Paula Hawkins: Nainen junassa

Atlantin molemmin puolin suunnattomaksi hitiksi noussut trilleri Nainen junassa alkoi kiinnostaa minua heti suomennoksen ilmestyttyä. Tiesin, että trilleri on paukutellut listaennätyksiä kummallakin puolella Atlanttia ja levittänyt ympärilleen hurmoksenkaltaista auteretta: olihan  minun pakko päästä itse  näkemään, mistä on kysymys, mikä saa lukijat innostumaan krjasta niin, että sen painokset myydään loppuun yhä uudelleen ja uudelleen?

  Voisiko vastaus piillä trillerin epätavallisessa päähenkilössä, vakavan 'syrjäytymisuhan' alla elävässä Rachelissa? Naisessa, joka vielä äsken tuntui elävän kadehdittavan täyteläistä elämää kauniilla omakotialueella Lontoon kupeessa, yhdessä ihanan aviomiehensä ja tulevaisuudenunelmiensa kanssa ja joka juuri äskettäin on joutunut luopumaan noista unelmistaan, miehestään, kodistaan ja työstään, kaikesta siitä, mikä määritti hänet siksi naiseksi, joka oli ollut. Jäljellä on vain unohduksen tuova alkoholi ja päivittäiset junamatkat Lontooseen. Nuo matkat, jotka pitävät hänen viimeisiä, valheellisia kulissejaan pystyssä: kun ihminen matkustaa, on hän vielä olemassa...

Rachelin junan raidepysäys sattuu kohtaan, jossa radan varren talot asukkaineen näkyvät matkalaisille kuin tarjottimella. Rachel tarkkailee junan ikkunasta avautuvaa  nukketalopanoraamaa ja tuntee sydämessään  paitsi ihastusta, myös  katkeran kateuden piston: paljon muistoja näkymä hänessä herättääkään. Joka päivä hänen kohdalleen osuu tuo kaunis pieni talo, jossa asuva nuorehko pariskunta tuntuu elävän unelmaa, jota Rachel itse vielä hetki sitten eli. Viikkojen kuluessa hän kiintyy tarkkailtaviinsa. Nuo lyhyet hetket, jotka juna pysyy seisahtuneena tuon lumotun talon ja sen asukkaiden äärellä, ovat Rachelin päivien tärkeimmät.

   Mutta pian tuo Rachelin oman mielen luoma idylli murtuu, hän todistaa junansa ikkunasta jotakin tyrmistyttävää. Seuraavana päivänä hän kuulee pariskunnan naisen kadonneen. Rachel on shokissa: Mitä on tapahtunut? Kauhukseen hän saa kuulla olleensa naisen katoamisiltana humalassa ja liikkeellä jossakin täällä päin, niin on käynyt usein ennenkin. Hänen omat muistonsa tuosta illasta ovat sumun peitossa, hän tietää kokeneensa jälleen kerran täydellisen black outin, samanlaisen kuin ne monet aiemmat, jotka lopulta johtivat hänen elämänsä pois raiteiltaan. Nyt hänen pelkonsa nousee jälleen: onko hän itse osallinen naisen katoamiseen?

  Hawkinsin tarina avautuu lukijalleen hyvin huomaamattomin äänenpainoin ja pienin elkein. Se ei tarjoa lukijalleen menestystrillereille tyypillisiä suuria shokkitapahtumia, vaan hitaasti ja hienovaraisesti etenevää psykologista draamaa. Kutsuisin kirjaa mieluummin viipyileväksi lukuromaaniksi kuin trilleriksi, vaikka siihen jännitysmomentteja sisältyykin. Rachelin lisäksi tarinan kerrontaan osallistuvat myös Anna ja Megan, kaksi nuorta ja kaunista, elämälle altista naista. Kaikkien kolmen naisen kohtalot kietoutuvat väistämättä yhteen. Hawkins avaa heidän historiaansa vähä vähältä ja kokoaa psykologisesti latautunutta tarinaansa kuin palapeliä.

  Maatessani öisin hereillä kuulen sen, hiljaisen, mutta sitkeän, kiistattoman kutsun, joka kuiskuttaa korvaani: Mene vain. Kun suljen silmät, pääni täyttyy kuvista, menneistä ja tulevista elämistä, asioista joista haaveilin, asioista jotka minulla oli ja jotka heitin pois. -- Minun täytyy päästä tarinani loppuun. Minun täytyy kertoa se jollekulle, edes yhden ainoan kerran. Sanoa kaikki sanat ääneen. Jos en saa niitä ulos, ne kalvavat minut elävältä. Niiden tekemä reikä sisälläni vain kasvaa ja kasvaa, kunnes se ahmaisee minut kokonaan.

  Nainen junassa on kertomus muistista; siitä, kuinka hauraita ja vaikutuksille alttiita muistikuvamme joskus voivat olla ja kuinka epäluotettavia kertojia me kaikki voimme toisinaan olla.
Paula Hawkins nostaa valokeilaan myös äitiyden; kuinka yksi etsii sitä, toinen hukkaa sen tuuleen ja kolmas, leijonemo,  on valmis uhraamaan lapsensa puolesta kaiken mihin tähän saakka on uskonut.

  Mutta ennen kaikkea Nainen junassa on kertomus salakavalasta psykopatiasta, pahuudesta jolla on useammat kuin kahdet kasvot. Paula Hawkins kuvaa psykopaattista luonnetta hivuttavan tarkasti. Hänen psykologinen, viipyilevä kerrontansa kantaa ja pitää lukijaa otteessaan hamaan loppuun saakka, siitäkin huolimatta että lopputuleman voi aistia melko varhain: tämän tarinan pääpaino onkin mielestäni jossakin aivan  muualla kuin kysymyksessä 'Kuka sen teki'?

  Muualla blogeissa: Anna minun lukea enemmän, Kasoittain kirjoja,  Lukutoukan kulttuuriblogi, Lumiomena - Kirjoja ja haaveilua, Notko, se lukeva peikko,  Rakkaudesta kirjoihin ja Tuijata. Kulttuuripohdintoja


* Kiitän kustantajaa arvostelukappaleesta.


Paula Hawkins: Nainen Junassa (Girl on the Train, 2015)
Otava, 2015
Suomentanut Oona Timonen
Alkuperäiskieli: englanti