargumin henkilöt pohtimaan elämän tarkoitusperiä ja omaa arvoaan. Ihmisen osa ei ole helppo: koemme olevamme täydelleen olemassa vain suhteessa toisiin ihmisiin ja samalla suhteemme heihin ovat jatkuvassa, tuskaa aiheuttavassa muutoksessa.
Herkkä kuva tytärtään maailmalle saattavasta isästä, joka tahtoisi suojella tytärtään, mutta ei kuitenkaan voi estää lastaan kasvamasta ja etsimästä omaa tietään, pysäyttää lukijan.

Sitten hän sulki silmänsä. Ja hän huomasi, että hän oli yhtäkkiä täysin levollinen ja täysin tyytyväinen, vaikka kaikki loppujen lopuksi olikin pelkkää eroa, lähtöjä lähtöjen jälkeen. Miten ponnisteli ja yrittikin, aina oli joku joka nousi junaan, joku joka pakeni tiehensä, jotain mitä ryhtyä muistelemaan, siihen saakka kunnes oli itse vuorossa. Mutta juuri tällä hetkellä hän tunsi, ettei se merkinnyt mitään. Koko tämä eroamisen sykli, jota kutsuttiin elämäksi, tuntui äkkiä luonnolliselta ja tarkoituksenmukaiselta.Hän nojautui taaksepäin. Kesä, venevaja, usvaa meren yllä, Kuka häntä kutsui?

Bargumin novellit eivät heijastele pelkästään surun sävyjä; niistä löytyy improvisaation kaltaista yllättävyyttä ja leikkisyyttä vähän samaan tapaan kuin suuresti rakastamassani jazz-musiikista. Kohtaamme koiraksi muuttuneita isiä, puseron sisään piilotettuja raivoavia hamstereita, aseita keräilevän Laupiaan samarialaisen, puutarhanhoidosta innostuneen ammattitappajan, liiteriin muuttaneen hirven... Absurdit juonenkäänteet nivoutuvat vaivatta novellivalikoiman pääteemoihin, yksinäisyyteen ja ihmisen ikuiseen toiveeseen päästä todelliseen yhteyteen rakkaimpien ihmistensä kanssa. Hienovarainen yllätyksellisyys antaa kerrontaan kontrastia ja syventää novellien vaikuttavuutta entisestään.

  Kävin tätä novellikokoelmaa lukiessani läpi monenlaisia tunteita, jotka pyrkivät pintaan tätä juttua kirjoittaessanikin.  Bargumilla on avain lukijansa sydämeen, siitä sain vakuutuksen viimeistään nyt. Uskallankin suositella kokoelmaa kaikille rauhallisesta ja viisaasta kerronnasta pitäville, vaikkapa joulun kiireettöminä päivinä nautiskeltavaksi.
Bargumin hiljaista voimaa huokuva novellivalikoima on kirjallinen helmi!

Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.



Johan Bargum: Novelleja 1965-2015 
Teos 2015
Suomentaneet Rauno Ekholm ja Marja Kyrö
Alkuperäiskieli: ruotsi