Haastevastauksia ja viimehetken kirjatärppejä isäinpäiväksi

John Singer Sargent: Man Reading. Undated. jssgallery.org

Sain viime kuussa Marjatan kirjaelämyksiä ja ajatuksia -blogin Marjatalta mukavan haasteen, jonka säännöt kuuluvat seuraavasti:

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.
2. Laita palkinto esille blogiisi.
3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.
4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon ja joilla on alle 200 lukijaa.
5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggaajat puolestaan vastaavat.
6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.
7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse.

Kiitokset Marjatta haasteesta!

Koska olen lyhyen ajan sisällä saanut kolme samankaltaista haastetta, laadin omat kysymykseni kolmannen haastepostaukseni yhteydessä ensi viikon aikana. Nuo muut haasteenihan sain Kirjasähkökäyrän Mailta ja Mustelumon Henniltä.

Ja tässäpä Marjatan kysymykset vastauksineen:

1. Minusta kirja saa olla mieluusti ulkonäöltään ... paljon luettu.

2. Olen oppinut kirjoista, että ... asioilla on aina monta puolta ja niitä on hyvä etsiä lakkaamatta.

3. Mielipaikkani lukiessa on ... luonnonrauha. Mieleen tulee tässä suuri kivi metsän Huuhkajakalliolla. Mutta lähempikin luonnonrauhainen paikka käy, puistokin.  Talvella luen ihanan pehmeä sohvani uumenissa.

4. Kirjahyllyssäni on... sekasotku, joka kaipaisi hieman järjestystä.

5. Toivon, että... hankalasta taloustilanteestamme huolimatta emme unohtaisi universaaleja ihmisarvoja, luonnonarvoja, solidaarisuutta. Nuo arvot ja niiden kunnioittaminen määrittävät sivistyksemme tason.

6. Koulussa minä... usein haaveilin. Siitä huolimatta koulun kanssa kävi ihan hyvin...

7. Ikävöin... lumitalvia. Auringon leikkiä hangella.

8. Syksyllä ... on aika hengähtää. Ihana, ihana syksy!

9. Olen pettynyt .... tapaan, jolla nykyinen hallitus kohtelee kaikkein köyhimpiä ja kuinka törkeän tökeröillä ja alentavilla sanavalinnoilla vallanpitäjät yrittävät kansalaisia hämätä. Esimerkkinä: missä vaiheessa leikkaukset muuttuivat poisvalinnoiksi. Nyt on pakko huutaa: Kuinka te kehtaatte?!

10. Kirosanani on... himputin himputti ;)

11. Haaveilen... löytäväni joskus kirjan, joka vaikuttaisi minuun yhtä voimakkaasti kuin jotkin nuoruudenaikaiset lukukokemukseni. Vaikkapa sellaiseen kuin Herman Hessen Arosusi, jonka jälkimainingeissa muistan olleeni viikkokausia aivan pyörryksissä ja hyvin onnellinen. 


***
Isäinpäivän kirjatärpeiksi valitsin kuusi hyvin erilaista kirjaa:

Perinteisistä romaaneista pitävälle ja jäyhän suomalaismiehen tarinaan samaistuvalle: Matti Röngän Eino (Gummerus 2015)


Huumorista, yllätyksistä  ja reippaasta kirjallisesta otteesta pitävälle: Patrick deWitt: Alihovimestari Minor (Siltala 2015).

Dekkarien ystävälle: Antti Tuomaisen Kaivos (Like 2015), oma tämän syksyn dekkarisuosikkini!

Politiikaa seuraavalle: Jaakko Iloniemi: Maantieteelle  emme mahda mitään (Docndo 2015). Bloggaus tästä on vasta tulossa, mutta olen ehtinyt lukea kirjan jo kertaalleen, joten uskallan suositella. Iloniemi pohtii kirjassaan Suomen erityisasemaa itäisen naapurimaamme kainalossa.


