Clarice Lispector: Lähellä villiä sydäntä

Päivä oli ollut samanlainen kuin muutkin ja se ehkä selitti sen elämän kasauman. Hän oli herännyt täynnä päivänvaloa, sitä tulvillaan. Hän oli jäänyt makaamaan vuoteeseen ja ajatellut hiekkaa, merta ja meriveden juomista tätivainaan talossa ja sitä miltä tuntui. ennen kaikea sitä, miltä tuntui. Vielä hän ei ollut vapautunut siitä halu-valta-ihmeestä, joka oli hänelle tuttu asetelma jo pienestä pitäen.  Kuvio oli toteutunut monta kertaa: se, että  jonkin asian saattoi tuntea vaistoillaan, vaikkei se ollut hallussa. Riitti kun kaikki ympärillä edesauttoi asiaa, teki siitä keveän ja puhtaan kuin paaston jäljiltä, niin mielikuvitus alkoi laukata...
 Brasilialainen, portugaliksi kirjoittanut Clarissa Lispector kuuluu blogiaikani hienoimpiin ja arvoituksellisimpiin kirjailijalöytöihin. Huomioni kiinnittyi häneen itse asiassa  jo viime vuonna, tuolloin juuri suomeksi ilmestyneen Passio-romaanin  myötä, mutta vielä ei ollut aika... Kului vuosi ja törmäsin Lispectorin esikoisteokseen eräässä antikvariaatissa. Intuition vetämänä tartuin kirjaan - ja olihan tuo ihmeellinen tunne taas niin oikeassa: kirja kuuluu viimeaikaisten lukukokemusteni ehdottomaan kärkeen. Nimensä mukaisesti kirja on vapaa ja eläväinen, romaanitaiteen konventioita kaihtava. Romaaniksi tämä kirja on kuitenkin helppo mieltää, mutta kaikenlaisia muita määritelmiä se pakenee eikä antaudu helppoihin analyyseihin. Villi ja vapaa sydän liikkuu ja muuntuu lukijansa silmien edessä - ja juuri siksi - tuon vapaan ja määrittelyjä  kaihtavan luonteensa vuoksi - rakastuin kirjaan silmittömästi.

  1920-luvulla syntynyt Clarice  Lispector oli varsinainen kosmopoliitti: Hän syntyi Ukrainassa, minne hänen venäjänjuutalaiset vanhempansa olivat paenneet Stalinin vainoja. Pakomatka jatkui Claricen syntymän jälkeen ja pari vuotta maailmaa kierreltyään perhe asettui pysyvästi Brasiliaan. Kiertolaiselämä jatkui myös aikuisiällä: Lispector kulki maailmalla diplomaattina toimineen aviomiehensä ja lastensa kanssa. Edustusvaimon osan sanotaan olleen vapautta janonneelle Lispectorille koettelemus.
Lispectorin omaksi kieleksi tuli portugali, mutta hän kasvoi ja eli monien kielten ympäröimänä. On sanottu että kulttuurien ja kielien moninaisuus sai hänet tutkimaan kielen merkitystä, sen suhdetta ihmisen minuuteen: nämä pohdinnat suodattuivat sitten hänen kirjalliseen tuotantoonsakin.

Kuvan lähde: wikipedia.org.

 Lispectorin 23-vuotiaana kirjoittama esikoisteos Lähellä villiä sydäntä herätti latinalaisissa kirjallisuuspiireissä  ihmetystä ja intohimoja heti ilmestyttyään. Kirjailijan ikää, sukupuolta ja romaanin kypsyyttä kummasteltiin: kuinka kukaan nuori nainen pystyy kirjoittamaan jotakin tämänkaltaista? Pian Lispectoria alettiin vertailla Virginia Woolfiin ja James Joyceen, mutta ajan myötä uusi kirjailija alettiin nähdä piemminkin omana itsenään, oman sukupolvensa edustajana. Hänen kirjansa ovat aikaa myöten nousseet modernismin klassikoiden joukkoon ympäri maailmaa.  Tästä huolimatta Lispectoria luetaan varsin vähän ja häntä tunnetaan huonosti. Syy tähän on selvä: hänen kirjojaan pidetään hankalasti avautuvina.

