18.9.2015

Juha Mäntylä: Audrey, rakkaani

Minä istuin tuona iltana Café Rintasen yläkerrassa päälläni musta puku, valkoinen kauluspaita ja kaulassa tummanpuhuva kravatti. Oikeassa kädessäni paloi sikari ja edessäni oli viskilasi. Brubeck asettui flyygelin taakse, siitä se alkoi. Ensimmäinen sävel, joka sai mieleni ja korvani avautumaan, oli Take Five, muuta ei tarvittu. Karistin sikariani tuhkakuppiin ja annoin rytmin vallata mieleni. Olin kuin muissa maailmoissa, en nähnyt ympärilläni muuta kuin Brubeckin sävelet, se oli fantastista...
Miltä tuntuisi törmätä omassa kulmakuppilassaan musiikin suurimpiin legendoihin, jazzin jumaliin ja jumalattariin, jotka - kuin sattuman oikusta - olisivat päättäneet pyhittää iltansa juuri sinulle, juuri tässä pienessä kahvilassa tai kapakassa... Dave Brubeck, Ella Fitzgerald, Louis Armstrong, Miles Davis... On ihmeellistä, että jossakin tuo jokaisen jazzhullun salainen, aikaakin uhkaava unelma saattaa käydä toteen:

  Mennään Tuorilaan, pienelle paikkakunnalle, jossa on kauppa, posti, pankki, kahvila, rautakauppa, kioski ja kaksi huoltoasemaa. Vaikka Tuorilassa on  hyvä syntyä, elää ja kuolla, moni haluaa täältä pois, niin moni että kylä on kovaa vauhtia tyhjenemässä.
Mutta ainakin yksi uskollinen - ja uskalias - on jäänyt: hän on tarinamme kertojaminä, raamikas tuorilalainen nuorimies, joka kaipaa elämäänsä enää vain yhtä asiaa: naista, jonka kanssa voisi perustaa perheen, kunnostaa sukutilaa ja elää onnellisena elämänsä loppuun saakka. Hänessä on kyllä muutakin poikkeuksellista kuin tuo rakkaus kotiseutua kohtaan: hän rakastaa intohimoisesti myös jazzia...
Kun nuori mies astuu Café Rintasen yläkertaan tuona iltana, hän ei tiedä että hänen elämänsä tulee nyt muuttumaan, täysin ja kokonaan: Dave Brubeckin sametinsuloiset mutta kiihkeät soinnut taikovat hänen pöytäänsä naisen, kaunottaren kaukaa meren takaa. Naisen, joka näyttää aivan Audreylta...

  Unenomainen, jazzin täyttämä yö vie miehen lopulta New Orleansiin: hänen on pakko löytää tuo maailman ihanin ja salaperäisin nainen, joka ehti niin lyhyessä ajassa vallata hänen sielunsa ja sydämensä. Mies huumaantuu rakkaudesta ja tämän ihmeellisen jazz-kaupungin kiihkeästä, loppumattomasta  rytmistä. Täällä hän tutustuu myös woodooseen ja joutuu vihdoin kohtaamaan oman, kipeän menneisyytensä. Tuokin kohtaaminen on lopulta lempeä, kaunis...
Tulee aika mettiä tulevaisuutta: New Orleansiin olisi niin helppoa kadota, muuttua osaksi sen ikuista rytmiä, mutta tuorilalainen mies kaipaa aina kotiin...

  Juha Mäntylän pienoisromaani Audrey, rakkaani kertoo unelmista, jotka käyvät toteen. Suomalaiseksi teokseksi se on vähän outo lintu: nyt ei kieputa itsesäälissä, ei  masennuksessa, ei lamassa eikä synkissä sukusalaisuuksissa. Elämän varjopuolet ovat toki läsnä: ovat nuo hellänkipeät lapsuusmuistot ja on Nestori joka on kokenut elämässään paljon, monen mielestä jo vähän liikaakin. Nestori kiskoo päivisin kiviä Tuorilan pelloilta ja nukkuu yönsä hoitolaitoksen suljetulla osastolla - kahlittuna. On ihmeellistä, että hän jaksaa yhä haaveilla vapaudesta, olla asenteeltaan valoisa, elämälle kiitollinen.

  Minulle jäi tästä pienoisromaanista todella hyvä mieli: kirja on ylistyslaulu jazzille, positiiviselle elämänasenteelle ja ihmisille, jotka kulkevat rohkeasti kohti unelmiaan. Juuri tässä kaiken yli käyvässä positiivisuudessa on mielestäni Audrey, rakkaani -teoksen vahvuus: Mäntylä ei uhraa mielikuvitustaan turhanaikaisen uskottavuuden alttarille vaan antaa unelmien liitää - juuri sinne minne ne haluavat, vaikka sateenkaaren tuolle puolen.
Nautin kirjan Ellan ja Louisin kera. Näin alkaa hyvä viikonloppu!  