Kaukomaihin kaipaavalle ja/tai maailman myllerryksiä ihmettelevälle: Pasi Pekkolan Lohikäärmeen värit (Otava 2015).

Ja lopuksi on ihan pakko laittaa tämä...
Hänelle, joka ei hämäännny vaikeimmankaan sudokun edessä ja joka pitää älyä kutkuttavista, kirjallisista tripeistä: Mihail Šiškin: Neidonhius (WSOY, 2015). 

***
Ja vielä yksi erikoislahjavinkki: Lue hänelle ääneen, tässä toimii hyvin myös kirjastosta haettu kirja.


Frank Stanley Ogilvie: Interior: Woman Reading to an Old Man, 1889. bbc.co.uk/arts/



* Huomenna Roman Sentšinin Venäjälle...

Kommentit

  1. IHANIA, HIENOJA JA NIIN OIKEAMIELISIÄ vastauksia! Oli pakko ihan huutaa tässä kohtaa <3

    VastaaPoista
  2. "Nyt on pakko huutaa: Kuinka te kehtaatte?!" Kyllä, kuorossa mukana. Olen ihan samaa mieltä, miten surullista.

    Hyviä kirjavinkkejä. Mieheni kävi kirjamessuilla kuuntelemassa Iloniemeä, oli kuulemma ollut tosi kiinnostava keskustelu. Kaivosta minäkin suosittelisin melkein kaikille dekkarien ystäville.

    Lumitalvien kaipuussa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Katja, yhä vaan lisää huutoa! <3

      Iloniemen kirja on ensimmäinen poliittiinen teos, josta kerron täällä blogissa ja siksi oma käsittelykulmani on vielä hakusessa... Mielenkiintoinen kirja!

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  3. Lohikäärmeen värit olisin halunnut lukea, mutta jäi väliin. Minun syksyni pinossa on työläitä kirjoja. Kaikella tavalla hankalia. Sellaisia, että luet yhtä, mutta tarvitset oheen viittä muuta. Ai, että miten niin? Esimerkiksi Woollfin toista päiväkirjaa selvitän.

    Sinulla oli jännät kysymykset vastattavana. Tuo viimeinen vastaus. Pakko kommentoida. Oletko lukenut Kulkijan? Se tarjoaa yhtä huikean matkan kuin Arosusi. Luet ja mietit tekijää, hän puhuu nyt itse.

    Ihmiset ovat kirjoittaneet hurjasti kirjamessuista. Itselleni niiden anti ei ole kummoinen. Haen niistä vain tietoa, lähdekirjallisuutta ja häippään ja delegoin puolisolleni tai ystävälleni. En viihdy ihmisjoukoissa ja kuumuudessa. Blogiteksteissä vilahteli toinen toistaan vieraampia nimiä. Tunnen surkeasti kotimaisia kirjailijoita, eivät vain kiinnosta minua. Sinunkin lahjavinkkien listassa olevien kotimaisten mieskirjailijoiden nimet eivät sano minulle mitään.

    Olen sanonut, että Handke saisi minut paikalle, jos hän puhuisi englanniksi. Mutta on toinenkin, jos tila olisi rauhallinen, viihtyisä, kiireetön. Niin Kohtalokasta kerrontaa -kirjan tekijä saisi minut kuuntelemaan, tekisin muistiinpanojakin. Oletko lukenut tuon kirjan? Pitäisiköhän minun laittaa tekijän nimi tähän? Teppo Kulmala.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla vähän samanlaista on mnunkin lukeminen nykyään. Tällä hetkellä on neljä kirjaa kesken ja jokaistta luen vähintään joka toinen päivä. Tämmöinen lukutyyli on minusta aika kiva.

      Hessen kulkijaa en ole tainnut lukea. Kiitos vinkistä!

      Minä koin messuilun vähän samoin, ahdistun suuressa ja meluisassa ihmisjoukossa, enkä tahdo hälinässä löytää etsimääni. Ehkä se, että en ole tehnyt kirjamessuille mitään ennakkoon päätettyä ohjelmaa, on vaikuttanut siihen, etten ole niin sinut tuon messuilun kanssa. Ensi vuonna ajattelin yrittää lähteä liikkeelle vähän järkevämmin.