  Romaanin perustarina on simppeli.  Joana, kirjan päähenkilö, elää elämäänsä, kokee suhteellisen onnellisen lapsuuden kunnes hänen isänsä kuolee ja Joana joutuu tätinsä hoiviin, suureen taloon meren rannalle. Tarinassa seurataan Joanan nuoruusvuosia ja aikusuutta, hän rakastuu ja menee naimisiin. Avioliitto on täynnä kysymyksiä.

Kerronta keskittyy ulkoisten tapahtumien kuvailun sijasta Joanan sisäiseen maailmaan, hänen ajatuksiinsa ja tunteisiinsa,  monimutkaisen sielunelämänsä tarkasteluun. Yhteys arkitodellisuuteen ei kuitenkaan katoa, sillä Joana käy jatkuvaa sisäistä vuoropuhelua ympäristönsä kanssa ja siksi suorastaan imee ympäristöstään kokemuksia ja vaikutteita, jotka sitten herättävät hänessä yhä uusia ja uusia kysymyksiä.

  Kanssaihmisiinsä  Joana suhtautuu kaksijakoisesti: he hämmästyttävät häntä ja samalla hän tietää pystyvänsä helposti vaikuttamaan keneen tahansa - usein pelkkä katse tai hymy riittävät. Eittämättä tuollainen lammasmaisuus turhauttaa älykästä naista, mutta asian syvällisempi pohtiminen saa hänet ahdistumaan. Pääsemme hetkittäin myös Joanan aviomiehen pään sisään, hänen yksityiseen maailmaansa, ajatuksiinsa ja intohimoihinsa, ratkaisuihin, joihin 'Joanan kylmyys hänet pakottaa'. Lispector avaa avioparin suhdetta psykologisesti äärimmäisen tarkasti. Jo yksin miehen huudahtama Katseesi lupasi niin paljon kertoo missä tässä suhteessa mennään. Joana haluaa kosketuksen mieheensä, mutta todellisen yhteyden luominen tuntuu mahdottomalta. Joanalla tuntuu olevan oma kielensä, jota ei ymmärrä kukaan muu kuin hän itse. Salamannopeasti etenevä kieli, jossa ääneen lausutut tai ajatellut sanat menettävät merkityksensä, muuttuvat tarpeettomiksi tai muuttavat merkitystään...

  Kirjaa on pidetty tärkeänä feministisenä romaanina, enkä ihmettele sitä lainkaan: vuonna 1944 julkaistu romaani pohtii naisen suhdetta omaan kehoonsa ja minuuteensa tavalla, joka ilmestymisensä aikaan oli ainakin latinalaisessa kirjallisuuspiireissä jotakin aivan uutta. Maailmankirjallisuudessa Lispector on Virginia Woolfin manttelinperijä (tai ainakin yksi heistä) ja vie tärkeitä kirjallisia  teemoja uusille urille. Naisen oikeus pohtia minuuttaan ja tietoisuuttaan, oikeus oman kehonsa ja ajatustensa suvereniteettiin olivat teemoja, jotka varmasti aiheuttivat kuohuntaa aikalaisissa.