  Audrey, rakkaani on Juha Mäntylän (s.1979) seitsemäs teos. Aiemmin hän on kirjoittanut muun muassa rikosromaanit Punatukkaiselle tytölleni ja Älä ryhdy vieraan leikkiin. Omien teostensa lisäksi Mäntylä on osallistunut useisiin antologioihin. Kiitokset arvostelukappaleesta.
Teoksesta on kirjoittanut myös Krista Lukutoukan kulttuuriblogissa.

Moonlight in Vermont

Juha Mäntylä: Andrey, rakkaani, 2015
Reuna

16 kommenttia:

  1. Kuulostaa varsin mainiolta tämä teos ja esittelet sen viehättävästi. Lieneekö päähenkilö sukua eräälle Walterille, josta parhaillaan luen. Hän halusi Englannista USA:n "musiikkikaupunkiin", ie. Nashville, Tennessee ja päätyikin sinne. :) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, hyvin erikoinen ja viehättäväkin pienoisromaani tämä Audrey, rakkaani onkin. Nyt kiinnostuin, mitä teosta sinä olet lukemassa! :)

      Kiitos samoin, oikein ihanaa viikonlloppua - ja kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  2. Vaikuttaa tosiaankin ilahduttavan erilaiselta! Pikkupaikkakunnan (niin tuttua!) ja New Orleansin yhdistelmä on varmasti aika herkullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa V., kirja poikkeaa ihanasti valtavirrasta, kannattaa tutustua Mäntylän tuotantoon. Itse kiinnostuin nyt hänen dekkareistaankin :)

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  3. Ainakaan vielä ei näyttänyt olevan meidän kirjastossa, harmi. Tämä vaikuttaisi ihan mukavalta iltalukemiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirpa, no olipa harmi. Oliko kirjastossa muita Mäntylän kirjoja? Luulisin, että teidän dekkarihullu voisi kiinnostua Mäntylän dekkareista. Niihin ajattelin minäkin tutustua seuraavaksi.

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  4. Tee hankintaehdotus lähikirjastoosi tai sitten laita suoraan viestiä mulle niin tehdään vaikka tarjous, että tämän blogin lukijoille kirja tulee kotiin asti hintaan 10 € (sis.postikulut). juhakaritapiomantyla@gmail.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha Mäntylä, kiitos hienosta lukuelämyksestä! :)
      Toki voit tehdä tällaisen diilin lukijoideni kanssa. Sopii minulle. <3

      Poista
  5. Näin alkaa hyvä viikonloppu, kyllä <3 Ihana kirjoitus, joka nosti hymyn huulille! Tällaisia outoja lintuja kirjallisuudessa saisi ehkä visertää enemmänkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä kirja nosti hymyn huulille, joten oli mukava kuulla, että hymy välittyi tästä tekstistäkin :)

      Aion ehdottomasti jatkaa Mäntylään tutustumista, siksi mielenkiintoinen tämä Audrey-tapaus oli <3
      Tällaiset kirjat ovat pieniä kultahippusia :)

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  6. Tämähän vaikuttaa suorastaan suloiselta! Olen ollut tästä varovaisen kiinnostunut, mutta kirjapaljoudessa olen empinyt. Nyt luulen, että tulen vielä lukemaan tämän. Siitä iso kiitos kuuluu sinulle.

    Hyvää syysviikonloppua: ihania kirjoja, syksyn sävyjä, kaikkea kaunista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tämä on aika suloinen kirja! :) Se on fyysisesti pieni, joten lukulistallakaan se ei paina paljoa! Mukavaa, jos kiinnostuit, tällaiset 'suurien markkinoiden alle jäävät', mielenkiintoiset kirjat nsaitsisivat enemmän blogihuomioita...

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  7. Kuulostaa hienolta, en ole aiemmin kirjasta tai kirjailijasta kuullutkaan, nyt heräsi uteliaisuus. Kiitos! Ja hyvää syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, tähän kirjaan ja sen kirjoittajaan kannattaa tutustua. Kiitos samoin ihanaa syksyn jatkoa ja kiitokset kommentistasi :) <3

      Poista
  8. Onpas hienoa lukea näitä kommentteja, se auttaa taas jaksamaan eteenpäin ja kirjoittamaan uutta. Iso hatun nosto kaikille, kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juha Mäntylä, kiitokset! Jäämme odottelemaan uusia elämyksiä! <3

      Poista

Lämmin kiitos kommentistasi!