      Kiitos tuosta Kulmalan kirjan mainitsemisesta. Etsin sen käsiini ja tutustun!

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  4. Himputin hyviä vastauksia, Kaisa Reetta! Sanoilla kikkailua ihailen kirjallisuudessa, mutta en politiikassa, siinä se on vain säälittävää ja yleisöä aliarvioivaa. Hyviä kirjavinkkejä, liputan Pekkolan puolesta. Ja nyt selvisi myös, miksen saanut Neidonhiusta luettua. En ymmärrä mitään sudokuistakaan. Tuo Iloniemi kiinnostaisi, ja varmaan miestäkin. Ja ääneen luku Hänelle on erinomainen vinkki! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, kiitos :)

      Pekkola on huisin hyvä... Ja hahah, minä muuten en ole koskaan saanut sudokua tehtyä, kerran yritin ja luovutin muutaman minuutin kuluttua....

      Kiitos kommentistasi ja sinulle samoin hyvää viikonloppua :) <<3

      Poista
  5. Hienoja vastauksia <3!

    Nuorena eläytyi vahvasti kirjojen maailmaan. Se johtuu varmaan enemmän iästä kuin kirjoista. Osasi uppoutua tarkkailematta mitään muuta, esim. ajan kulua ja erittelemättä kirjaa sen kummemmin. Ja niin paljon oli sellaista, minkä kohtais ensimmäistä kertaa.
    Minä luin juuri pitkällä junareissulla luomoavan romaanin, Kurban Said: Ali ja Nino. Sitä lukiessa tuli tuo tunne. Kirja oli mukaansavievä ja kertoi niin erilaisesta kulttuurista, että se sai hämmästelemään ja ihastumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, kiitos hienoista kysymyksistä! :)

      Pistän heti Kurban Saidin Alin ja Ninon hakuun. Kiitokset vinkistä! Erilaiset kulttuurit kiinnostavat minua hurjasti, joten tuo vinkki tuntuu ihanalta.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  6. Tuo ääneen lukeminen on tosi hyvä vinkki. Luin toissailtana Lumimiehelle ääneen Suomen myyttiset linnut. Myös Siri Hustvedt ja Paul Auster, suosikkikirjailijani, lukevat toisilleen ääneen.

    Oih, Arousudesta syntyy muistoja...Luin sen ihan puhki eli tosi monta kertaa. Hyvin nuorena. Kerran kohtasin miehen, joka kysyi minulta, että 'mikä ihme siinä on, että tytöt huolivat vain poikia, jotka osaavat Arosuden ulkoa.' No, en muista enää mitä vastasin, mutta ei hän ollut minua varten, kun ei edes Arosutta ollut lukenut!

    Minulla on opiskeleva tytär ja pieneläkeläinen äiti, joten tiedän, että nyt yritetään leikata heiltä, jotka eivät asialle mitään voi. Hehän eivät voi edes uhata lakolla, kuten tekee taas Itella vai oliko se nyt jälleen posti, ja juuri taas joulun alla - tietysti.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen myyttiset lnnut kiinnostaisi minuakn mutta kirjalistani on jo ihan täynnä. Ehkä hankin teoksen itselleni joulun jälkeen, luulen että rakastun siihen.

      Haa, Arosusi ja pojat, niinpä :) Menepä nykyään kysymäännykyisiltä teini-ikäisiltä tai vähän vanhemmiltakin pojilta moista, tai että minkä kirjan ovat viimeksi lukeneet. Vastaukset ovat surullista kuultavaa...

      Niinpä, kaikkein köyhimmistä ei ole vallanpitäjille uhkaksi. Siksi heitä voi käyttää vaikka hiekkapusseina!

      Kiitokset kommentistasi :) <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!