  Tietoisuus ja kieli, minuus ja sen jatkuva, alati muuttuva vuorovaikutussuhde ympäröivään todellisuuteen, aika... Nämä ovat Lispectorin esikoisromaanin vahvoja kantavia teemoja. Luin teoksen kahteen kertaan ja kummallakin kerralla lukukokemus oli erilainen: ensimmäisellä koin hämmästyksen: kuinka joku voi kirjoittaakin tällä tavoin? Joanan ihmetys maailman edessä on pysähdyttävä kokemus jo siksi, että jotakin samanlaista ihmetystä olen kokenut itsekin - varsinkin kasvuvuosinani. vuosina, jolloin maailma vain tuntui  liukuvan sekunti sekuntilta eteenpäin, tapahtumattomana, tapahtumattomana; kun aika kului ja itse odotti paikoilleen juuttuneena jonkin suuren alkavan - Joanan tarinan myötä muistin tämän tunteen: kun maailma täysin varoittamatta sitten huojahtaakin eteenpäin, laajenenee, muuttuu silmissä. Kun elämä tuntuu yhtäkkiä olevan täynnä oman kehon ja mielen muutoksia, oivalluksia asioista, joita ei ennen tiennyt olevankaan. Kun katsoi sieluunsa ja näki maailmoita maailmojen perään...
Silloin Joana yhtäkkiä tajusi, että suurin kauneus löytyy jatkumosta ja että liike selitti muodon - siinä oli jotain niin ylevää ja puhdasta, kun joku huusi: liike selittää muodon! - ja jatkumossa oli myös tuskaa, sillä ihmisen massa oli hitaampi kuin yhtäjaksoinen, jatkuvasti etenevä liike. Mielikuvitus tavoitti ja piti hallussaan nykyisyyden tulevaisuutta ruumiin pysyessä tien alussa, eläessä aivan toisessa rytmissä, sokeana hengen kokemukselle... Näiden havaintojen kautta, niiden avulla Joana sai jotain olemaan olemassa - hän oli yhteydessä iloon, joka oli itsessään riittävä.
  Toisella lukukerrallani romaanin yllätysmomentti oli poissa, joten yritin jo jossain määrin 'analysoida' lukemaani. Mutta voiko tunteella luettuja kirjoja analysoida? Romaanin seurassa viettämäni hetket ja siitä saamani oivallukset olivat kuin laajenevia renkaita veden pinnalla; ne sekoittuvat toisiinsa ja omiin henkilökohtaisiin muistoihini ja oivalluksiini. Kun etsin kirjasta tekstinäytteitä tätä juttua varten, huomasin tarinan sulkeutuneen, en saanut siitä enää otetta! Mutta olen varma, että jos luen kirjan vielä uudelleen -kolmannen tai neljännenkin kerran - Joanan tarina avautuu minulle jälleen ja aivan uutena, muuttuneena. Enkä luultavasti vielä silloinkaan osaa vastata Joanan asettamaan kysymykseen: mitä tulee onnen jälkeen?

Tarja Härkösen laatima suomennos on hieno. Tässä jutusta löytyvät Lispectorin elämänkertatiedot poimin hänen Lähellä villiä sydäntä -romaanin loppuun laatimistaan jälkisanoista. 
Palaan tämän hienon kirjailijan teoksiin heti, kun kaikkein hektisin kirjasyksy uutuuksineen on ohitettu.


*Vien romaanin timanttikirjastooni.


** Tämä kirja jatkaa Reader why did I marry him -blogin Ompun Luetaan sateenkaari-haastetta oranssilla selkämyksellään.



Clarice Lispector: Lähellä villiä sydäntä (Perto do Coração selvagem, 1944)
Teos, 2008
Suomentanut Tarja Härkönen
alkuperäiskieli: portugali
Antikvariaatista

Kommentit

  1. Jossakin kommentissa taisin sinulle mainitakin, että kohtaamiseni Lispectorin kanssa ei mennyt ihan putkeen. Kirjoituksesi on valtavan hieno ja siitä huokuu, miten paljon olet nauttinut tämän teoksen lukemisesta ja miten suuria asioita se sinussa on liikuttanut.

    Luen parhaillaan Hanne Örstavikin romaania Vecka 43 ja vaikka se on hyvin hyvin erilainen kuin tämä, siinä on siltikin jotain samaa. En nyt osaa vielä sanoa tarkemmin. En kenties osaa sanoa myöhemminkään, mutta tunnistan jotain minuusjuttuja, jotka ovat näille teoksille yhteisiä. Kiitos valtavan kauniista kirjoituksestasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, muistan: iime viikolla oli tästä puhetta blogissasi. Näinhän se on, me emme syty samoista kirjoista kaikki. Minulle tämä kirja oli, niin kuin sanoin, kuin vettä janoon.

      Hanne Örstavikista en ole kuullutkaan. Onko häntä suomennettu? Ruotsin taitoni ovat mitä ovat - eivät kaunokirjoihin taipuvaisia ainakaan - tai mistä sen taas tietää ennen kuin kokeilisi.

