Metsän punainen kulta on kypsymässä. Muutaman viikon kuluttua pääsee puolukkaan! Puolukkareissut kuivilla, rapean jäkälän peittämillä mäntykankailla ovat olleet minulle aina niitä syksyn tärkeimpiä tapahtumia. Samoilla reissuilla etsitään sieniä, juodaan kahvia termoksesta nautitaan täysin siemauksin syysauringon lämmöstä ja ympärillä avautuvista avarista maisemista.
Tämän aamun Hesarissa oli juttu, jossa kyseltiin kulttuurivaikuttajien keinoja apatiaa vastaan. Edessä oleva syksy on monelle suomalaiselle kauhun paikka: syitä ei tarvinne luetella, riittää kun katsoo uutisia. Ja kyllähän syksy pimenevine aamuineen ja iltoineen saattaa saada kenen hyvänsä mielialan nuupalleen
Kirjailija Anni Kytömäen ohje apatian nujertamiseen oli yksinkertaisuudessaan ja toimivuudessaan timanttinen. Näin hän sanoo:
"Negatiivinen kierre katkaistaan siten, että kaikki kynnelle kykenevät ihmiset lähtevät marjastamaan tai sienestämään. Voi kuulostaa oudolta, mutta ainakin oman ja lähipiirin kokemuksen mukaan silloin rauhoittuu, saa uusia oivalluksia vanhoista ja kyllästyttävistä asioista ja kaupan päälle tulevat kaikki luonnossa liikkumisen psyko-fyysiset terveyshyödyt - sekä tietysti lisuketta ruokatalouteen."Niin totta ja niin toimivaa. Ja millaisia terveyspommeja nämä metsiemme aarteet ovatkaan...
Tänään muistin myös Anni Kytömäen esikoisromaanin Kultarinta, jota en ole vieläkään lukenut, vaikka se on ollut lukulistallani ilmestymisestään saakka. Ehkäpä tartun kirjaan jonakin syysiltana...
*
Seuraavaksi hyppään junaan Paula Hawkinsin kanssa!
Kauniit, kirpeän punaiset kuvat puolukoista!!
VastaaPoistaPaula Hawkinsin "Juna" tsutsuttaa verkkaisesti tänne Kirkkonummen asemalle, pääsen kyytiin vasta 35:n lukijan jälkeen...:)
Sirpa kiitos :)
PoistaNo ohho, onpas suosittu! Kannattaa kyllä odotella, ainakin minä tykkäsin kirjasta ja sen vipyilevästä tyylistä...
Kiitos kommentistasi :) <3
Ihanaa puolukkaretkien enteilyä <3 Kultarinta on minullakin odottanut vuoroaan jo kauan, mutta aion lukea sen heti kun on sen aika, haluan sen ympärille riittävästi tilaa... Mutta oi, syksyn ihanat aamut ja illat, niissähän on niin suloinen tuntu... <3 Kaunista alkavaa syksyä sinulle Kaisa Reetta ja hehkuvia metsän aarteita!
VastaaPoistaKatja, jos vain saataisiin vielä muutama lämmin ja aurinoinen päivä tähän päälle, niin puolukat kypsyisivät vauhdilla.
PoistaKultarinta vaatii varmasti aikaa, totta. Vähän minua pelottaakin tarttua siihen, ennakkotietojen mukaan yksi kirjan päähenkilöistä on juurikin itse metsä. Mietin, kuinka krjailija on käsitellyt yhtä elämäni tärkeimmistä asioista :) Uskon, että lukukokemus tulee olemaan hyvä ...
Kiitos kommentistasi :) <3
Puolukkapaikka on jo tarkastettuna ja hyvältä näyttää - maltaan tuskin odottaa minäkään! Ihanat kuvat ja hyvä ohje synkkään syksyyn!
VastaaPoistaElina, oih, hyvä!:)
PoistaEikö vain tuo ohje olekin mainio... Miten helposti moni suomalainensaisi elämäänsä pirteyttä ja miltei ilmaiseksi, matkalipun tai 'bensatonkan' hinnalla. Mahtavia jokamiehenoikeuksiamme soisi käytettävän enemmän!
Kiitos kommentistasi :) <3
Herkullinen postaus, Kaisa Reetta, kiva piriste syksyyn. Multa on menny ohi tuo Hesarin juttu, nyt täytyy kaivaa lehtikoria. Kultarinta oli viime vuonna ilmestyneistä kirjoista paras, jos multa kysytään. Vahva suositus lukemiselle. Luulen että tykkäisit paljon.
VastaaPoistaArja, kiitokset!
PoistaHyvä tietää, Kultarinta on 'kummitellut' minulle alusta sti, vaatinut päästä luettavakseni. Tänä syksynä tartun siihen.
Kiitos kommentistasi :) <3
Oi, mitä kuvia! <3 Olen katsellut niitä jo muutaman päivän ajan, olet taitava!
VastaaPoista(Ja samaa mieltä olen kuin Arja, Kultarinta on hieno.)
Kaatja, kiitos :)
PoistaKultarinta on minua vähän pelottanutkin, kertoohan se mulle niin tärkeästä elementistä, metsästä. Ihanaa päästä lukemaan sitä, kunhan suurin uutuusruuhka hellittää.
Kiitos kommentistasi :) <3