      Kiitos itsellesi kommentistasi :) <3

      Poista
    2. Lispectorissa on se, että en hänen osallaan osaa tyytyä siihen, että vain lukisin häntä. Haluan siihen mukaan ottaa teoriaa ja siitä sitten seuraakin monta polkua ja aina ei ole mahdollista sellaiseen perusteellisuuteen lähteä, jota itseltäni odotan Lispectorin tekstien suhteen.

      Örstavikilta on kyllä suomennettu useampikin teos, mutta juuri tätä kyseistä ei taida olla.

      Poista
    3. Omppu, minusta tuntuu taas siltä, että liika teoria voi lukiessa tappaa oman (luovan) ajattelun - jos kaiken, mitä lukee, yrittää työntää joihinkin valmiisiin teoreemoihin... Minäkään en voisi 'vain lukea' Lispectoria, sillä hänhän suorastaan työntää lukijaansa ajattelun äärelle.

      Nyt minulle jäi hieman epäselväksi se, mistä teorioista puhut - vai tarkoitatko juuri sitä mitä minäkin - omaa, yksilöllistä ajattelua?

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  2. Taas uusi hieno esittely! Tämä on varmasti ollut aikamoinen löytö, ja kuulostaa niin houkuttelevalta.

    Oma lukutahtini on hidas, koska menee aina viikkoja, ennen kuin saan aloitettua uuden kirjan. Tämä menee silti kirjastolistalleni:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virpi, tämä kannattaa lukea! Rakastuin kirjaan ihan täysiä - mutta tietenkin: kirjamaut ovat monet, joten en voi taata täysillä sitä, että ehdottomasti pitäisit tästä.

      Mutta kiva, että Lispector pääsi listallesi! <3 <3 <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  3. Saat tämän kuulostamaan niin houkuttelevalta, että harkitsen uutta yritystä! Lueskelin kirjailijalta jotain muutama vuosi sitten, mutten oikein jaksanut keskittyä, tuntui että ymmärrän tekstiä vain hetkittäin. Saattoi olla vaikka juuri tämäkin kirja, en muista enää ihan tarkasti.
    Tähden hetken luin kokonaan, vaikka senkin kanssa olin aika ymmällä. Sitten näin siitä Kolmas tila -teatterin tekemän näytelmän, ja kaikki tuntuikin ihan selvältä. Tai noh, ei nyt ehkä ihan selvältä, mutta joka tapauksessa nautin teatteriesityksestä valtavasti. Viime talvena 3T esitti lisää Licpectoria, Passion. Sekin oli hieno, suosittelen, jos et ole vielä nähnyt. Kolmannen tilan kotipaikka on Turku, mutta luulen heidän tekevän vierailuesityksiä muuallekin, kannattaa mennä jos osuu kohdalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, kiitos vinkeistä, täytyy katsoa 3T:n tarjonta. Ajatella, että Turussa on esitetty kolme Lispectoria! Aah...<3

      Minäkään en ymmärrä tästä kirjasta aivan kaikkea, mutta niissäkin kohdissa vain nautin sanojen virrasta, joka on Lispectorila aivan omanlaistaan...
      ihanaa, jos kirjoitukseni sai sinut harkitsemaan uutta yritystä!

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  4. Oi Kaisa Reetta, minun täytyy tallettaa tämä muistilokeroihini ja tarttua tähän joskus! Kirjoitat taas niin hienosti ja saat kirjan kuulostamaan siltä etten voi sitä ohittaa. Mutta en pidä kiirettä :)

    Ja niin: "Mutta voiko tunteella luettuja kirjoja analysoida?" Mikä IHANA kysymys, yksi niistä joita rakastan eniten. Olen etsiytymässä jonkinlaiseen ajatukseen siitä, ettei kuilu "tunteen" ja "älyn" välillä olekaan ehkä niin suuri...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Katja, sinun täytyy! :) Ja tiedän, että sinä ymmärtäisit Lispectorin hienoa kirjailijaääntä! <3 ja samalla: niinpä, kiirettä ei ole :)

      Tunteitaan voi analysoida ehkä... mutta niiden kirjaminen julkisesti luettavaksi... Tunne ja äly kyllä käyvät käsi kädessä... ne ovat muun muassa intuition vanhempia, eikä niin - tuosta liitostahan syntyykin todellinen rakkauslapsi :)

      Kiitos kommentistasi :) <3

      Poista
  5. Mä en ole koskaan kuullutkaan Lispectorista, kamalaa!
    "Lispectorin omaksi kieleksi tuli portugali, mutta hän kasvoi ja eli monien kielten ympäröimänä. On sanottu että kulttuurien ja kielien moninaisuus sai hänet tutkimaan kielen merkitystä, sen suhdetta ihmisen minuuteen: nämä pohdinnat suodattuivat sitten hänen kirjalliseen tuotantoonsakin." Jo tämä kirjoittamasi sai minut kiinnostumaan valtavasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna - no en ollut kuullut minäkään mitään ennen viime syksyä, kamalaa, oikeasti: kun miettii mitä helmiä meiltä jääkään kaikkien bestsellereiden ja must to read-kirjojen varjoon! Tästä on otettava opiksi ja kaivettava, kaivettava! :)

      Ihanaa kun kiinnostuit tästä, ihanaa! <3 <3 <3

      Kiitos kommentistasi :)

      Poista
  6. Nyt olen vihdoin lukenut tämän! Lainasin jo aiemmin, mutta silloin tuli kaikenlaista (eli kaikkia muita kirjoja) ja palautin lukemattomana kirjastoon.

    Tämä oli mulle aika ristiriitainen kokemus. Tässä oli paljon mielenkiintoista ja kaunista, monia ajatuksia ja lauseita, joita ihastelin, kirjoitin ylös, mietin ja pohdiskelin. Mutta sitten oli myös useita sivuja, joita tunnuin vain rämpivän eteenpäin. Oli hetkiä, kun vain lensin sivuilla eteenpäin ja hetkiä kun pysähdyin ihastuksissani. Ja sitten taas oli jotain ihan muuta. En oikein osaa sanoa miksi tai mikä tämän aiheutti. (Varsinaisen juonen puute ei todellakaan ole mulle ongelma, useimmiten enemmänkin plussaa!)

    Jossain vaiheessa lukemista oikein havahduin ihmettelemään, että tämä on kirjoitettu 1944! Tuntui niin paljon uudemmalta kirjalta. Tai ajattomalta. Tottakai vähän sama tunne tulee muutakin tämmöistä uudistavaa tai modernia tms. vanhempaa kirjallisuutta lukiessa, mutta tässä sitä lisäsi se, ettei tässä juurikaan ollut vaatteiden, tavaroiden, tapakulttuurin tms. kuvailua, mikä sitoisi kirjan enemmän aikaan.

    Vaikka en harmikseni tykännyt tästä niin paljon kuin olisin halunnut, kiinnostus kirjailijaa kohtaan säilyi. Luulen, että aion kyllä jossain vaiheessa kokeilla Lispectoria lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanna, ooh, sinä luit tämän.

      Lispector on niitäkirjailijoita, jotka aiheuttavat lukijoissaan ristiriitaisia tunteita ja sitten vielä jakavat lukijoiden mielipiteitä... Minulle tässä tarinassa oli joakin hyvin omakohtaistakin, siksi kira osui minuun kuin kuuma veitsi voihin. Koin lapsena ja nuorena jonkin verran irrallisuutta ja ulkopuolisuutta, joita tunteita Lispector kuvaa teoksessaan uskomattomalla voimalla.

      Niinpä, kirja tuntuu ällistyttävän tuoreelta siihen nähden, että e on kirjoitettu 70 vuotta sitten! Ohho, nyt kun alan tuota aatella, niin asia tuntuu vieläkin uskomattomammalta. tarina todellakin ui jossakin ajattomuuden meressä suorastaan. Lukiessani en tullut edes miettineeksi muuta vaihtoehtoa kuin sitä, että oltiin ihan käsillä olevassa nykyajassa. Huimaa!

      Ihanaa että tutustuit Lispectoriin, sanna!

      Ja kiitokset siitä, että tulit kertomaan kirjan tuomista fiiliksistä! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Lämmin kiitos kommentistasi!